Millaista on olla panttivanki?

Kohlrieser ei nyt puhu elokuvissa nähdyistä panttivankitilanteesta, vaan siitä, kun ihminen luopuu omasta henkilökohtaisesta vallastaan ja tuntee itsensä avuttomaksi. Tilanteesta nousseet negatiiviset ajatukset valtaavat mielemme, emmekä pysty ratkaisemaan tilannetta rakentavalla tavalla. Tällaisia tilanteita esiintyy usein työpaikalla työskennellessä erilasten ihmisten kanssa. Jokainen valintamme ja ajatuksemme on kuitenkin kiinni meistä itsestämme ja pystymme torjumaan kaapatuksi joutumisen.

Kohlrieder puhuu kirjassaan paljon panttivankitilanteista ja siitä, kuinka tällaisia tilanteita pystyy välttämään omassa elämässään. Kirja sisältää myös paljon erilaisia esimerkkejä vuorovaikutustilanteista ja avaa lukijalle tapaa, miten toimia paremmin ja rakentavammin tällaisissa tilanteissa. Itse koin esimerkit hyvin mielenkiintoisiksi ja ne veivät mielestäni kirjaa hyvin eteenpäin. Opin kirjaa lukiessani paljon vuorovaikutuksesta muihin ihmisiin. Opin myös miten toimia, jos joudun panttivankitilanteeseen.

Se ettei omia ajatuksia pysty hallitsemaan on jo pienenä opittua avuttomuutta. Jokainen meistä pystyy palauttamaan itselleen valinnan siitä, miten reagoida tietynlaisissa tilanteissa. Panttivankitilanne ei ole minulle yleinen, mutta olen kokenut sen ja kirja avasi minulle hyvin siinä tapahtuvaa tilannetta. En yleisesti koe itseäni avuttomaksi panttivangiksi kuullessani työkavereiden tai ystävieni arvostusta. Osaan ottaa kritiikin vastaan ja kyseenalaistan kommentin, jos se ei tule rakentavasti palautteen antajalta ulos. Kirja avasi kuitenkin silmäni tilanteelle, jossa oikeastaan ilman poikkeuksia, koen itseni panttivangiksi. Tämä tapahtuu silloin kun saan arvostelulta kuulostavia kommentteja ihmisiltä, joita katson paljon ylöspäin ja koen heidän olevan erityisen fiksuja ja kokeneita. Onko kyseessä arvostelu? Ehkä ei, mutta tällaisessa tilanteessa otan kommentit usein arvosteluna ja ne jäävät junnaamaan ajatuksiini päiviksi. Ennen tämän kirjan lukemista en ollut huomannut tällaista poikkeusta omassa suurimmaksi osaksi itsevarmassa vuorovaikutuksessani.

Tukiasemat

Tukiasemat tarjoavat ihmiselle suojaa ja energiaa. Tukiasemat auttavat ihmisiä kiinnittämään huomiota asioiden ja tapahtumien myönteisiin puoliin. Tukiasemat auttavat pääsemään tavoitteisiin ja niihin pystyy tukeutumaan vihan tai surun hetkillä. Tukiasemia ovat monille ihmiset, mutta niitä voivat olla myös lemmikit, esineet, uskomukset tai tavoitteet. Ilman tukiasemaa, ihminen saattaa takertua asioiden negatiivisiin puoliin ja näin suunnata näin elämässään huonompaan suuntaan.

Omia tukiasemia on hyvä pohtia, sillä nykyiset ja menneet tukiasemat vaikuttavat omaan identiteettiimme ja siihen, miten toimimme tietyissä tilanteissa. Mitä vahvuuksia ja rajoitteita olemme heiltä omaksuneet ja miten en vaikuttavat elämäämme tällä hetkellä. Se auttaa meitä myös pohtimaan omaa sitoutumistamme erilaisiin asioihin.

