Kuvittele hienoa autoa ajava toimitusjohtaja, joka on juuri matkalla töistään kotiin tapaamaan rakasta puolisoaan ja lapsia. Minkä näköinen hän on? Moni mieltää johtajat edelleen pääosin miehiksi. Jos kuvittelit ratin taakse naisen – hyvä sinä! Anu Kuistialan Johtajanaiset on mielenkiintoinen ja tiiviiksi paketiksi puristettu kirja, joka nimenomaan käsittelee johtajanaisia.

Joskus vuosituhannen toisella puolella, ja jopa sen jälkeenkin, useimmat johtajat ovat olleet miehiä. Tuohon aikaan naisten osuus johtotehtävissä oli minimaalinen. Luku on kuitenkin ollut huimassa nousussa lähivuosina, ja vuonna 2021 naisten osuus johtotehtävissä toimivista henkilöistä oli jopa 37%. Tuo ”johtotehtävä” sana on kuitenkin hämäävä, sillä naispuolisten toimitusjohtajien määrä ei ole taas kovinkaan lähellä tuota aiemmin mainitsemaa prosenttilukua. Rupesin mielenkiinnosta googlailemaan vielä aihetta kirjan lukemisen ohella, ja kävi ilmi Gröndahl Essin opinnäytetyöstä (7/2023), että 132 suomalaisesta pörssiyhtiöstä ainoastaan kymmenellä on naispuolinen toimitusjohtaja. Eli noin 7,6% suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on naispuolisia. Käy siis ilmi, että naiset ovat paljolti jo johtotehtävissä, mutta vain pieni osa on itse ”the boss”, eli toimitusjohtaja. Uskon kuitenkin vahvasti luvun lähitulevaisuudessa nousevan.

Miksi ei naiset johda enemmän?

Uskon, että nykymaailmassa vallitsee edelleen tietynlainen usko siitä, että miehet ovat jollain tapaa pätevämpiä johtajia, kuin naiset. Uskon itse, ettei hyvä johtaja katso sukupuolta, vaan kykyä johtaa, mutta historialla on varmasti paikkansa siinä, miksi monet näin uskovat. Suurimmat päättäjät historiassa ovat olleet miehiä, menestyksekkäät bisnesMIEHET ovat olleet miehiä jne. On helppoa mennä tutulla ja turvallisella, sekä äänestää esimerkiksi presidentiksi miestä naisen sijaan.

On hankala päästä eroon totutusta. Edelleen hallitsee ajatus, että naiset hoitavat perhettä ja lapsia miehiä enemmän. On aivan totta, että monesti lapsetkin mieltävät äidin ”läheisemmäksi” vanhemmakseen. Itsekin totuin lapsuudessa siihen, että äiti piti minusta enemmän huolta. Isä teki yrityksensä parissa pitkää päivää, kun taas äiti saapui töistä aikaisin kotiin tekemään ruokaa ja vahtimaan minua ja siskoani. Mielestäni siinä ei ole mitään vikaakaan, mutta sen ei tulisi olla naisille myöskään rajoite. On kuitenkin naisena tai miehenä edelleen hankalaa tasapainottaa perhe-elämä ja työelämä.

Kuten kirjassa mainitaan, johtajaksi ei synnytä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisella on mahdollisuus kasvaa päteväksi johtajaksi taustasta huolimatta. Kirjassa haastateltavat naiset olivat hyvin erilaisista taustoista. Oli terveistä ja rakastavista perheistä kasvaneita, sekä hajonneista perheistä ja henkisesti raskaista lapsuuksista kasvaneita naisia. Mikä heitä kuitenkin yhdisti? No se, että jokainen heistä on nykyään tai on ollut pätevä ja esimerkillinen johtaja.

Johtajaksi koulussa?

Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka nykymaailman koulut eivät opeta kovinkaan tehokkaasti työelämään. Koulussa ei opeteta esimerkiksi siihen, kuinka paljon palautetta työelämässä joutuu käsittelemään, ja kuinka sitä tulisi käyttää hyödyksi. Henkilölle, joka ei koskaan ole joutunut ottamaan vastaan palautetta, varsinkaan negatiivista tai johonkin kehitettävään liittyvää, voi kokea sen työelämässä jopa hetkittäisenä shokkina, että ”mitäs tässä nyt pitäisi tehdä” tai lamaantuu aivan täysin, kun kokee ettei tekemänsä työ kelpaa.

Kouluissa opetetaan perusjutut ja siinä se. Koulut eivät juurikaan opeta tavoittelemaan unelmia, vaan näyttävät kuinka elät tasapaksua elämää. En sano, etteikö siinäkään olisi mitään väärää, mutta kaikkia se ei houkuttele. Juurikin siksi olen onnellinen, että opiskelen Tiimiakatemialla. Pääosin ainoa joka täällä ohjailee sinua naruista on sinä itse. Olet omissa käsissäsi, ja oppiminen on omilla harteillasi. Täällä olen itse ainakin henkilökohtaisesti oppinut havainnoimaan niitä unelmia joita kohti tahdon ponnistella.

Tiimiakatemia on mielestäni myös oiva paikka tulla johtajaksi, tai vaikka edes kokeilla sitä. Sukupuolta katsomatta, täällä saa halutessaan harjoittaa johtajataitojaan, vaikka joka päivä. Onkin ollut hienoa nähdä, että vain jopa meidän omassa tiimissämme mylvii aivan uskomatonta nais-, sekä miesjohtajuutta. Täällä johtajuutta pääsee treenaamaan hyvin matalalla kynnyksellä, ja toivoisin, että samankaltainen mahdollisuus olisi muuallakin. On varmasti hurjasti ihmisiä, jotka eivät edes tiedä kuinka päteviä johtajia he voisivat olla. Kirjan haastateltavat mainitsivat myös, että on ollut tärkeää uskaltaa tarttua pelottaviltakin vaikuttaviin mahdollisuuksiin. Näin kehittyy, ja etenee urallaan. Kuulostaako Tiimiakatemialta? Minusta kyllä. Täällä pääsee halutessaan seikkailemaan epämukavuusalueellaan aivan yllin kyllin.

Summa summarum

Tästä kirjasta voin todellakin sanoa, että se herättää ajatuksia. Kirja avasi jopa omia silmiäni ja sai ajattelemaan asioita. Olen tavannut elämäni aikana, ja minua edelleen ympäröi, aivan todella päteviä naisia, joista olisi mahtaviksi johtajiksi. Toivon, että naiset uskaltavat jatkossa vielä enemmän johtorooleihin ja, että heitä kannustettaisiin johtoportaan tehtäviin.