Noah Yuval Harari

Harari on eittämättä yksi parhaista kirjailijoista, jonka kirjoja olen saanut lukea. Muihin Tiimiakatemian aikana lukemiini kirjoihin verrattuna, Hararin teoksien aukaiseminen tuntuu joka kerta jännittävältä ja olen huomannut, että selkeästi panttaan kirjan lukemista. Haluan pitää jännityksen yllä imeä mahdollisimman paljon tietoa. Homo Deus on samaan tapaan kirjoitettu provokatiivinen teos ihmisyydestä, kuin tätä edeltänyt teos Sapiens. Siinä missä Sapiens uppoutui ihmisen historiaan, käy Homo Deus läpi ihmiseläimen tulevaisuutta ja nousua lähes jumalalliseksi olennoksi. Samalla puidaan ihmisyyttä ja ylipäätänsä olemassaolon konseptia läpi. Olemmeko evoluution takia olemassa vai onko olemassaolomme syynä sittenkin pitkälle kehittynyt simulaatio.

Yksi keskeisimmistä viesteistä, jonka teos välittää, on tarve tarkastella kriittisesti teknologian kehitystä ja sen vaikutuksia ihmisen elämään. Vaikka teknologia tarjoaa mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua ja globaaleja ongelmia, se tuo myös mukanaan uusia haasteita ja riskejä. Harari muistuttaa meitä siitä, että teknologian kehityksen tulee tapahtua vastuullisesti ja ihmisen hyvinvoinnin lähtökohdista käsin. Yhtenä yllättävänä ammattikuntana, joka tulevaisuudessa tulee valtavasti kasvamaan ovat filosofit, sekä eettisyyden tutkijat, sillä teknologian ja tekoälyn kiihtyvä kehitys tulevat nostamaan eettiset kysymykset hyvin nopeasti keskustelun alle. Jo nyt ChatGPT ja tekoäly nostaa pinnalle todella paljon vaikeita kysymyksiä tietoturvasta, harhaan johtamisesta ja vaikuttamisesta.

Homo Deus pakottaa lukijan katsomaan kauemmas kuin oma elinaikansa ja pohtimaan ihmiskunnan kehityksen pitkäaikaisia seurauksia. Kirja tarjoaa haastavia näkökulmia, jotka saavat ajattelemaan niin yksilön kuin yhteiskunnan tulevaisuutta. Se muistuttaa meitä siitä, että meillä on valta vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.

Tähän reflektioon tulen kirjoittamaan Tiimiakatemian oppien tuomia mahdollisuuksia tulevaisuuden työelämään ja sen jälkeen pureudun enemmän ihmisyyteen.

Tulevaisuuden liiketoiminta

Tulevaisuudessa voimme odottaa tekoälyn ja automaation lisääntyvää käyttöä eri aloilla, kuten terveydenhuollossa, teollisuudessa, logistiikassa ja finanssialalla. Tämä kehitys tuo ensimmäisenä tietenkin mahdollisuuksia kehittää ja tarjota älykkäitä järjestelmiä, robotiikkaa ja automatisoituja ratkaisuja. Esimerkiksi tekoälyyn perustuvat diagnoosityökalut, älykkäät tehdasjärjestelmät ja itseohjautuvat ajoneuvot ovat potentiaalisia liiketoimintamahdollisuuksia. Tekoälyn ja sen mahdollisuuksien opettelu Tiimiakatemialla tulee tulevina vuosina korostumaan, eikä kilpailueduksi enää välttämättä muutamankaan kuukauden päästä riitä se, että osaamme kysyä ChatGPT:ltä kysymyksiä. Suomi on täynnä insinöörejä, jotka osaavat luoda vaikka ja mitä, mutta myydä, markkinoida tai johtaa he harvoin osaavat.

Vaikka emme kaikki osaisi käyttää tekoälyä hyödyksemme, niin ei hätää. Teknologian kehitys ja automaatio mahdollistavat monien tehtävien ja prosessien automatisoinnin, mutta samalla ne korostavat ihmisten välisen yhteistyön ja luovuuden merkitystä. Tiimityöskentely tarjoaa alustan monitieteelliselle osaamiselle, innovaatioille ja ongelmanratkaisulle. Se edistää tiedon jakamista, erilaisten näkökulmien yhdistämistä ja synergiaetujen hyödyntämistä. Tiimityöskentelyn opettelu tulee edelleen pitää keskiössä Tiimiakatemialla. Tiimit tulevat olemaan tulevaisuudessa paljon heterogeenisempiä osaamisen kannalta, kuin nykyään. Markkinointitiimeissä ei ole enää vain markkinointiosaajia, vaan ne koostuvat esimerkiksi psykologian, teknologian, talouden ja sosiologian osaajista. Kun tiimejä yrityksiin kootaan moniammatillisesti, niin johtajia etsitään luultavasti niistä, jotka osaavat johtaa ja käsitellä sekä tiimejä, että ihmisiä parhaiten.

