Syksyllä 2020 lähdin Tiimiakatemialle silmät innosta hehkuen ja energiavarastoni täyteen ladattuna. Olin valmis suureen seikkailuun matkalle kohti itseäni ja upeaa tulevaa uraa. Ensimmäinen vuosi oli yhtä uteliasta ympäristöön ja uusiin kulttuureihin tutustumista. Seuraavan vuoden alussa otettiin uusi vaihe silmään ja päätettiin, että nyt aletaan tahkomaan rahaa osuuskunnan kassaan ja tekemään mahdollisimman paljon erilaisia projekteja, joista sitten niitä oppeja saisi taskuun roppakaupalla. 

Keväällä 2022 herään ja tajuan todellisuuden tuijottavan itseäni peilistä. Olen ottanut liikaa töitä, uuvuttanut itseni ja huomaan näyttäväni sisäistä keskisormea jokaiselle vastaantulijalle. Aina niin innokas ja uusia ideoita pulppuava luova kukkanen on kuihtumaisillaan. Jotain pitää muuttua. 

Oman polun etsimisestä 

Tämä reflektio on sinulle luettavaksi, jos allekirjoitat jonkun seuraavista väitteistä: 

• En tiedä, mitä haluaisin tehdä isona. 
• Haluan löytää sisäisen motivaationi. 

• Haluan, että tiimimme toiminta kehittyy. 
• Tiimimme tavoitteet tarvitsee päivittämistä. 
• Haluan kehittää Tiimiakatemiaa yhteisönä. 

Tämä ei ole sinulle, jos: 

• ajattelet, että asiat tulevat muuttumaan, vaikka tilanne jatkuu nykyisellään. 

• et halua muutosta nykyiseen tilanteeseen. 

Aloitin oman polkuni jälleenrakentamisprosessin pohtimalla radikaaleja ratkaisuja, kuten lopettamalla opinnot Tiimiakatemialla ja hakemalla siirtohaulla viimeistelemään opintoni Tradenomi-linjalle SAMK:n kampukselle Poriin opiskelemaan Markkinointia – sieltä saisin sentään jotain kouriintuntuvaa oppia, jota voisin todella hyödyntää työelämässä. Nyt kun koen, että en ole kahdessa vuodessa oppinut mitään muuta kuin sen, että päällikköroolit ja kokonaisuuksien hallinta ei ole minua varten ja muutamia asioita, mitä minun tulee jatkossa välttää, etten uuvuttaisi itseäni.  

Seuraava askel oli puntaroida tuota vaihtoehtoa ystävien ja perheen kanssa. Nyt vaakakuppi oli melko tasan – hieman ehkä kallellaan kuitenkin sinne Porin suuntaan. Onhan siellä kuitenkin halvemmat kajakkivuokrat ja paljon enemmän upeita luontokohteita, joissa voisi mieltä palautella työpäivän jälkeen. Ja olisihan se myös eräänlainen seikkailu – niitä kun sydämeni huutaa tällä hetkellä niin kovin lujaa. 

Kolmas askel – pohdin, miten voisin käyttää aikani NYT mahdollisimman hyvin hyödyksi täällä Tiimiakatemialla. Varasin ajan opinto-ohjaajalle, hakeuduin Jyväskylän Uraohjaukseen Työelämämuovailu-kurssille ja päätin alkaa harrastamaan itsetutkiskelua oikein urakalla ja niin perhanan tehokkaasti (mutta myös fiksusti ajankäytön suunnittelun näkökulmasta).  

Lopputulos – olen päässyt lähemmäksi omia mielenkiinnonkohteitani ja alkanut suunnittelemaan projekteja, jotka voisivat olla Tiimiakatemialle jäämisen arvoisia. Näiden asioiden myötä luovuuteni kukkaketo on alkanut jälleen kukkimaan. Koen myös, että hieman harmaa ja seinäkukkaseksi jäänyt versio minusta alkaa taas näyttämään todellisia värejään niin, että koen voivani olla jälleen hyödyksi myös tiimille ja koko yhteisölle. 

Mistä näitä oivalluksia sitten oikein alkoi satelemaan? Se vaati totaalisen pysähtymisen. Olin kaksi viikkoa kotona koronan kourissa ja aika alkoi todella käymään pitkäksi. Päätin tarttua härkää sarvista ja aloittaa projektin, joka oli tuottanut niin kovasti haasteita aikaisemmin: aloin lukemaan. Luin kaksi kirjaa, aiheista: INTOHIMO (Marsh 2017) ja LUOVUUS (Griffey 2019).  

