Idiootti, kunnes toisin todistetaan

Lähdeteos: Idiootit ympärilläni

Lähdeteoksen kirjoittaja: Thomas Erikson

Teoriapisteet: 2

Thomas Erikson on kirjoittanut erikoisen teoksen vuonna 2017. Kirjassa Idiootit ympärilläni käydään läpi neljä erilaista ihmistyyppiä ja miten he suurpiirteisesti käyttäytyvät. Teos ei mielestäni tunnu tieteelliseltä tutkimukselta, jossa joka asia on totta, mutta yhden miehen ajatukset herättävät silti paljon ajatuksia erilaisista ihmisistä. Miten tulla toimeen ja ymmärtää erilaisia ihmisiä. Minussa tämä kirja herätti paljon ajatuksia elävästä elämästä, koska olen paljon yhteydessä monenlaisien ihmisten kanssa. Kaveriporukassa on erilaisia ihmisiä, kotona on toisenlaisia ja tiimiakatemialla on erilaisia ihmisiä, vaikka muuallekin jakaa.

Erilaiset ihmiset ovat jaettu väreihin. Punainen (hallitseva), keltainen (inspiroiva), sininen (analyyttinen) ja vihreä (vakaa). Punainen on ekstrovertti, tehtävä- ja asiakeskeinen. Voimakastahtoinen ja ankara. Keltainen on ekstrovertti ja ihmissuhdekeskeinen. Äkkipikainen, manipuloiva ja epäjärjestelmällinen. Sininen on introvertti, tehtävä- ja asiakeskeinen. Kriittinen ja harkitseva. Vihreä on introvertti ja ihmissuhdekeskeinen. Auttavainen ja epävarma. Tässä muutamia värien eri ominaisuuksia. Jokaisella negatiivisella piirteellä on myös positiivinen puoli ja jokaisella positiivisella piirteellä on negatiivinen puoli. Kaikissa on siis hyviä ja huonoja puolia.

Omassa tiimissäni on montaa erilaista väriä. Eniten näkyvissä olevat ihmiset ovat punaisia ja keltaisia. He ottavat keskustelun haltuunsa ja jakavat voimakkaat mielipiteensä epäilemättä sen enempää. Toiset ovat taas vihreitä ja sinisiä, jotka hiljenevät, kun muut puhuvat tai tekevät. Heillä on vaikeuksia päästä keskusteluun mukaan ja usein tyytyvät tekemään sen, mitä heidän kehotetaan tekevän. On miellyttäjiä, jotka ovat kaikkien kanssa samaa mieltä ilman kummempaa kysymysten kysymistä tai kriittisyyttä. On laskijoita, jotka loppuun asti suunnittelevat ja laskelmoivat, mutta saavat lopulta todella vähän mitään aikaiseksi, jos heitä ei ohjaa tekemisen suuntaan.

Tämä kaikki oli aluksi hieman sekamelskaa. Tiimiakatemian alussa olin sitä mieltä, että koko talossa ei ole muita kuin erikoisia ihmisiä, joiden seurassa en viihdy, koska en ole omassa kaveriporukassani tottunut niin suuriin eroihin ihmisissä. Muutaman vuoden jälkeen ja tämän kirjan luettuani tilanne on aivan toimen. Ihmiset eivät olekaan enää idiootteja, jotka tekevät outoja ja tyhmiä asioita. En nyt mainosta, että olen kaikkien paras kaveri. En todellakaan ole, enkä myöskään ajattele, että kaikki ovat minun parhaita kavereita. Ihmisiä on kuitenkin helpompi ymmärtää. Mitä he tekevät, miten he tekevät, mitä he puhuvat ja miksi he puhuvat.

Otan esimerkiksi, vaikka itseni. Se tuntuu turvallisimmalta, koska reflektion voi kuka tahansa lukea. Näen itsessäni paljon keltaista. Seasta löytyy myös punaista ja vihreää. Olen puhelias ja eksyn helposti aiheesta. Puhun mielelläni itsestäni ja omista asioista. Sillä tavoin vien luultavasti monelta muulta todella paljon tilaa sosiaalisissa tilanteissa. Olen joissain tilanteissa myös todella kärsimätön ja kyllästyn helposti, jos asiat eivät etene ja niitä jäädään laskelmoimaan ja vatvomaan. Se johtaa idiootit ympärilläni usein epämukaviin tilanteisiin. Ainakin luulen niin. Kilpailut ovat elämäni eliksiiriä. Mikään ei ole tärkeämpää kuin voittaminen, jos tietylle tuulelle sattuu. Minusta löytyy myös vihreää, uskokaa tai älkää. Siinäkin on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että olen kyvykäs hyppäämään muiden saappaisiin ja sen takia haluan kohdella jokaista ihmistä hyvin ja reilusti. Vaikka edellä mainittu kuulostaa kovin jalolta piirteeltä, niin se ei sitä ole aina itseäni kohtaan. Joudun vaikeuksiin aikataulun ja omien menojeni takia, koska optimistisesti autan myös kavereita ja hengailen heidän kanssaan, vaikka olisi ”tärkeämpääkin” tekemistä.

Yhteenvetona kaikki ovat omalla tavallaan idiootteja joidenkin ihmisten mielestä. Vain sen takia, koska he ovat keskenään erilaisia ihmisiä. Kukaan ei välttämättä ole älykkyysosamäärältään toista parempi. 1800-luvulla sanan idiootti, määritelmä oli se, kenen älykkyysosamäärä oli alle 35. Nykyään sillä yritetään loukata. Tämän kirjan jälkeen ymmärrän nyt sen, miksi minä en tule toimeen tiettyjen ihmisten kanssa. Ymmärrän myös, että kenen kanssa minä tulen toimeen ja miksi. Tämä voi auttaa minua, jos joskus vaikka olen työnantajan asemassa ja rekrytoin ihmisiä. Pelkkä ansioluettelo ei välttämättä riitä, jos hän on mielestäni ”idiootti”.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti