Luin marraskuun lopulla kirjan liittyen omistajuuteen ja sijoittamiseen Warren Buffettin kertomana. Kirja avasi silmiä erityisesti sijoittamiseen, rahaan ja omistamiseen. Kirjan teesit käsittelevät sitä, mitä Suomalaiset yrittäjät voivat oppia Warren Buffetilta. 

Bisneksen moraali

Kuinka monta jalkaa on koiralla, jos häntäkin lasketaan jalaksi, oli Abraham Lincolnin suosikkikysymys. Kysymys ei ole kompa, vaan kysymyksessä alleviivataan selväjärkisyyttä. Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä muistisäännöistä, mitä erityisesti Tiimiakatemian alkuvaiheessa pitäisi muistaa. Vastaus on totta kai neljä, koska häntä ei ole jalka. Aloitin yrittäjyyden itse 19-vuotiaana ja alussa minulle tuli vastaan vaikka minkälaisia houkutuksia. Tarjottiin vakuutuksia, yritysvaatteita, diginäkyvyyttä ja myyntimiehet- sekä naiset olivat selvästi ottaneet selvää, että aloittavaan yrittäjää on helppo iskeä. Ihan sama mitä bisnestä ikinä teetkään, niin aina tulee vastaan houkutuksia. Se miten reagoit siihen on kyse terveestä järjestä ja omasta ajattelumaailmasta. Kauppamiehet, konsultit ja yritysjohtajat osaavat usein sulavasti ladella selityksiä, jotka saavat ’’humaltumaan’’. Humaltuessa kiistattomat, muuttumattomat tosiasiat unohtuvat hetkessä. Tätä varten tarvitaan vahvat mentorit ja luottamushenkilöt, joihin voi aina turvautua. Kysy järkevämmältä toimii tässäkin vaiheessa. Warren Buffet painottaa, että bisnes ei tule koskaan olemaan helpompaa, vaikka miten joku sitä ajatusta myisi.

Tällä hetkellä Tiimiyrityksessämme jokainen jäsen on käytännössä yrityksen osakkeenomistaja. ns. Vastuullinen omistaja.  Kirjassa käsitellään aihealuetta, että mikä erottaa osakkeenomistajan ja sijoittajan. Tämä kappale sai herättämään myös minut siihen, miten paljon osakkeenomistaja omistaa yrittäjän asennetta, jota kappaleessa painotetaan. Mikä sitten erottaa osakkeenomistajan ja sijoittajan?

Aika. Osakkeenomistajat = yrittäjät ovat pitkän tähtäimen kärsivällisiä omistajia, jotka luottavat yhtiöön ja sen johtoon. Sijoittaja on kuvassa mukana toistaiseksi, joka on kärsimätön. Omistajien ajatus johtaa pitäisi olla sellainen, että yrityksen idea on toimia ikuisesti ja yrityksellä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Tämän takia Buffetin yrityksissä myös yksityisille sijoittajille piti keksiä keino ajaa ne samaan junaan mukaan. Asiaa työstettiin ja syntyi idea, että yrityksen täytyi tuottaa niin suurta arvonnousua, että osingon maksaminen ei ole järkevää omistajien oman edun nimissä. Sijoittajat sitoutettiin yritykseen, eikä he uskaltaneet vetää rahojaan pois, koska yrityksessä oli koko ajan potentiaalia ja vaikka ei ollut, siitä puhuttiin niin, että siinä oli. Viimeistä käyttöpäivää ei ole.

Olen hyvin numero- ja tavoiteorentoitunut ihminen. Uskon itse myös aikaan, sillä kun tällä hetkellä mietin Ekollan tulevaisuutta ja tavoitteita, niin en näe aikarajaa niissä. Totta kai tavoitteet pitää jakaa osiin, pitkiin ja lyhyen aikavälin tavoitteisiin, mutta en ole koskaan miettinyt asiaa siltä kantilta, että ’’viiden vuoden päästä tämä yritys ei ole olemassa, eikä näitä asioita tarvitse miettiä niin pitkälle’’. Kun tavoitteet on täyttynyt, niin keksitään taas uudet tavoitteet seuraaville vuosille. 

