Arvosta omia saavutuksiasi

 

Kirja kertoo nimensä mukaan tunteiden johtamisesta ja herätti todella paljon pohdintaa. Ajatukset olivat kirjan jälkeen hieman sekalaiset, enkä oikein osannut sanoa, mihin lähtisin paremmin tarttumaan. Ajatukseni harhailivat laidasta laitaan niin omissa syvemmissä ajatuksissa, kuin tiimin johtamisessakin tunteiden kautta.

Kirjassa mainittiin Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjassa esille tuodut yritysjohtajat, jotka eivät olleet tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa. Mieleeni hiipi ajatus, että mitä jos en tule koskaan olemaan tyytyväinen elämääni tai saavutuksiini? Tämä ajatus juontaa siitä taustasta, että olen aina ajatellut, että on aina hyvä kehittää itseään lisää ja oppia uutta. Mitä jos se tekee yhdistelmästä mahdottoman olla koskaan kunnolla tyytyväinen omaan elämäänsä tai saavutuksiinsa?

Toivon, että tulevaisuus ei näytä tuolta, mutta ymmärrän täysin nyt tilannetta, miksi ihmiset päätyvät burn outin partaalle. Ei nimittäin ole mitenkään tavatonta, että kun tavoitellaan vain koko ajan kuuta taivaalta, ei tyytyväisyydelle välttämättä jää sijaa, vaan ajatukset ovat suunnattuna aina vaan uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Tämä yhtälö kuulostaa itseasiassa hieman kauhealta. Toivon tosiaan, että vielä suuremmaksi trendiksi kasvaisi hyvinvointi, jotta ymmärrettäisiin. Hidastaminen voi jossain kohtaa auttaa huomaamaan esimerkiksi, ne omat saavutukset, jotta osaa arvostaa jo tehtyä työtä ja jatkaa sitten matkaa kohti tulevaa.

 

Turvallinen ilmapiiri

 

Toisena tärkeänä asiana minulle jäi erityisesti mieleen luottamus, josta kirjassa puhuttiin. Tiimissä tulisi olla aina turvallinen ilmapiiri ja psykologinen ympäristö, jotta tiimin jäsenet kokevat turvalliseksi avata suunsa. Kirjassa käytettiin esimerkkinä henkilöä, joka oli miltei saanut potkut töistä, sillä oli ollut ainut, joka oli uskaltanut sanoa johtoryhmälle asioiden oikean laidan. Tämä sai minussa aikaan kylmät väreet. Olisi aivan kauheaa, jos tilanne olisi niin paha, että kun kerrankin joku sanoo jostain asiasta suoraan, saa hän vain vihat niskaansa. Ei asioista oikeilla nimillä ja suoraan puhumisesta tulisi joutua susien suuhun heitetyksi. Herättelevä kysymys olikin, että kuinka monta ideaa jää kertomatta, koska ei uskalleta puhua? Tämä voi huonon ilmapiirin omaavassa tiimissä olla isokin luku.

Aloin pohtimaan tämän jälkeen meidän tiimiyrityksemme tilannetta. Mielestäni kykenen aina sanomaan itse asioista suoraan, eikä minun tarvitse pelätä, että sen vuoksi joutuisi susien suuhun. Oli meilläkin alussa välillä sitä, että kun joku suoraan sanoi asian niin viestin esilletuoja saattoi saada suhteessa enemmän lokaa niskaansa, mutta kuitenkin ymmärsimme, että tarkoituksemme ei ole ollut kohdistaa sitä ihmisiin vaan puhua itse asiasta.

Hallitsemme tämän nykyään mielestäni yllättävän hyvin, enkä edes muista, milloin viimeksi olisimme kinastelleet sen suuremmin mistään asiasta. Ehkä olemme oppineet paremmin sen, että asiat ovat ne, jotka niin sanotusti kiistelevät eivätkä ihmiset. Tämä kielii mielestäni myös siitä, että ympäristömme on varmasti yllättävän turvallinen, jotta tiimiläiset uskaltavat tuoda mieltä askarruttavat asiat aina esille. Tosin uskon, että emme mekään tässä vielä täydellisiä ole, sillä mistäs minä esimerkiksi osaisin sanoa, kokevatko kaikki tiimin jäsenet meidän ilmapiirimme samanlaisena. Toivon, että näin olisi, mutta ymmärrän myös sen, että osalla kynnys sanoa asioista voi olla korkeampi. Olen myös tehnyt havainnon, että osa meistä ei välttämättä aina sano suoraan asioista, mutta jos heiltä kysytään asiasta, he kyllä vastaavat suoraan. Tämä on mielestäni kuitenkin se kaikista tärkein. Meillä on kuitenkin hyvin yleistä, että mielipidettä kysytään moneen asiaan vuoron perään kaikilta, joten kaikkien mielipiteet tulevat suhteellisen tasaisesti ilmi.