Oma ensimmäinen tukiasemani on sama kuin monella lapsella, äiti. Äiti on tuonut elämääni kuvan siitä, millaista on olla nainen, rohkea ja millaista on toisista ihmisistä huolehtiminen. Äitini on syy moniin tämän hetkisiin toimintatapoihini ja siihen, kuinka tärkeänä pidän omien arvojeni mukaista elämää. Äitini on ollut tärkein tukiasemani koko lapsuuteni ja pitkälle nuoruuteeni. Vaikka tiedän äitini vaikuttavan elämässäni edelleen, on aikuiselämä tuonut uusia tukiasemia elämääni. Koska asun kauempana äidistäni kuin koskaan ja elän jo vahvasti omaa elämääni erilläni perheestäni, suurimmiksi tukiasemikseni ovat nousseet oman perheeni jäsenet. Avopuolisoni ja koiramme. He tuovat tukiaseminani elämääni luottamusta ja rauhaa, rutiineja ja yhteistä arvostusta tiettyihin asioihin. Koiramme tuovat elämääni rutiinia ja tunnen itseni hyvin tärkeäksi. En tiedä tyydyttääkö koirien hoitaminen jonkin sisäisen biologisen hoivaamisen tarpeen vai mistä syystä saan niin paljon iloa elämääni koirista. Tällä hetkellä minulla on siis elämässäni muutama todella vahva ja tärkeä tukiasema, joihin tukeudun paljon.

Aito vuoropuhelu

Tärkeä osa vuoropuhelua on kuunteleminen. Kuunteleminen ja seuraaminen opettaa ihmiselle paljon ja se onkin tärkeä osa treenien dialogirinkiä. Kuunteleminen on tärkeä osa tasapainoista vuoropuhelua, jota treeneissä pyrimme käymään. Tarkoituksena dialogiringissä on jakaa kokemuksia ja oppeja muille ja oppia muiden piiriin tuomista ajatuksista ja kokemuksista. Jotta dialogiringissä oppii mahdollisimman paljon, on opeteltava kuuntelemaan. Kuuntelemisen taito osoittaa myös muilla keskustelijoille kunnioitusta.

Jotta ihminen pystyy käymään aitoa vuoropuhelua, pitää ihmisen hallita neljä kuuntelemisen taitoa:

1. Vaistoaminen

Korvat kuulevat toisen ihmisen puheen ja ottavat vastaan sanat.

2. Tulkinta

Kuulluille sanoille annetaan merkitys.

3. Arviointi

Viestiä arvioidaan ja tulkitaan muiden faktojen valossa. Päätetään, ollaanko viestin kanssa samaa vai eri mieltä.

4. Vastaaminen

Kuulija viestii puhujalle ottaneensa viestin vastaan ja aikansa pohdittuaan, on valmis vastaamaan.

Hyvä puhuja ei aina ole hyvä kuuntelija, eikä hyvä kuuntelija hyvä puhuja.

Koen itse olevani hyvä puhuja. Puhun aina mielipiteeni, kommentoi ihmisten kommentteihin, tuon omia kokemuksia ja ajatuksiani julki, sekä tiivistän dialogiringissä esiin tulleita asioita. En kuitenkaan koe olevani erityisen hyvä kuuntelija. Osaan ottaa viestin vastaan ja kuuntelen mitä ihmiset sanovat, mutta jos puhujana on joku, jolle asioiden viestiminen on vaikeaa, en aina ymmärrä heidän syvemmällä olevaa ajatustaan. Kuunteleminen on siis yksi alue, missä minulla on selvästi parannettavaa. Kohlrieser kertoo hyvän kuuntelijan toistavan viestin omilla sanoillaan varmistaakseen, että on ottanut puhujan sanoman vastaan sen oikeassa ja tarkoitetussa muodossa. Tämä voisi olla yksi konkreettinen tapa, jolla voisin parantaa taitojani kuuntelijana.

Oman elämän kehittäminen ja omanarvontunto

Oppimalla hallitsemaan omaa ajattelutapaa, pääsee lähemmäksi hyvää itsetuntoa. Koen tämän olevan juuri se, mikä suurimmalla osalla ihmisistä käy siirtyessä teini-iästä aikuisuuteen. Teininä otetaan stressiä asioista, jotka ajatusmaailman kehittyessä tuntuvat naurettavilta. Miksei tällaista kehitystä pystyisi tapahtumaan aikuisuudessakin? Monilla meillä on asioita, jotka tuntuvat liian vaikeilta edes aloittaa tai asioita, jotka painavat omaa itsetuntoamme päivittäin. Pystymme kuitenkin omilla valinnoillamme ja pysymällä nöyrinä hyödyntämään itseämme ja toisia. Kun otamme taitotasoamme hieman vaativampia tehtäviä ja rupeamme muuttamaan ajatusmaailmaamme vähemmän itsekriittiseen suuntaan, voimme päästä koviin tavoitteisiin ja kasvattaa omanarvontuntuamme. Omanarvontuntomme kehittyy koko elämämme ja uusien kokemusten, motivoivien ihmisten, tukiasemiemme ja hyvän toimivan tiimin avulla, pääsemme varmasti pitkälle.