Kriisihetki. Yrittäjyyttä mitataan myös kriisihetkellä, mikä on esimerkiksi tällä hetkellä monella yrityksellä koronan takia päällä. Puhutaan, että yrityksen talous pitäisi perustua jatkuvaan tuottoon ja puskuria pitäisi kerryttää ’’pahan päivän varalle’’, mutta nykyisellä mallilla Suomessa harva yritys kerryttää puskuria, jolloin tilanne on kriisin sattuessa heikko. Valtio onkin nyt korona aikana jakanut erilaisia avustuksia eri toimialojen yrityksille, jotta ne selviäisivät koronan tuoman ahdingon yli.

Kirjassa käytiin esimerkki vuodelta 2017,  jolloin liikenneministeri Anne Berner kertoi, että ministeriö on suunnitellut autoveron uudistusta, jolloin autovero poistettaisiin kokonaan. Autokaupat protestoivat tätä suuresti, koska he pelkäsivät, että vaihtoautojen myynti loppuisi seinään tämän takia. Suurin osa autoliikkeistä siirtyi vastarintaan, mutta erään autokaupan toimitusjohtaja reagoi asiaan eri tavalla. Hän kasasi porukan kasaan, kertoi että hänellä ei ole mitään hajua mitä nyt tapahtuu, mutta sanoi ytimekkäästi ’’Jokaisessa murroksessa, joku aina voittaa. Miksi voittaja emme voisi olla me?’’

Yrityksen johtaminen, unohda strategia, panosta kulttuuriin.

Kulttuurista puhuminen yrityksessä on usein jotain epämääräistä, joista syntyy paljon ’’hyvää pöhinää ja isoi juttuja’’, mutta vähän tulosta. Kulttuuri on perimmiltään johdonmukaisuutta. Yleisesti ottaen kulttuuria mitataan, kun asioihin reagoidaan. Toimiva yritys reagoi tuleviin ongelmiin ja tilanteiseen samalla tavalla. Se ei rönsyile, se ei ole yhden ihmisen mielipide, se on yhteinen asia reagoida asioihin yhtenäisesti.

Yksi mielenkiintoinen tarina on New Yorkista. Manhattan oli aikoinaan todella sotkuinen paikka, jossa pelisäännöistä ei välitettyä. Kaupunki teki yhteisen linjauksen, jonka periaatteena oli sakottaa jokaista ihmistä joka kävelee punaisia päin, kuseskelee kadulle tai matkustaa pummilla. Poliisit alkoivat keskittyäkin tällaisiin ihmisiin. Tämä loi kaupunkiin ihan uuden trendin. Rikollisuuden määrä laski, kuluneet tilastot siistiytyvät ja New Yorkista tuli yksi Amerikan turvallisimmista suurkaupungeista. Sama pätee myös yrityksiin. 

Meillä Onixiassa on tapa, että aloitetaan aamu yhdessä maanantaina klo 10.00 yhteisillä aamukahveilla. Se on yrityskulttuuria, jonka kaikki omaksuvat. Se on yksi pieni askel kohti parempaa yrityskulttuuria ja usein yrityskulttuuri luodaankin pienistä paloista, joista rakentuu sitten suurempi kokonaisuus. Teot ratkaisevat ja yrityskulttuurin tärkeys on järisyttävä. Se, että osoitamme esimerkiksi arvoissamme, että olemme ketterä yritys, niin se täytyy näkyä päivittäisessä tekemisessä.

Tässä kirjassa avattiin suurien yritysten hallitustoimintaa ja sijoitusmaailmaa, mutta näitä pystyi peilaamaan myös omaan elämään, tiimiyritykseen sekä Ekollaan. Jos tiivistäisin Warren Buffettin opit yhteen lauseeseen: Sillä ei ole merkitystä omistanko vähän vai paljon vaan sillä, kuinka tunnistan hyvän bisneksen.