Valitsin syksyn viimeiseksi kirjaksi kirjalistalle Henry Aflechtin kirjoittaman kirjan nimeltä ”Rikollisesta miljonääriksi”. Kuuntelin kirjan melkein kerralla alusta loppuun, sillä kiinnostus kirjan tarinaan ei loppunut oikeastaan hetkeksikään. Elämänkerraksi sanoisin varmaankin paras kuuntelemani kirja. Elämänkerrasta mielenkiintoisen teki sen tapahtumarikkaus. Ei kauan kestänyt, kun oltiin jo ihan uudessa tarinassa. Aflecht kertoo kirjassa todella yksityiskohtaisesti tekemiänsä rikoksia, joka tekeekin kirjasta varmasti hyvin poikkeuksellisen. Harva lähtee kertomaan sanatarkkaan esimerkiksi, miten joku toimistomurto on toteutettu. Kirja tästä huolimatta ei millään tavalla houkuttele ihmisiä tekemään rikoksia, vaan päinvastoin tunnuin ainakin itse saavani kirjan todellisesta punaisesta langasta kiinni. Onhan hän omien sanojensa mukaan elänyt puolet elämästään rikollista elämää ja puolet tehden pelkästään päivänvaloa kestäviä töitä ja lopputuloksena tästä kaikesta on rahallinen riippumattomuus ”miljonääriys”. Itselleni kirja antoi paljon ajateltavaa etenkin oman elämäni tavoitteiden pohtimisessa. Toivon, että tämän reflektion avulla myös tämän lukijat saavat ajatuksia etenkin oman elämän tavoitteiden miettimisessä.

Aflechtin tavoitteena elämässä oli nuoresta lähtien vain ja ainoastaan maksimaalinen varallisuus rahassa. Hän on tehnyt koko elämänsä ajan todella pitkiä työpäiviä. Kirjassa kuvattiin jotenkin seuraavasti: ”Isän firmassa töitä aamu kahdeksasta, ilta neljään. Tämän jälkeen televisio-ohjaajan töihin, josta yöksi portsarin hommiin. Tähän väliin mahtui vain muutama tunti unta joka yö.”. Jokaiseen mahdollisuuteen oli tartuttava, kun kaikesta sai niin hyvin palkkaa. Aflecht kuvaili kirjassa, että siihen aikaan pokena ovella ja televisio hommissa sai kohtuuttoman suuria korvauksia lyhyemmästäkin vuorosta. Lisäksi Aflecht teki yksityisetsivän töitä omalla nimellään ilman mitään sen suurempaa kokemusta ja kun sana kiiri luottamuksesta eteenpäin, saatettiin hänelle maksaa päälle 5000 € yhdestä laivareissusta, jossa hän seurasi kohdetta ja otti kuvia tästä toimeksiantajalle. Vastaavat saman alan yritykset saivat puolet pienempiä keikkakorvauksia, mutta Aflechtin piirteet työntekijänä saivat ihmiset maksamaan hyvin hoidetusta työstä enemmän. Aflecht kertoo heti kirjan alussa, kuinka hänen tavoitteenansa oli päästä mahdollisimman nuorena eläkkeelle ja olla riippumaton rahasta. Näillä lainmukaisilla töillä, joita hän teki jo nuorena, olisi hän päässytkin jatkamalla vain samaa rataa, mutta sitten iski ahneus.

Samaan aikaan kuin normaaleja töitä oli yllin kyllin ja rahaa enemmän kuin tarvitsi, rikolliset hommat kiinnostivat vain entistä enemmän. Niissäkin Aflecht näki nimittäin niin suuren potentiaalin tehdä rahaa jäämättä kiinni. Autoja varastettiin ja tuunattiin, muutoskatsastettiin uudelleen ja myytiin hyvällä hintaa eteenpäin. Lisäksi toimitila murrot kasvoivat ja kohteena oli kaikki elektroniikka esimerkiksi uudet tietokoneet ja kamerat, joita löytyi isojen yrityksien kiinteistöissä. Myymällä ne sai paljon ”helppoa” rahaa tai sitten itselle käyttöön hyödyllisiä laitteita, joilla pystyi tekemään esimerkiksi valokuvausta ns. ”rehellisenä työnä”. Aflecht osasi suunnitella kaikki keikat suhteiden avulla niin, että hänelle ei napsahtaisi todisteiden jälkeen kiinni jäädessä kuin maksimissaan muutaman vuoden vankila tuomio. Lopulta tuomio tulikin, kun hän jäi yhdestä murtokeikasta kiinni viimein poliisin esittämien todisteiden riittäessä. Pienellä Aflecht kuitenkin pääsi, sillä hän istui vankilassa ensikertalaisena alle vuoden. Tästä lähti hänen elämässään suunta ei rikolliselle elämälle, mutta monelle hänen kaverilleen kävi toisin. Osa kuoli matkalla päihteisiin ja osa istuu vankilassa vieläkin. Näin olisi voinut käydä myös Aflechtille ja kaiken tämän aiheuttajana oli valtava ahneus maksimaaliseen rahaan. Vankilasta tulon jälkeen työnteko jatkui kylläkin yhtä kovana, mutta rehellisiä töitä tehdessä ja sijoittelemalla eri kohteisiin. Aflecht kertoo, että vapaa-aikaa tai muuta elämää töiden ohella, hänellä ei käytännössä juurikaan ollut.