 

Fiilis tarttuu oli se sitten hyvä tai huono

 

Ilmapiiristä vielä puheenollen, kirjassa mainittiin, että ilmapiiri tarttuu ja varsin tehokkaasti tarttuukin. Esimerkkinä käytettiin sitä, kuinka ihmeellisen negatiivinen ja kontrolloiva ilmapiiri oli tarttunut puhujaan puhujakeikalla. On sanomattakin selvää, että ilmapiiri tarttuu asiakkaisiinkin hyvin nopeasti. Kirjassa kysyttiin, että mitä jos teidän firmallanne on tällainen maine? No, en usko, että meillä olisi tuollaista mainetta, mutta tähän on syytä kiinnittää huomiota. Jos me asiakkaita tavatessamme viestimme negatiivista energiaa missään muodossa niin se tarttuu todennäköisesti myös asiakkaalle. Voi jopa olla, että hänelle jää siitä loppupäiväksi huono fiilis. Asiakkuuskin voisi tällaisessa tapauksessa jäädä saamatta.

En tosin ole tästä huolissani, sillä kaikki asiakastapaamiset missä itse olen ollut, ovat sujuneet todella mallikkaasti ja pitäisi olla meidän porukallamme todella huono päivä, jos meistä jäisi negatiivinen kuva asiakkaalle. Tätä on toki hyvä välillä aina miettiä, sillä ei se ole mitenkään tavatonta, että näin voisi päästä käymään.

Kirjassa käytettiin esimerkkiä ilmeettömyydestä. Tällainen koe oli toteutettu 1970-luvulla Harvardin yliopistossa. Stillface-tutkimuksessa lapsi oli istunut syöttötuolissa, kun äiti oli leikkinyt ensin iloisesti lapsen kanssa. Hetken päästä äiti oli kääntänyt katseensa pois ja sitten takaisin kohti lasta, mutta tällä kertaa täysin ilmeettömänä. Lapsi jatkaa leikkimistä ja yrittää saada äitinsä mukaan, mutta kun äiti ei reagoi tähän mitenkään alkoi lapsi itkeä. Koe sujui hyvin mutta se kertoi sen, että kuinka oleellista ihmiselle on, että saamme yhteyden toisen katseesta. Jos emme sitä saa niin etsimme sitä. Jos tätä katsekontaktia ei tule tai yhteyttä löydy, on sanomattakin selvää, kuinka pahalta se tuntuu.

Tästä syystä Camillakin mainitsee kirjassa, että mitä haittaa olisi, jos hymyilisimme useammin? En usko, että kerta kaikkiaan mitään. Työelämässä on hyväksytty, että ollaan ilmeettömiä, mutta se ilmeettömyyden viileys varmasti vaikuttaa meihin. Meillä on mielestäni suhteellisen ilmeikästä porukkaa Kaukassa. Pystymme aika helposti lukemaan toistemme kasvoilta ajatuksia, eikä välillä tarvitse edes avata suuta ilmaistakseen mielipidettään. Mielestäni tämä on hyvä asia, vaikka joskin välillä voisi olla jopa hyötyä siitä, että osaisi piilottaa mielipiteensä kasvoiltaan. Tästä voi välillä olla hyötyä juurikin asiakastapaamisissa, jos esimerkiksi tulee uutisia, jotka eivät olleetkaan niin positiivisia. Ei tarvitsisi näyttää sitä kaikista pettyneintä ilmettään. Koen kuitenkin tärkeämmäksi sen, että meidän kesken ilmeet ja eleet saavatkin näkyä.

 

Hymy päivässä?

 

En ole varma olenko tehnyt oikean havainnon, mutta minusta on tuntunut, että viime aikoina meillä on osalla porukasta alkanut hymy hyytyä. Tämä on harmi, sillä se mielestäni kielii siitä, että joko meillä stressataan liikaa tai työmäärä on paisunut esimerkiksi liian suureksi. Voihan toki olla, että olen nähnyt vain kapean otannan tiimistämme ja kaikilla ei varmastikaan ole sama tilanne, mutta olen silti huolissani siitä pienestäkin hymyn katoamisesta. Toivon, että olisin väärässä ja kyse olisi vaikka vain minun satunnaisista havainnoistani. Tästä kuitenkin sisuuntuneena aion jatkossa yrittää itse hymyillä hieman enemmän ja hiukka leveämmin aina kun sille on aihetta. Toivoen, että se tarttuisi myös muihin tiimin jäseniin. Omalla esimerkillä kun on aina hyvin paljon merkitystä. Mitä jos se hymyjen hyytyminen onkin johtunut siitä, että huomaamattani oma hymyni on ollut kadoksissa? En ainakaan ole tätä tarkoituksellisesti tehnyt, mutta nyt ainakin yritän parantaa omia tapojani.

Toinen mitä aion jatkossa tehdä, on kysellä vielä useammin tiimin jäsenten kuulumisia. Yritän muistaa aina kysyä kuulumisia, kun olen pitänyt markkinointitiimille palaveria, sillä tuolla pienellä kysymyksellä voi olla suuri merkitys toisten arjessa. Olen itsekin huomannut sen, että on kiva kuulla, miten muilla menee ja samalla pääsee itsekin sanomaan, jos on jotain mielen päällä tai ihan vaan kertomaan, että kaikki sujuu hyvin. Pieni asia mutta sitäkin suurempi vaikutus! Hyvään fiilikseen ei voi koskaan panostaa liikaa.

 

Innovaatiot tulevat alan ulkopuolelta

 

Viimeisenä kirjasta tarttui ajatus siitä, että parhaat innovaatiot tulevat alan ulkopuolelta. On tosiaan loogista, että ne tulevat sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole vielä olemassa kosketuspintaa kyseistä alaa kohtaan. Näin on mahdollista kyseenalaistaa alalla oletuksiksi muodostuneet tavat. Tätä voisimme melkein käyttää synnytyksiä myydessämme myyntivalttina. Voisimme oikeasti kyseenalaistaa, miksi yrityksessä toimitaan kuten toimitaan, sillä me emme tiedä. Meidän on helpointa kysyä asioista ja silloin yrityksenkin henkilökunta saattaa tajuta, kuinka typeriltä jotkut pölyä keräävät tavat ovat voineet tavat ollakaan.

 

Pohdintaa

 

Kirjasta heräsi tosiaan paljon toisistaan todella irrallaankin olevia ajatuksia, joista yritin nyt napsia päällimmäisiksi mieleen jääneet. Minulla oli tässä reilun kuukauden väli, etten ollut lukenut johtamisesta ja ajatukseni olivat kyllä kypsyneet joissain kohti, kun havainnoin omia ajatuksiani mitä kirjasta nousi esille. Tunteiden johtaminen on kyllä erittäin tärkeää, sillä jos johtajalla ei ole tunneälykkyyttä voi olla hyvin vaikeaa johtaa. On hyvä, jos johtaja aistisi ympärillä virtaavia energioita ja tunnetiloja, jotta suuremmilta törmäyksiltä vältyttäisiin jo ihan sen avulla, että johtaja osaa lukea tilanteita tarpeeksi hyvin.

 

En muista oliko se tässä kirjassa mainittu vai muistanko seuraavan asian jostain muualta. On ilmeisesti todettu, että suurien yrityksien johtoon ja ylipäätään hyviksi johtajiksi nousevat sellaiset henkilöt, jotka ovat tunneälykkäitä. En ihmettele tätä faktaa sekuntiakaan, sillä uskon sen pitävän todella hyvin paikkansa. Tällaiset henkilöt kykenevät aistimaan ympärillä olevia ihmisiä todennäköisesti keskivertoa paremmin, jonka vuoksi heistä on myös varmasti kasvanut hyviä johtajia.