Tiimityöskentely vaatii myös kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja teknologian kehitykseen. Harari korostaa, että tulevaisuuden menestyjät ovat niitä, jotka pystyvät oppimaan jatkuvasti uutta ja soveltamaan uusia teknologioita liiketoimintansa kehittämiseksi. Tiimityöskentelyssä korostuvat avoimuus, jatkuva oppiminen ja kyky kohdata epävarmuutta. Vaikka tiimityöskentely ja oppivat organisaatiot tarjoavat valtavia mahdollisuuksia tulevaisuuden liiketoiminnalle, on myös haasteita niiden tehokkaassa toteuttamisessa. Yksi keskeinen haaste on organisaatiokulttuurin luominen, joka kannustaa avoimeen tiedonjakoon, yhteistyöhön ja jatkuvaan oppimiseen. Johtajuuden rooli korostuu tässä, sillä esimiesten on luotava turvallinen ja kannustava ilmapiiri, joka rohkaisee työntekijöitä osallistumaan tiimityöskentelyyn ja jakamaan tietoaan. 

Tiimityöskentelyn ja oppivien organisaatioiden välinen synergia on merkittävä. Tiimit tarjoavat alustan tiedon jakamiselle ja oppimiselle organisaation sisällä. Oppivissa organisaatioissa tiimityöskentelyyn liittyvät käytännöt, kuten jatkuva palautteenanto, yhteistyö ja reflektointi mahdollistavat tiedon virtaamisen ja uusien ideoiden syntymisen. Tiimityöskentely edistää myös innovaatioiden luomista ja nopeuttaa organisaation kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Tuleeko ihmisestä merkityksettömyyden jumala?

”Mielihyvän kohtuuton tavoittelu tekee meistä todennäköisemmin onnettomia kuin onnellisia.”- Epikuros

Teoksen keskeinen ajatuskulku on ihmisen muuttuminen jumalaksi tai ”homo deukseksi” (jumalaiseksi ihmiseksi). Harari pureutuu perusteellisesti siihen, miten teknologian kehitys mahdollistaa entistä tehokkaammin luonnonvoimien hallitsemisen, elinajan pidentämisen ja jopa kuoleman porttien väistämisen. Hän esittää kysymyksiä siitä, millaiseen yhteiskuntaan ja moraaliseen kehykseen tällainen kehitys johtaa. Onko ihmisen pyrkimys jumaluuteen vain utopiaa vai onko se todellinen mahdollisuus? Onko jumaluuteen pyrkiminen edes kannattavaa ja tuleeko ihminen siitäkään onnelliseksi?

Moderni yhteiskunta pyrkii entistä enemmän tarjoamaan ihmisille onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Hän kuitenkin kyseenalaistaa perinteisen käsityksen onnellisuudesta ja esittää, että tulevaisuuden kehitys saattaa muuttaa sitä, miten me ymmärrämme ja tavoittelemme onnellisuutta.

Perinteisesti onnellisuus on liitetty tiettyihin perustarpeisiin, kuten ruokaan, suojaan ja fyysisen turvallisuuden tunteeseen. Nämä tarpeet tulevat yhä enemmän tyydytetyiksi modernissa yhteiskunnassa. Perustarpeiden tyydyttyminen johtaa siihen, että ihmiset alkavat etsiä onneaan ja tyytyväisyyttään muista lähteistä. Harari huomauttaa, että kulutuskulttuuri ja markkinointi pyrkivät luomaan jatkuvan halun ja tarpeen uusille tuotteille ja kokemuksille, jotka lupaavat tuoda onnea ja täyttymystä. Näinhän ei kuitenkaan tule tapahtumaan.

Biokemia on laboratorioissa jo todennut sen ikävän tosiasian, että suurinosa hyvänolon tunteestamme on todella häilyvää ja nopeaa. Rotilla testattuna päästiin tulokseen, jossa dopamiininsaanti voitti kaikki muut tarpeet. Rotat kuolivat lopulta nälkään, koska ne mieluummin painoivat dopamiininappia ruokanapin sijaan. Suurin osa mielihyvän tunteestamme tulee dopamiinista ja jatkuvasti yhteiskunta ja kapitalismi syöttävät meille suurempia määriä dopamiinia tuottavia ärsykkeitä. Huumeiden tuhoisa vaikutus tulee mielihyvähormonien superpiikkien aiheuttamasta superahdingosta. Roskaruoka, lyhytformaattinen viihde, sokeri ja pornografia ovat aivoillemme huumetta, jotka ylikulutettuna pikkuhiljaa syö mahdollisuutta pitkäaikaisempaan onnellisuuden tunteeseen pois. Kaikki edellä mainitut tuottavat aivoissamme valtavat määrät dopamiinipiikkejä, mikä saa aivot haluamaan lisää. Loppupelissä ikävin fakta on se, että mikään määrä onnellisia tai mieltä kiihdyttäviä tuntemuksia ei tule koskaan tyydyttämään ihmistä. 

