Idiootit ympärilläni

Kuuntelin idiootit ympärilläni- kirjan ensimmäistä kertaa ollessani armeijassa vuonna 2018. Käytin kirjaa lähinnä iltasatuna ja nukuinkin useamman tunnin ohi. Armeijasta päästyäni kuuntelin kirjan uudelleen ajatuksen kanssa.

Ei mikään ihme, että kirja on saavuttanut suuren suosion. Eihän noin radikaalista lokeroinnista voi olla kukaan pitämättä. Kuinka yksinkertaiseksi voikaan ihmisen kuvitella.

Kirja pohjautuu kokonaisuudessaan DISC-analyysiin, joka jakaa ihmiset neljään eri käytöstä kuvaavaan profiiliin:

Punainen (D)

Tuloshakuinen, motivoi itseään, riippumaton

Yleistä: Suora, kunnianhimoinen, vaativa, kilpailunhaluinen

Tavoite: Tulokset

Hakee: Kontrollia

Välttää: Riippuvuutta

Paineen alla: Komentava

Ulkomuoto: Tehokas

Strategia: Valta

Keltainen (I)

Innokas, vaikuttava, itsevarma

Yleistä: Ulospäinsuuntautunut, seurallinen, ilmeikäs, optimistinen

Tavoite: Sosiaalinen huomio

Hakee: Arvostusta

Välttää: Yksinäisyyttä

Paineen alla: Verbaalisesti hyökkäävä

Ulkomuoto: Ystävällinen

Strategia: Ihmiset

Vihreä (S)

Sitkeä, periaatteellinen, huomaavainen

Yleistä: Ajattelevainen, rauhallinen, antelias, palvelualtis

Tavoite: Tuki

Hakee: Aikaa

Välttää: Muutosta

Paineen alla: Sovitteleva

Ulkomuoto: Rauhallinen

Strategia: Luotettava

Sininen (C)

Tarkka, yhteistyökykyinen, varovainen

Yleistä: Yksityiskohtainen, varovainen, puolueeton, laatutietoinen

Tavoite: Menettelyt

Hakee: Tietoa

Välttää: Epävarmuutta

Paineen alla: Välttelevä

Ulkomuoto: Yksityiskohtainen

Strategia: Todisteet

Aloin luokittelemaan tuntemiani henkilöitä eri väreihin ja huomasin heti, kuinka helppoa se on. Suurimmasta osasta ajattelemiani henkilöitä löytyi heti jokin selkeä pääväri. Hyvin tutuille ihmisille väri paljastui jo samaan aikaan kuin itse henkilö tuli mieleen, puoli tutuille taas joutui hetken miettimään. Mietin mitä yhteistä kaikilla lokeroimillani punaisilla on keskenään, mitä yhteistä keltaisilla on keskenään, mitä yhteistä vihreillä on keskenään ja mitä yhteistä sinisillä on keskenään. Tajusin, että saan samat ihmiset samoihin paikkoihin myös lokeroimalla ne toisin: Älykkäät ekstrovertit (punaiset), tyhmät ekstrovertit (keltaiset), Älykkäät introvertit (siniset) ja tyhmät introvertit (vihreät).

Kirjan kirjoittaja Thomas Erikson tituleeraa itseään käyttäytymistieteilijäksi vaikka hänellä ei ole ilmeisesti edes psykologian alkeiskurssia taustalla. Luottamusta kirjaan ei herätä myöskään se, että kirjassa käytetystä DISC- mallista ei ole yhtäkään tieteellistä tutkimusta.

Kirjassa Erikson puhuu koko ajan persoonallisuuksista, joiden pohjalta ihminen käyttäytyy. Kuitenkin moni tutkija, kuten esimerkiksi Suomalainen psykologian tutkijatohtori Sointu Leikas sanoo, että persoonallisuuden vaikutus käytökseen on maksimissaan noin 8 prosentin luokkaa. Itse uskon mieluummin suomalaista tohtoria, kuin ruotsalaista puhelinmyyjää.

Oletetaan hetki, että värimalli olisi edes suurin piirtein toimiva tapa analysoida ihmisiä. Olisiko sen käyttö silloinkaan hyväksi? Ainakin yhdeksi selväksi ongelmaksi voisi muodostua se, jos työntekijä tai esimies alkaa selittää ja oikeuttaa käyttäytymistään värityypillä. Tai esim. jos johtaja ei voi ylentää muuten täydellisesti toimivaa työntekijää johtoasemaan koska hän on liian vihreä.

Miksi tälläinen horoskooppeihin verrattava nonsense kirja sitten on päätynyt hittikirjaksi?

Itse sanoisin, että koska self help- kirjallisuudesta on tullut suuri ilmiö. Kaikki haluavat tuntea itsensä paremmin, kehittää itseään ja ymmärtämään toisia paremmin. Näin ihmisestä tulee yleensä onnellisempi. Idiootit ympärilläni tarjoaa tarpeeksi yksinkertaista dataa, joka on helppo yhdistää itseensä ja läheisiin ihmisiin. Ihmismieli on sen verran kätevä, että se osaa poissulkea kaiken mikä sotii omaa uskomusta vastaan ja jättää jäljelle vain omia näkemyksiä tukevan tekstin.

Psykologian professori Liisa Keltikagas-Järvisen sanoin: ”Kun ihmisille sanoo, että tiettyyn persoonallisuuteen liittyy tälläisiä ja tuollaisia piirteitä, he innostuvat, kun kuvauksesta voi tunnistaa itsensä tai vaikka puolisonsa. Yksinkertaisuuden pohjalta on kiva tehdä tulkintoja”.

Kirja muistutti minua siitä, että ihmisen mieli on erittäin monimutkainen ja toista ihmistä on mahdoton ymmärtää täydellisesti. Jokaista ihmistä tulee kohdella uniikkina yksilönä ja käyttäytymisen tulee olla inhimillistä.