Kirjassaan Sara Parikka avvaa sitä, miten hän on päätynyt yrittäjäksi ja millasia vaiheita hän on käynyt matkallaan läpi. Kirja inspiroi minua tarinallaan ja sisällöllään ja laitto mut pohtimmaan, mitkä ovat omat arvoni, mitä taitoja minulla jo on ja mitä taitoja tarvitsen ja haluan, jotta pääsen sinne minne haluan. 

Lapsuus, nuoruus ja nykyhetki

Aina, kun minulta kysytään yrittäjyyestä mittään, mainihen vain kaiken mitä iskä on tehnyt. Mutta Saran lapsuudesta bongasin samaa kuin omastani. Olen pienestä asti tehnyt töitä, oppinut uutta ja himoinnut uutta. Ensimmäinen yritys mitä minulla on koskaan ollut (2vk kestävä :D) oli siskoni kanssa kauneushoitola meidän varastossamme. Rasvasimme lähinnä naapurin tätien jalakoja ja tienattiin sillä karkkipäivän rahat, mutta bisnes kun bisnes. Myös lastenammaukset on ollut suurta huutoa oman urapolkuni alkuaikoina, miksei vielä nykypäivänäkin. Sukulaiset ja naapurit kuuluivat ammauksissa ”suureen” asiakasryhymääni. Karkkipäivärahhaa keräsin ammauksen ja jalakojen rasvaamisen lisäksi myös siivuamalla mummulassa ja autoliikkeellä.

Kesätöihin menin hieman laittomasti 14-vuotiaana (vai 13-vuotiaana?) ABC:lle tiskariksi. Ja ai että nautin siitä! Kaikki työkaverit puhu aina, että tiskaaminen on paskinta paskaa mitä ihiminen voi siinä työpaikassa tehä, mutta se oli mun oikia eka työpaikka, niin sain kiksejä jopa tiskaamisesta.

Siitä se ura sitten urkeni ja pääsin töihin setän rillille ja saman kesän aikana Attendolle ja S-Markettiin, siinä sai kesässä painaa tunteja ja ku kahta työtä teki sammaan aikaan. Siinä mää sitten varmaan koukutuin siihen tekemisseen. Yläasteelta asti luokan puhheenjohtajana päättämässä asioista (eli skippaamassa oppitunteja) ja lukiossa pääsin luokan pj pestin lisäksi ollee vielä koko opiskelijakunnan hallituksen puhheenjohtaja.

Lukiossa tein sammaan aikaan töitä siellä, mistä mun eka oikia työsuhe on. Tein niin pitkää päivää, että opettajatki jo puuttu siihen (vaikkei se näkyny kyllä numeroissa, ku ei ne laskenu eikä noussu). Lukiossa mulla ei koskaan ollu mitää tavotetta papereista tai siitä mihin hakisin kouluun, joten työ kelpas paremmin, ku opinnot.

No vuodet vierii ja nyt me ollaan tässä keittiönpöyvän ääressä kirjottamassa reflektiota ihan liian leviällä murteella ja ihan liian viimetingassa…

Mitä mun pitää opetella?

Luettuani tajusin mitä mun pittää oppia hallihtemaan, jotta pääsen tavoitteisiini (joita mulla ei kyllä vielä kummemmin oo). Budjetointi, aikataulutus, oman henkilökohtasen brändin rakentaminen, omien arvojen asettaminen niin henkilökohtaiseen elämään kuin siihenkin mitä teen (projektit ja some).

Kirjan oppeja ei pysty ehkä tiimityöhön yhdistämään, mutta Sara auttoi minua ymmärtämään mitä minun pitäisi henkilökohtaisella urallani tehdä, että saavutan tavoitteeni. Urapolkuni toivon olevan mutkikas ja itseni näköinen ja sillä haluaisin EHKÄ joskus, kaukaisessa tulevaisuudessa, motivoida nuoria, miksei vanhempiakin.

Arvojen pohtiminen on mielestäni todella vaikeaa, mutta haluan olla rehellinen ja miettiä niitä nyt ääneen tai no kirjottamalla. Monesti oon miettiny sitä, että eikai itellä nyt mittää kummempia arvoja oo, mutta niinku Saraki sannoo ”todellisuudessa aivan kaikella on arvopohja”. Ehkä vaikein asia kehittää itsessäni on juurikin nuo arvot. Haluan valita hyvät arvot ja semmoset minkä pohojalta pystyn kehittellee henkilökohtasen brändin ja tekkeen projekteja summuuta. Haluan, että se totteutuu ja pystyn rohkiasti seista omien tekemisten takana.

Arvojen kehittelyn, päättelyn tai minkä ikkää jäläkeen aion pohtia työt, projektit ja somesisällön sen mukaan, että ne tukkee mun omia arvoja. Rehellisyys on varmasti yks mun omista arvoista, mitä olenkin jo hyödyntänyt mm. projekteissa siinä suhteessa, että olen läpinäkyvästi kertonut mitä osaan, mitä teen, mitä haluan oppia ja että haluan oppia, fiiliksiä ja tunteita projektiryhymälle ja ulukopuolisille. 

Markkinoinnin koulutusohojelmassa viimeisessä osiossa lupasin, ehkä muille, mutta myös itelle, että rupian kasvattammaan ommaa henkilöbrändiä. Tavotteeks asetin mm. sen, että haluan tehä kaupallista yhteistyötä jonku yrityksen kans vuonna 2024. Kaupallisista yhteistöistä puhuessaan Sara mainihti just niistä arvoista siitä rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. ”Mainostan vain tuotteita, joista aidosti tykkään ja palveluita, joita aidosti käytän. Kerron aina läpinäkyvästi, jos testaan tuotetta ensimmäistä kertaa”.

Haluan somesisällöltäni sitä, ettei siitä puutu aitous tai tunne. Haluan pysytä olemaan oma ihteni ja samalla olleen vakkuuttava ja ammattimainen. 

Aikataulutus ja se, että opin tekemään työni myös silloin ku ei oikiasti huvittais ollenkaan, kuten nyt. Haluan välttää kaaoksen ja ahistuksen, joten aion varata aikaa myös niille sekalaisille pikkuasioille. Se selekeyttää ommaa hommaa ja tukkee sitä tekemisen varmuutta. Toki sitten ku oon iso ja rikas, nii voin ulukoistaa kaiken mitä en tykkää tehä (hommaan varmaan siis siivoojan :D).

”Mitä enemmän otin asioista selvää, sitä enemmän opin”, olihan tässä kirjassa sittenkin jotain, mitä antaa tiimille tai hyödyntää omassa kuin tiimityöskentelyssä.