Kirjojen lukeminen aiheutti minulle monelaisia oireita: aloin pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan ajatuksiani ylös (reflektoinnin lisäksi myös aamusivujen ja luovan kirjoittelun muodossa), uusia ideoita alkoi pulppuamaan joka käänteessä lisää, ajatukseni selkenivät ja tein lukuisia nettitestejä itsensä tutkiskeluun ja uraohjaukseen liittyen (nyt kuitenkin eri näkökulmasta kuin koskaan aiemmin). Sen sijaan, että olisin vain tehnyt jonninjoutavia ja aina vaihtuvin tuloksin tulevia testejä – kirjasin ylös huomioita, joita minulle heräsi testien tekemisen aikana ja lopuksi kasasin paperille ylös kaikki eri testitulokset ja vertailin niitä keskenään. Sieltä alkoikin löytymään yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Jos siis 4-5 toisistaan riippumatonta testiä tuottavat samoja tai vähintään samankaltaisia (= sama-alaisia) lopputuloksia – eikö niitä silloin kannattaisi alkaa jo tutkailemaan tarkemmin? 

Tässä reflektiossa en suoranaisesti avaa sinulle, mitä Minna Marsh (2017) ja Harriet Griffey (2019) kirjoissaan puhuvat teemoista tai mitä testejä sinun kannattaisi tehdä, että löydät avaimet omalle polulle pääsemiseesi. Tässä reflektiossa avaan sitä prosessia, jota minun luovuuteni lukon avaaminen vaati itseltäni ja sitä, miten yksilötason lukkojen avaaminen voi edistää myös koko tiimin ja yhteisön kehitystä. 

Lukkojen aukaiseminen 

Mitä se lukkojen aukaiseminen sitten vaatii? Miksi luovuus on niin tärkeää, erityisesti Tiimiakatemialla? Mitä luovuus on? 

Luovuus ei ole valokuvausta. Luovuus ei ole maalaamista tai käsitöitä. Luovuus ei ole musiikin tekemistä. Luovuus on laatikon ulkopuolelta ajattelun taitoa. Luovuus on vanhojen ajatusmallien rikkomista ja uudelleenrakentamista. Luovuus on intohimo (Griffey 2019).  

Mihin me sitä täällä Tiimiakatemialla sitten tarvisemme? Voit kysyä itseltäsi, miksi sinä olet Tiimiakatemialla – ja sitten palata tuohon kysymykseen. Jos vastauksesi on: opiskelemassa liiketalouden tradenomiksi mielenkiintoisella oppimistyylillä, voit jatkaa ajelehtimista projektista ja kirjasta toiseen ja ajatella, “kunhan vain tavoitteet täyttyvät ja valmistun ajallaan”. Tuossa ajattelussa EI ole mitään vikaa. Lue uudelleen. Siinä EI ole mitään vikaa. Mutta nyt voitkin palata tämän reflektion ensimmäiseen osioon oman polun etsimisestä. Allekirjoititko jonkun siellä olevista väitteistä?  

Omaa pohjantähteään voi alkaa etsimään kysymällä itseltään, millaiset asiat sytyttävät ja innostavat. Voit miettiä, mitkä ovat sinun intohimosi eli tekemisesi boosterit. Mitkä asiat lisäävät elämässäsi hyvinvointia ja mitkä pahoinvointia? Voit lukea tämän reflektion sytykkeenä olleet kirjat, tehdä netissä erilaisia testejä tai hakeutua esimerkiksi uraohjaukseen. Voit kokeilla erilaisia työpaikkoja, hakea inspiraatiota elokuvista ja dokumenteista tai hakeutua uusien harrastusten pariin. Keinoja on monia – tärkeintä on kuitenkin liikkeelle lähteminen.  

Marsh (2017) avaa kirjassaan sanaa INTOHIMO näin: INTO = liikkeelle paneva voima, innostus ja HIMO = vahva halu. Kysy siis itseltäsi (ja muista aina kirjoittaa ajatuksesi ylös): Mitkä asiat saavat sinut liikkeelle? Mitä asioita todella HALUAT tehdä? 

Yksi suuri este liikkeellelähtemiseen ja lukkojen avaamiseen on kuitenkin meidän pelot (, jotka ovat aivan luonnollisia ja niidenkin voittamiseen löytyy varmasti apua, kun vain etsit) ja mukavuusalueella pysyminen. Mukavuusalueella tapahtuu hyviä ja kivoja asioita ja voit sieltäkin omaa luovuuden lähdettäsi etsiä – pääsääntöisesti kuitenkin luovuuden valjastaminen hyötykäyttöön vaatii ajoittaista epämukavuusalueelle hakeutumista (Griffey 2019).  

Mitkä asiat kiinnostavat sinua, mutta aiheuttavat samaan aikaan kutkuttavaa jännitystä? Mihin asioihin mielesi toistuvasti hakeutuu, mutta syystä tai toisesta et ole niitä kuitenkaan vielä lähtenyt toteuttamaan? Tiedostatko, miten suuri vaikutus sinun omilla ajatuksillasi on toimintaasi ja päivittäisellä toiminnalla ajatuksiisi?  

Luovuuden lukkojen avaaminen vaatii ainakin seuraavia asioita: 

• Herääminen: tiedosta tilanteesi ja päätä tehdä muutos. Ehkä huomaat olevasi väsynyt tai jopa uupunut. Ehkä saat jatkuvasti huomautuksia käytöksestäsi tai huomaat itse jotain parannettavaa toiminnassasi. Ehkä vain ajattelet, että et elä nyt sellaista elämää, kuin haluaisit. Herää. 
• Ota tilaa (Griffey 2019): raivaa kalenteristasi tilaa ajattelemiselle ja mietiskelylle – ei hätää, se ei vaadi suuria muutoksia. Jopa 15 minuuttia päivässä voi avata suurimmat luovuuden lukkosi (toimivaksi testattu). Ota kuitenkin huomioon, että tämä harjoitus ei ole hetki päiväunille. Kuvittele se hetki, kun istut mökkiterassilla kahvikuppi kädessä ja tuijottelet tyynelle järvelle. Tai jokin muu paikka, jossa tuntuu, että mieli ja sielu lepää. Nyt mieti, miten voisit tuon saman hetken tavoittaa missä tahansa paikassa. Itselleni tämä oli erityisen vaikeaa. Miten nyt kerrostaloasunnossa voisin mitenkään rentoutua tuijottamalla sulavaa loskakasaa ja kauempana häämöttävää remonttityömaata? Löysin kuitenkin keinot ja tuijottelin vielä kauemmas kaukaisuuteen: taivaan lintuja, pilviä ja Seppälänkankaalla kohoavia mäkimuodostelmia. Ja ajatukset tyhjenivät – kunnes niitä ideoita alkoi pulppuamaan kuin ylivuotavasta rännistä. 

• Nuku yön yli (Griffey 2019): Älä yritä väkisin. Asetin itselleni takarajan Toukokuun puoleen väliin, kun siirtohaun aika umpeutuu. Siihen mennessä minulla pitää olla päätös. Ennen sitä – minulla on aikaa muuttaa toimintaani niin, että voin vielä antaa Tiimiakatemialle mahdollisuuden – jos vain löydän oman polkuni sitä kautta. 
• Kokeile uusia asioita (Griffey 2019): Yksinkertaisimmillaan – kävele eri reittiä kotiin. Pidemmälle vietynä: kokeile uutta harrastusta tai tapaa kirjoittaa reflektioita. Kokeile uusia oppimistapoja ja käy pölyttämässä kaverin projektissa. 
• Reflektoi, reflektoi, reflektoi: Mitä enemmän annat tilaa ajatuksillesi JA peilaat eli REFLEKTOIT niitä, sitä enemmän annat ajatuksillesi hedelmällistä maaperää, jossa ne voivat kasvaa ja kukoistaa. Käy niin monella asiakaskäynnillä kuin ehdit. Puhu ääneen ajatuksistasi. Lue kirjoja. Kirjoita ajatuksiasi ylös. Julkaise niitä somessa. Käy kahvilla siskosi tai kaverisi kanssa. Mitä vain, kunhan vain muistat katsoa sinne peiliin välillä, myös kaverin kanssa. 
• Fokusoi ja tee töitä tavoitteidesi eteen (Marsh 2017): Kun keskityt, keskity. Älä sählää kymmenen eri projektin välillä, vaan keskity yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan ja kun ne toimivat haluamallasi tavalla, ota sitten vasta uusia tavoitteita. Tee helvetisti duunia tavoitteidesi eteen. Kenestäkään ei ole tullut Albert Einsteinia tai Mozartia ilman kovaa työtä (Marsh 2017). Kukaan ei kerro inspiroivia tarinoita Spotlightin lavalla tai käy kertomassa innostavia alumnitarinoita akatemialla, ilman kovaa työtä. Onnelliset ihmiset – ovat joko onnekkaita – tai kuten arvaat, tehneet kovasti töitä. Päätä itse, mihin haluat keskittyä. Ps. Kova työ ei ole raatamista. Kova työ on viisasta ajankäyttöä, työn ja levon tasapaino –  sekä kaikkea edellä mainittua.

