It’s all in your head – Manifesti

Kirjoittaja: Arttu Karisto

30 marraskuun, 2022

Lähdeteos: It's all in your head

Lähdeteoksen kirjoittaja: Russ

Teoriapisteet: 2

Intro

Lähes kyynelet silmissäni ja suurta haikeutta tuntien naputtelen Tiimiakatemiaurani viimeistä esseetä. Tästä esseestä et saa kattavaa esittelyä kirjaan It’s all in your head, vaan ennalta suunnittelemattoman tajunnanvirtapläjäyksen fiiliksistä, joita kyseinen teos ja akatemian loppuminen allekirjoittaneessa herättivät.

Olen aiemmassa reflektiossani jauhanut atomeiksi pelkojani, joiden varaan uskoin elämäni pitkäksi aikaa. Käsittelen tässä reflektiossa samoja ja osin ennen julkistamattomia pelkotilojani, mutta tällä kertaa totuuden luomisen näkökulmasta.

Verse 1

Aikana, jolloin pikkupoika minussa ei ollut vielä syntynyt uskoin sokeasti sairaaseen mielenmalliin, joka minulle oli kasvuolosuhteiden ja ympäröivän yhteisön vaikutuksesta kehittynyt. Kasvoin ajatukseen, ettei unelmointi kannata, koska kuitenkin kaikki menee lopulta pieleen ja elämisen arvo ei ole elämässä itsessään, vaan jossain sen jälkeisessä hähmässä.

Elin ahtaassa purkissa, jossa ei ollut tilaa olla herkkä, pystyvä eikä innostuva. Ainoa mahdollisuus oli pärjätä niiden olosuhteiden puitteissa, jotka korkeat voimat olivat viisaudessaan minulle hyväksi nähneet. Opin pienestä asti sättimään itseäni virheistä ja lopulta aika hyvin myös väistelemään niitä. Kasvoin kasvamisen kannalta suurimpaan mahdolliseen virheeseen, eli siihen, ettei virheitä saa tehdä. Olin yhteisöni silmissä mallikansalainen; vähään tyytyväinen nöyrä palvelija.

Verse 2

Niin kuin hauraiden perustusten päälle rakennetuilla kyhäelmillä on usein tapana, minunkin epäterve maailmankuvani löysi tiensä pään ja murskautui. Kaikki mihin olin uskonut muutti merkitystään. Huomasin yhtäkkiä eläväni todellisuudessa, jossa ympäröivä maailma ja sen ihmiset eivät olleetkaan lähtökohtaisesti muille pahaa tahtovaa sotaisaa massaa, vaan hyvyys olikin kaikkialla. Ensijärkytyksen ja -hämmennyksen jälkeen alkoi uudelleen lapseksi kasvaminen. Lapsi luottaa lähtökohtaisesti ympärillään oleviin ihmisiin, uskaltaa rakastaa omaa ihmeellisyyttään ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia.

Ennen Tiimiakatemian alkamista olin käynyt läpi kolmevuotisen psykoterapian, jonka aikana kasailin psyykeeni rippeitä uuteen järjestykseen ja rakentelin uutta kuvaa maailmasta ja itsestäni. Olin vähän ennen kouluun hakemista alkanut yrittäjäksi, mikä oli ensimmäisiä radikaaleja entistä minäkuvaani vastustavista protesteista. Kieltäydyin uskomasta enää sitä läpimätää myrkkyä, jota mieleeni oli aiemmin tulvinut. Taistelin uupumukseen asti sitä ajatusta vastaan, etten pysty tekemään sitä mitä haluan. Kieltäydyin kieltäytymästä peloiksi naamioituneiden haaveideni toteuttamisesta.

Verse 3

Kun sain tietää päässeeni kouluun olin vaikeassa paikassa. Täytyi päättää: lähdenkö täysillä opintoihin, vai täysillä kauas niistä. Lyhyehkön pohdinnan jälkeen tein itselleni pyhän lupauksen, että tämä koulu on se asia, jonka vihdoin hoidan loppuun asti elämässäni. Olen ikäni kärsinyt keskittymisvaikeuksien ja lyhytjänteisyyden tuomista ongelmista, ja opinnoista suoriutuminen haastoi näitä ominaisuuksiani alusta asti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itselle lupa siihen, että haasteita ja motivaatio-ongelmia saa tulla ja päättää niiden tullessa muistaa tuo itselleni annettu lupaus. Uskotko, että ongelmia on ollut?

