Vahva kunnianhimo, määrätietoinen eteneminen, rohkeat valinnat, oppimisen halu, mahdollisuuksiin tarttuminen, usko itseensä, vahva oma tahto… Tässä Anu Kuistialan kirjassa on seitsemän johtajanaisen ajatuksia ja tarinoita heidän urasta sekä elämästä. Mitkä asiat sekä valinnat ovat johtaneet heidät siihen missä he ovat olleet ja ovat nyt. Kaikkia kirjassa olleita ohjeita ja oppeja voisi hyvin hyödyntää ihan ylipäätäänkin elämässä eikä vain johtajana olemisessa tai sinne pyrkiessä.

On hienoa että nykyään ollaan menossa sitä kohti, että naisiakin on enemmän johtajina ja johdossa. Pahin este kuitenkin naisten nousemiseksi johtoon on miehiä suosiva yrityskulttuuri ja siihen liittyvät tiedostamattomat asenteet ja mielikuvat. Naisten ei pitäisi olla liian itsekriittisiä ja uskoa itseensä sekä kykyihinsä. Rohkeutta puuttuu, täytyisi rohkeasti uskaltaa tarttua uusiin eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Tässä asiassa olisi hyvä miettiä ensin mahdollisuudet ja sitten vasta uhat, näin ollen mahdollisuuteen tarttuminen voisi olla helpompaa. Jotta naisia saataisiin enemmän johtoon olisi myös tärkeää jo varhain tiedostaa millä asenteilla ja arvoilla heitä kasvatetaan ja koulutetaan. Pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta mitkä ovat miesten ja mitkä naisten aloja. Tarvitaan monimuotoisuutta työyhteisöihin. Liian usein joutuu törmäämään siihen, että naisiin ei uskota yhtä lailla verrattuna miehiin. Naiset joutuvat enemmän perustelemaan asioita, jotta heihin voidaan uskoa. Johtaminen on menossa kohti ihmisten ja verkostojen johtamista asiajohtamisen sijaan. Yleisesti katsottuna johtaminen on muuttunut paljon vuosien saatossa ja tulee vielä muuttumaan. Ennen Suomessakin johtajuuskulttuuri oli sitä että huudettiin, vähäteltiin työntekijöitä ja autoritäärisesti käskettiin. Nykyisin ollaan menossa kuitenkin sellaiseen johtajuuskulttuuriin missä johtajalta odotetaan empatiaa, jämäkkyyttä, visiota ja luottamuksen rakentamista. Johtajalta vaaditaan nykyisin enemmän kuin ennen, mutta johtajuuskulttuuri on silti paljon parempi.

Hyvästä johtajasta löytyy strategista ajattelua, analyyttisyyttä, empatiakykyä ja tunneälyä. Kirjassa puhutaan kuinka hyviä taitoja johtamiseen voi opetella peli- ja urheilumaailmasta. Näitä ovat muun muassa tervehenkinen kilpailu, taktiikka- ja neuvottelutaidot, tukiryhmien rakentaminen, tappioiden sietäminen, taito oppia häviöistä sekä kyky ottaa välillä rennosti. Verkostoituminen on siis tärkeää myös johtamisessa. On tärkeää solmia suhteita ja hankkia liittolaisia, jotka tukevat ja auttavat eteenpäin. Miehet oppivat jokseenkin naisia paremmin hyödyllisiä pelitaitoja joukkuepelien kautta jo nuorena, mikä antaa heille oppeja johtamiseen. Tähän liittyen miesten on helpompi rakentaa myös verkostoja verrattuna naisiin. Naisten verkostot saattavat usein olla pienempiä, sillä he ennemmin solmivat tiiviitä pienempiä suhteita. Strateginen ajattelu on kuitenkin tärkeä hallita, sillä se pitää päämäärän selkeänä. Ja mitä empatiakykyyn ja tunneälyyn tulee niin tunneälykäs johtaja on vahvoilla nykypäivänä.

Tämä kirja antoi hyvää esimerkkiä siitä, kuinka myös naiset voivat aivan hyvin päästä johtoon ja pärjätä siellä. Siitä pitäisi tehdä vain vieläkin normaalimpi näky Suomessa, vaikka tilanne näyttääkin meillä jo lupaavalta. Jospa tulevaisuudessa pystyttäisiin vähentämään sitä ajattelua mikä on miesten ja mikä naisten ala. Monimuotoisuudesta on todellakin hyötyä työyhteisöissä.