Millaiset yksilöt – sellainen yhteisö 

Mistä Tiimiakatemia on tehty? Johannes Partasen mukaan Tiimiakatemia on jotain uutta ja mullistavaa – jotain, missä asiat tehdään eri tavalla kuin missään muualla. Kunnes mentiin n. 30 vuotta eteenpäin. Olemmeko enää Tiimiakatemia, jos emme osaa murtaa jämähtäneitä rakenteita ja ajatusmalleja? Olemmeko Tiimiakatemia, jos toiminnan esteenä kaikuvat lauseet: “Ei niin voi tehdä, koska…”, “Mitä ne muutkin tästä sitten ajattelee..”, “Ei se onnistuisi kuitenkaan..”, “Ei meidän nyt niin isoa riskiä kannata ottaa..”, “Lehteenhän siitä taas päästää – eikä sillä hyvällä tavalla..”.  

Olemmeko me vain järjestelmän rattaisiin juuttuneita hamstereita, jotka seuraavat perässä ja oppivat siitä, miten muut toimivat? Vai olemmeko tulevaisuuden tiimiyrittäjiä, jotka jättävät jälkensä tähän maailmaan? “Millaiseen heimoon sinä haluat kuulua (Marsh 2017)?” Miten sinä voisit muuttaa akatemiasta enemmän itsesi näköistä? Miten voisit hyödyntää luovuuttasi yhteisön kehittämiseen? 

Millaisessa työyhteisössä sinä haluat tehdä töitä? Millainen on unelmiesi työympäristö? Miten saisit luovuutesi kukkimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla? Millaista tarinaa sinä haluat kertoa? 

Yhteisössä on voimaa yhtä paljon kuin siinä on tiimejä ja tiimeissä jäseniä 

Oletko ajatellut, millainen vaikutus sinun toiminnallasi on isommassa kuvassa? Oletko miettinyt, mitä tapahtuisi, jos sinun koko potentiaalisi otettaisiin käyttöön? Entäs oletko kuullut sanontaa: mitä enemmän annat, sitä enemmän saat? 

Me Hohkeena olemme aloittaneet vuoden 2022 rytinällä ja kuten sanotaan, toinen vuosi tiimiyrityksessä on prosessien ja operatiivisen toiminnan vuosi. Silloin kehitetään toimintaa ja puututaan haasteisiin oikein urakalla. Olemme kokeilleet erilaisia toimintamalleja ja myös uskaltaneet nopeasti vaihtaa tapaa toimia, mikäli olemme huomanneet, että edellinen kokeilu ei tuottanut haluttua tulosta. Viime aikoina olemme pohtineet, miksi yhä edelleen Hohkeen palvelut ja tuotteet ovat hieman hukassa ja mistä me löydämme sen sisäisen motivaation toiminnan tehostamiseen. Olemme ymmärtäneet, että ulkoiset motivaattorit eivät kanna määräänsä pidemmälle ja jotkut ovat niille jopa täysin immuuneja.  

Päätimme puuttua asiaan kartoittamalla yhdessä tiimin kanssa, mistä jokaisen yksilölliset sisäiset motivaatio-moottorit eli motivaattorit lähtevät käyntiin. Puhuimme treeneissä, että olisi mielenkiintoista tehdä aiheesta unelmakartta-työskentelyä yhdessä tiimin kanssa tai kerätä jonkinlaista unelmatyökalupakkia. Keskustelimme siitä, miltä meidän jokaisen oma unelmaportfolio tulisi näyttämään valmistuttuamme akatemialta. Päätimme myös, että haluamme tehdä tiimin yhteisen oppimissopimuksen, joka määrittelisi tulevan vuoden toimintaamme. 

Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Jollekin on helpompaa ajatella, mitä haluaisi oppia tiimityöskentelystä ja liiketoiminnasta. Toiselle on helpompi lähteä liikkeelle siitä, mitä hän haluaa oppia tulevaa työelämää varten. Yksi osaa tarkastella koko kuvaa siitä näkökulmasta, mikä häntä kiinnostaa nyt. Ja yksi näkee sen, mistä sen tulevaisuuden cv:n tulisi koostua. Sen vuoksi päätimme tarjota tiimille Oppimissopimus-workshop päivän, joka koostuu ohjeistuksesta ja yhteisestä tekemisestä. Oppimissopimuksen teko-ohjeet sisältävät lisäyksiä Tiimiakatemian alkuperäiseen ohjeistukseen, jotta noista “opsoista” saataisiin enemmän meidän tiimin näköiset ja kuuloiset.  

Uusissa oppimissopimuksissa tulee olemaan 3 päänäkökulmaa: mitä haluan sisällyttää oppimisportfoliooni (eli mitä CV:ssä lukee osaamisestani, kun valmistun), millaisia työkaluja noiden asioiden haltuunotto vaatii (esim. valokuvaus, B2B-myynti, sisällöntuottaminen, johtamistaidot) ja miten aion nuo tavoitteet saavuttaa (sis. aikataulu). Nämä tietysti sidotaan sopivaksi kokonaisuudeksi Tiimiakatemian ohjeistaman oppimissopimus-pohjan kanssa ja toteutustapa on vapaa ja saa olla yksilöidensä näköinen. Tärkeintä kuitenkin on, että tiimillä on yhteiset pelisäännöt, joilla tavoitteisiin voidaan päästä. Kuvittele matka sellaiseksi kuin pelaisitte Afrikan tähteä = kaikilla on samat säännöt ja tietyt polut, joita pitkin voi kulkea – mutta se, mitä reittiä pitkin lähtee sinne perille kulkemaan ja millaista taktiikkaa käyttää, on täysin jokaisen valittavissa. 

Kun tämä urakka on saatu tehtyä, on meillä keväällä vielä toisiksi viimeisten treenien aiheena Tiimin oppimissopimuksen tekeminen. Ta-daa. Nyt me pistämmekin taululle meidän yksilölliset oppimisportfolio-tavoitteet, työkalut ja keinot päästä tavoitteisiin ja muovailemme niistä tiimin yhteiset. Voisiko lopputuloksena olla muuta kuin tiiminsä yksilöiden näköinen, oloinen ja tuntuinen tiimi?  

Jotta siis yksilöt voivat sitoutua tiimin toimintaan ja viedä tiimiä kohti Golden ja Diamond Steppejä, huikeaa liikevaihtoa, mahtavaa meininkiä ja yhteisen matkan osaltaan päättävää MYM:iä – tulee tiimin toiminnan olla yksilöidensä näköistä. Töissä pitää olla kivaa – sanoi myös eräs viisas mies yrittäjäkummeista aikoinaan (Kimmo Kovala, 2021).  

Marsh (2017) sanoi kirjassaan: “Pääsääntöisesti tee ensin itsesi onnelliseksi, sitten vasta toiset.” Tätä hän vertasi tilanteeseen lentokoneessa, missä ohjeistetaan laittamaan happinaamari ensin itsellesi ja sen jälkeen vasta vieruskaverille. Jotta voit olla avuksi muille – tulee sinun ensin huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Jotta voit olla innostava ja inspiroiva tiimiläinen – tulee sinun ensin innostua ja inspiroitua itse! Jotta tiiminne voi näyttää esimerkkiä koko akatemian yhteisölle – tulee teidän sisäisen toiminnan olla esimerkillistä. Miten te sen teette – on teistä itsestänne kiinni.  

Lopusta alkuun 

Tähän loppuun haluan nostaa vielä mietelmän, minkä Griffey (2019) toi kirjassaan esille: 

“Kirjoita lopusta alkuun. Aloita siis siitä tunteesta, jonka haluat katsojalla olevan näytelmän lopussa, ja kysy itseltäsi “kuinka se saavutetaan?” niin monta kertaa peräkkäin, että päädyt alkuun.” – Lucy Prebble, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. 

Voitko hyödyntää tuota ajatusta, kun mietit, millä fiiliksellä haluat valmistua akatemialta? Tai kun mietit, millaisen fiiliksen haluat tiimillesi seuraavassa palkintogaalassa? Miten nuo fiilikset voisi saavuttaa? Mitä voit tehdä yksilönä sen eteen? Mitä voitte tehdä tiiminä sen eteen? Aloittakaa jostain – mutta muistakaa nuo muutama tärkeä asia, jotka toimivat luovuuden ajureina ja esteinä. Työskennelkää kovasti, mutta viisasti. Pysähtykää. Herätkää.