Lähimmät kaverini oppivat jossain vaiheessa motivaatiooni liittyvät aaltoilut ja olen monesti saanut kyselyitä, että joko oot taas ottanut Jannen kanssa motivaatiopuhelua. Näitä puheluita on parhaimmillaan otettu puolen vuoden ja pahimmillaan muutaman viikon välein. Tiimin touhuissa mukana roikkuminen ja opintojen jatkumiseen tarvittavien suoritusten kasaan raapiminen on ollut häkellyttävän usein lähes ylivoimaisen vaikeaa, mutta jostain on näköjään aina irronnut paukkuja ja intoa tehdä vähintään minimisuoritukset kelkassa pysymiseen. Tämä on vaatinut pitkäjänteisyyttä ja tsemppaamista perheeltä, tiimiltä ja Jannelta. Kiitti näistä!

… Tämäkin essee piti palauttaa puoli vuotta sitten …

Verse 4

En ole tavoitellut Tiimiakatemiasta alun perin juuri mitään muuta kuin sitä, että joskus kävelen täältä papereiden kanssa ulos. Se saattaa kuulostaa typerältä mahdollisuuksien hukkaamiselta, mutta kerta kaikkiaan, kun onkin ollut tavoitetta kerrakseen. Ensimmäisiä kahta vuotta akatemialla leimasi päämäärättömyys ja järkevän tekemisen puute. Toisen vuoden lopulla aloin kuitenkin löytää jonkinlaista hahmotelmaa siitä, mitä lopulta haluan valmistuttuani olla.

Sain kipinän johtamiseen sekä talousasioihin, joihin olenkin löytänyt jopa projektin titteliin oikeuttavaa haastetta talouspäällikön roolista sekä työelämästä. Aloin tavoitella jonkinlaisen ammatillisen itsetunnon ja identiteetin löytämistä. Valmista ei ole tullut – tietenkään – mutta prosessi on päässyt hyvin alkuun ja kohtsillään edessä häämöttävä valmistuminen ei enää pelota, vaan pystyn aika varmasti luottamaan siihen, että työelämällä on minulle sellaista käyttöä, joka tarjoaa minullekin tyydyttävää haastetta sekä taloudellista kompensaatiota.

Verse 5

Mitä tämä kaikki sitten on opettanut? Ainakin sen, että perheellisyys, adhd, oma yritys tai mikään muukaan epäilyksiä herättävä tekijä ei automaattisesti sulje pois sitä, etteikö voisi saada vaikka tradenomin papereita. Ehkä tämän sepustuksen jonkinlainen ydinviesti on se, että haastetta luovat ulkoiset tekijät, muiden epäilykset, paska itsetunto tai edes parin vuoden epämääräinen haahuilu pitkin akatemian nurkkia eivät ole sellaisia asioita, jotka estäisivät unelman toteuttamisen ja suunnan löytämisen.

Suunnan muuttamiseen esimerkiksi akatemialta ulos suksimisen muodossa on varmasti todella paljon hyviä syitä ja ihailen kaikkia, jotka ovat sen päätöksen pystyneet tekemään. Haluan myös rohkaista kaikkia kahden vaiheilla kamppailevia kohtaamaan rohkeasti omat unelmansa. Jos Tiimiakatemia voi auttaa saavuttamaan ne, niin sinnittele mukana. Älä välitä epäilevistä äänistä, vaan hoida hommasi vaikka vain rimaa hipoen ja luota siihen, että oma juttu löytyy. Jos Tiimiakatemia ei palvele unelmiasi, niin kävele pää pystyssä rehellisesti pois.

Outro

Tulin Tiimiakatemialle oppiakseni pyörittämään tammikuussa 2019 perustamaani yritystä. Neljä vuotta ja kaksi yrityskauppaa myöhemmin siirryn vuoden 2023 alusta työelämään ilman yrittäjän statusta. Yrittäjyyden huippuyksikkö opetti, että minä en ole yrittäjä – ainakaan vielä – mutta tradenomi minä saakeli soikoon olen.

Onnistuinpas.

Ähäkutti -JHT

You May Also Like…

Alustatalous

Ajattelin kokeilla uutta aluevaltausta ja paneutua alustatalouden maailmaan. Ajat ovat todella muuttuneet ja...

Johtajuuden ristiriidat

Johtajuus on monimutkainen laji, jossa kaikkia ei koskaan voi miellyttää tasapuolisesti ja pettymyksien kohtaamiseen...

Myy enemmän – myy paremmin

Myynti on taitolaji, josta Mika D. Rubanovitsch on kirjoittanut useammankin kirjan. Viime syksynä luin kyseiseltä...

0 kommenttia

Lähetä kommentti