Lukulistalleni päätyi Camilla Tuomisen kirja Johda tunteita – menesty työelämässä. Nappasin kirjan siis kuunteluun ja odotukset olivat melko korkealla suositusten myötä. Lukijana äänikirjassa toimi itse Camilla Tuominen. Lähtökohtaisesti pidän enemmän äänikirjoista, jotka ovat kirjailijan itse lukemia, mutta tässä teoksessa se jostain syystä häiritsi minua. Äänensävy oli välillä mielestäni hieman johdatteleva ja ikään kuin määräilevä. Ehkä oma osittain piilossa oleva introverttipuoleni nosti päätään ja säikähti kirjailijan inspiraatiopuheita ja innostamista. ”Välijärkytysten” ohella herätti kirja minussa myös oivalluksia.

Kirja käsittelee tunteiden johtamista ja sen tärkeyttä. Kirjaan on koottu esimerkkejä, malleja ja ajatuksia useista eri lähteistä kirjailijan omilla mietteillä höystettynä. Tavoitteena tunteiden johtamisessa on oppia tunnistamaan, ymmärtämään, kuuntelemaan ja hyväksymään tunteita. Myös tietoista vaikuttamista siihen, miten tunteisiin reagoi ja miten niitä tuo esille, voi opetella. Kirjailijan mukaan täytyy hyväksyä, että erilaisia tunteita tulee ja menee ja se kuuluu elämään. Tunteita ei voi totaalisesti määrätä tai hallita, mutta olemalla utelias niitä kohtaan ja johtamalla niitä voi saada aikaan muutoksen. Tunnekysymyksiin ei ole ikinä yhtä oikeaa ja selkeätä vastausta, sen sijaan tunteita täytyy oppia tunnistamaan ja ymmärtämään itse.

Kun osaa johtaa omia tunteitaan, on varmasti helpompi selviytyä tilanteista, joissa vahvat tunteet meinaavat vyöryä päälle ja ottaa vallan. Löydän monesti itsenikin tämänkaltaisista tilanteista ja usein puran tunteet ulos vahvasti sen kummemmin niitä johtamatta ja myöhemmin saatan katua reaktiotani. Olen kehittynyt kuitenkin siltä osin, että pohdin jälkikäteen kyseisen hetken tunteita ja pyrin ymmärtämään itseäni paremmin. Mietin tapoja, jotka voisivat saattaa minut turvallisemmin näistä tilanteista yli jatkossa. Jos samanlainen tilanne toistuu useammin, osaan todennäköisesti johtaa tunteitani paremmin joka kerta, sillä olen taas oppinut edellisestä kerrasta.

Omat tunnetaidot vaikuttavat myös toisten tunteiden ymmärtämiseen. Pidimme jokin aika sitten treenit aiheesta psykologinen turvallisuus. Huomasimme, että tiimimme ilmapiiri ei ole vielä niin turvallinen, että jokainen uskaltaisi tuoda omat näkökulmansa, ajatuksensa ja tunteensa esiin. Kirjan esimerkissä ihminen, joka ei saa tuotua esiin omia ajatuksiaan ryhmässä on kuin selviytyjä henkensä uhalla. Hän keskittyy vain selviytymiseen eikä voi tuoda omaa osaansa ryhmään aidosti. Tunnetaitojen avulla voi olla helpompi selvittää oikeiden kysymysten avulla muiden ajatuksia aiheesta. On turhaa syytellä tekemättömyydestä tai valittaa käytöksestä ilman että yrittää aidosti selvittää mistä tämä voi johtua.

Tulevaisuuden töiden pirstaloituminen ahdistaa monia, myös minua. Yhä enemmän työelämässä tarvitaan kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine piirteineen ja toimintatapoineen. Tuomisen sanoin johdonmukaisuus ja pätevyys aiheuttavat luottamusta. Ei kuitenkaan riitä, että ymmärrämme faktat, on myös tärkeää antaa tilaa kokeilulle ja hulluttelulle. Huomaan itse olevani todella suunnitelmallinen ja ahdistun epätiedosta ja pirstaleisuudesta. Keskittymiseni herpaantuu, kun taustalla leijailee epäkohdat. Epäkohdat eivät aina välttämättä ole oikeita uhkia, vaan pelkästään mieleni luomia kauhukuvia. On myönnettävä, että minun tulisi kokeilla rohkeammin ja jättää tilaa myös mahdollisille epäonnistumisille. Haluan myös kehittyä muiden tunteiden ymmärtämisessä.

Kirjassa kerrottiin eräs esimerkkitarina, joka jäi mieleeni: Työpaikan yksi arvoista oli innovointi. Työntekijä toi ideansa esiin muille ja vastaanotto ohjasi hänet toteuttamaan idean yksin. Työntekijä kokeili ja käytti samalla omaa energiaansa muiden mukana raahaamiseen. Muutama muu naureskeli sivusta odottaen epäonnistumista. Kun toteutus epäonnistui, saivat naureskelijat ylennyksiä virheettömästä työstään ja arvo innovoinnista jäi kokonaan huomiotta.

Tunnistin esimerkistä itseni, nimittäin naureskelijan roolista. Olen todella tarkka ja suunnitelmallinen, jonka vuoksi kammoksun ja välttelen raakojen ideoiden kokeilua. Tiimissämme on kaltaisiani monia, mutta myös vastakohtia ja useita siltä väliltä. Huomaan olevani toisinaan liian jyrkkä kokeilemisen ja tekemisen suhteen, vaikka minun tulisi antaa tilaa myös epäonnistumisille. En tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen piirteisiini, jotka johdattavat minua tekemään huolellisesti, mutta voisin ehdottomasti joustaa enemmän.

Kirja tarjoilee useita tapoja, joilla voi oppia paremmaksi tunteiden johtajaksi. Koen, ettei itseään kannata painostaa tekemään montaa muutosta kerrallaan kehittyäkseen. Tästä syystä valitsin kirjan lopussa listatuista käytännön vinkeistä kolme itselleni ajankohtaista:

1. Ole läsnä 100-prosenttisesti
2. Lakkaa piilottelemasta, tuo asiat valoon
3. Älä oleta tai arvaa vaan kysy, kysy, kysy!

Listaamieni vinkkien saavuttamiseksi aion kiinnittää huomiota siihen, olenko aidosti läsnä esimerkiksi keskusteluissa, avaanko itseäni mietityttäviä asioita vai piilottelenko niitä ja osaanko ymmärtää myös muiden näkökulmia ja ajatuksia ilman inhimillisiä väärinkäsityksiä tai hätäisiä johtopäätöksiä. Omien tunteiden hallinta ja itsensä johtaminen auttavat ymmärtämään muidenkin tunteita, reagoimaan tilanteisiin ja edistämään jatkuvaa ihmisenä kehittymistä.