Vastaiskuna kulutuskulttuurille ja dopamiiniyhteiskunnalle on noussut vastakulttuureita, kuten minimalismi, konmaritus ja nomad-elämä. Jokaisessa näistä korostetaan kaikkea sitä onnellisuutta, jota voimme saada vähyydestä ja elämästä nauttimisesta ilman onnellisuuden sitomista materiaan. Harari kyseenalaistaa nykyisen yhteiskunnan onnellisuuden tavoittelun perustan ja sen kestävyyden. Hän huomauttaa, että ihmisen tyytyväisyys ja onnellisuus ovat usein lyhytaikaisia ja katoavat nopeasti uusien halujen ja tarpeiden ilmaantuessa. Esimerkiksi palkankorotuksien vaikutuksia työelämän tyytyväisyydessä mitattaessa selvisi, että jos työ ei tarjoa syvempää merkityksellisyyden tunnetta, niin palkankorotuksesta saatu mielihyvä ja tyytyväisyys vaihtui uuden palkankorotuksen tavoitteluun keskimäärin vain kahdessa kuukaudessa. 

Teknologian kehitys ja yhteiskunnalliset muutokset voivat myös vaikuttaa ihmisten onnellisuuden tasoon. Esimerkiksi tietoyhteiskunnassa sosiaalinen vertailu ja jatkuva näkyvyys voivat lisätä stressiä ja ahdistusta, mikä vaikeuttaa aitoa onnellisuuden tunnetta. Biokemian käsitys onnellisuuden tunteesta on itseasiassa hyvin lähellä buddhalaisuuden ajatuksia. Buddhalaisuuden mukaan miellyttävien tuntemusten tavoittelu on itseasiassa kaiken kurjuuden alkujuuri. Mitä enemmän kaipaan miellyttäviä tuntemuksia, sitä stressaantuneempi ja tyytymättömämpi minusta tulee. Miten voimme löytää kestävämpää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tulevaisuudessa? Se haastaa meitä pohtimaan, mitkä asiat todella tuovat meille iloa ja miten voimme kehittää itseämme sisäisesti ja henkisesti. Samalla se muistuttaa meitä myös yhteiskunnan roolista luoda olosuhteita, jotka mahdollistavat ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelun.

Onnellisuuden tavoittelua tulee ajatella kriittisesti ja jokaisen kannattaa kyseenalaistaa perinteiset näkemykset siitä. Kirjassa korostetaan, että onnellisuus ei luultavasti löydy materialistisesta kulutuksesta tai ulkoisista saavutuksista, vaan se voi olla monimutkaisempi ja syvempi käsite, joka liittyy yksilön tasapainoon, merkityksellisyyden tunteeseen ja sisäiseen rauhaan. Homo Deus tarjoaa näkökulmia onnellisuuden tavoittelun haasteisiin ja herättää kysymyksiä siitä, miten voimme luoda tasapainoisen ja merkityksellisen elämän tulevaisuuden maailmassa. Onnellisuuden löytäminen voi vaatia meiltä rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia normeja ja löytää omat henkilökohtaiset merkityksellisyyden lähteet. Tulevaisuudessa onnellisuuden tavoittelu voi edellyttää myös kollektiivista ponnistelua, kun yhteiskunta pyrkii luomaan tasapuolisia olosuhteita, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.

Homo Deus kannustaa meitä pohtimaan onnellisuuden käsitettä syvällisemmin ja rohkaistumaan löytämään oman polkumme kohti kestävää ja merkityksellistä onnellisuutta tulevaisuuden muuttuvassa maailmassa. Teknologian kehitystä kuluttajamarkkinoilla määrittää se, miten moneksi tunniksi ne saavat vangittua ihmisen ruudun ääreen ja sitä kautta pukemaan ostohousut jalkaan. Länsimaisen elämän kehitys ruutupäätteiden äärellä vaikuttaa tällä hetkellä todella dystooppiselta.

Jumaluuden ihminen tulee luultavasti saavuttamaan siinä vaiheessa, kun bioteknologia pääsee pisteeseen, jossa voimme harrastaa geenishoppailua ja elää ikuisesti. Molemmat herättävät valtavan määrän eettisiä kysymyksiä, joihin luultavasti ei keretä vastaamaan ennen kuin superrikkaat pääsevät näihin jo käsiksi. Ikuisella elämällähän tarkoitetaan realistisessa kontekstissa pelkästään ikuisesti elämistä, eli vanhenemisen välttämistä. Kuollahan voi kuitenkin monella muullakin tapaa, kuin vanhenemalla. Oletetaan, että meillä on parannuskeino syöpään ja kaikkiin muihin tauteihin, niin senkin jälkeen mahdollisia kuolinsyitä on miljoonia! Ikuinen elämä tarkoittaa väkisin täysin riskitöntä elämää. Onko ikuinen elämä pettymys, jos saattuu kompastumaan kotona mattoon. 

En kannusta ketään tavoittelemaan pidempää elämää riskittömyyden hinnalla. Riskit, jännittävät kokemukset ja uuden oppiminen ovat elämän suola. Niin pitkään, kun elän, pidän hyvän elämän mittarina kokemuksia ja hyviä ihmissuhteita.

Rohkeasti kokeillen.

Wiljami Jokela