Reenit ja dialogi

Jokainen tiimistämme luki kirjan(podcastin tai muun) dialogista, sillä meillä oli ongelmia sen kanssa. Kirjan ja reenien oli tarkoitus lisätä dialogi taitoja.  Dialogi kun sattuu olemaan reenien tärkein osa, ja jos se ei suju, niin eivät reenit vie meitä eteenpäin. Itselle dialogi on vaikeaa. Ongelmia on kuuntelemisessa, ajatuksien kasaamisessa ja jännittämisessä.

Koska reeneissä on niin paljon ihmisiä,  se tuntuu liian ”esitys” tilaisuudelta, mikä jännittää eikä pysty täysin rentoutua. Tähän alkaa kuitenkin tottumaan. Uskon siihen, että dialogiin kehittyy osallistumalla dialogiin. Jos ensimmäisissä reeneissä check in jännitti niin, että kello varmaan luuli minun osallistuvan marathoniin. Nyt kuitenkin alkaa uskaltaa jo olla, ja kertoa asioita pitempään, eikä vaan sanoa nopeasti jotain ja päästä eroon vuorosta puhua.

Dialogi vai monologi

Dialogin ja ihmisten välisen monologin huomaa helposti. Meidän reeneissä se näkyin niin, että kun yksi sanoo asiansa, nii sitä ei jatketa vaan heitetään uusia asia, jota taas kukaan ei oikeasti kuuntele ja ollaankin jo kolmannessa asiassa.

Kuunteleminen on tärkein osa dialogia, siinä pitää kuunnella paitsi korvilla ja ymmärtää mitä toinen sanoo, mutta myös huomata miten hän asiasta puhuu, sillä kehonkieli viestii paljon enemmän kuin sanat.

Siihen että kaikki puhuu omia juttuja ratkaisuna olisi muuttaa se miten vastaa. Jos yksi lopettaa puhumisen ja toinen alkaa sanoilla ”kyllä, mutta”, niin ”mutta” osuus kumoaa kaiken mitä edellinen sanoi ja se on enemmän kuin väittely. Jos sanan vaihtaa ”kyllä, ja”, niin jatkat siitä mihin toinen jäi. 

Nopea vinkki

Suoraan käytäntöön voi viedä vinkin, että parempi keino saada jokin tekemään jotain, kirjassa oli esimerkki lapsesta joka ei halunnut pukeutua. Äiti yritti pakottaa häntä, mutta mielummin olisi antanut hänelle vaihtoehdon. ”Haluatko pukea tämän vai tämän paidan”. Kun ihmiselle antaa vaihtoehtoja, ihminen unohtaa sen että hän oli tiettyä kantaa.

Tukikohta

Kirjassa puhuttiin paljon tukikohdista. Elämän alussa niitä ovat äiti ja isä. Ehkä jälkeenpäin kaverit ja joku mentori. Mitä jos tiimin saisi toimimaan tukikohtana, olisi täysi luotto, uskaltaisi puhua kaikesta, eikä olisi pelkoa sanoa jotain tyhmää. Pelko sanoa jotain tyhmää koettiin tiimimme pää ongelmaksi miksi jotkut eivät puhu. Ajatellaan että jos sanoo jotain nii pitää olla asiaa. Mietitään liikaa mitä ollaan sanomassa, loppujen lopuksi ollaan hiljaa. Tiimissämme yritettiin sopia siitä, että kyllä välillä voi sanoa ihan tyhmiäkin juttuja, ja esittää kysymyksiä jos ei muuta. Mutta ei se minun mielestä vieläkään kovin hyvällä tasolla ole.

Kissa pöydälle

Nosta kala (kissa) pyödälle. Jos jokin häiritsee, siitä pitää puhua. Jos kalaa ei nosteta pöydälle, vaan se jää pöydän alle, se alkaa lemuamaan, eikä kenenkään ole hyvä olla. Lisko-aivomme yrittävät väistää kiistoja, siksi se on niin vaikeaa. Tekee mieli olla mielummin hiljaa. Tällaisiin tilanteisiin pitää siis mennä kehittyneellä aivonpuoliskolla, katsoen konfliktia haasteena, joka ajaa tiimiä eteenpäin.