Itselleni Aflechtin tarina oli erinomainen muistutus oman elämän prioriteeteista. Kirja herätti itsessäni seuraavia kysymyksiä: Mitä tavoittelet elämässä? Mitä raha merkitsee sinulle? Mikä on tarpeeksi suuri määrä rahaa? Olisiko hienoa, jos pystyisi päivät tekemään mitä tahansa, eikä töitä tarvitsisi rahan takia tehdä? Entä oletko koskaan unelmoinut siitä? Voiko olla, että tottuisit siihen liian nopeasti ja tulisi tylsää? Riittääkö lopulta yhtään mikään? Tuleeko kuitenkin aina seuraava tavoite? Tuoko raha onnellisuutta? Mitä kaikkea olet valmis tekemään rahan eteen? Selvää on se, että tavoitteli elämässä sitten rahaa tai ei, kukaan ei kuitenkaan halua olla köyhäkään. Rahalla on meille kaikille joka tapauksessa jokin merkitys. Lisäksi meistä jokainen haluaa todennäköisesti olla menestynyt jossain elämänsä aikana. Menestys ei kuitenkaan tarkoita välttämättä pelkkää rahaa. Se voi koostua esimerkiksi elämässä koetuista asioista. Monesti menestykseen liitetään suoraan ja pelkästään raha, mutta se voi ja saa jokaisella tarkoittaa juuri sitä, mitä elämältä haluaa.

Mielestäni Aflechtin tarinasta pystyy ammentamaan paljon tärkeitä oppeja työelämään niin työntekijän kuin työnantajan roolissa. Se, että häneen luotettiin töissä ja hänelle oltiin valmiita maksamaan hyvin tehdystä työstä, ei ole mikään sattuma. Varsinkin tänä päivänä, kun hyvistä työntekijöistä tuntuu olevan pulaa melkein alalla, kun alalla, korostuvat nämä ”hyvän työntekijän piirteet”, joita Aflecht kirjassaan tuo ilmi. Näitä piirteitä olivat hänelle luottamus, rehellisyys ja asioiden hoitaminen välittömästi. Aflechtin periaate oli joka asiaan se, että sen minkä pystyy tekemään välittömästi, se myös tehdään välittömästi. Harva työnantaja haluaa päästää tällaisesta työntekijästä irti. Monesti tällaiselle työntekijälle ollaan valmiita antamaan myös etuuksia, joita myös Aflecht ajoittain eri töissä sai.

Itselleni kirjasta eniten merkitystä nosti asioiden hoitaminen heti. Mikään ei tapahdu itsestään se on varmaa. Olen itsessäni väliajoin huomannut sen, että olen mieluummin sivuuttamassa ei niin kiinnostavien asioiden hoitamisen ja tekemässä ihan jotakin muuta esimerkiksi jonkin uuden asian suunnittelutyötä. Tästä saattaa syntyä välillä turhaa stressiä, koska itsellänikin, kun on paljon hoidettavia asioita päivittäin, työt helposti kasaantuvat, mikäli niitä ei hoida ajallaan, heti. Samaa pätee asiakaspalveluun. Esimerkiksi kiinteistönhoitoyrityksillä saattaa ajoittain olla sähköpostit todella tukossa tilaus- ja tarjouspyynnöistä. Mikäli näihin sähköposteihin ei vastaa päivisin joku tietty henkilö, pihatöiden lomassa viesteihin ei välttämättä ehdi vastata ja sitten kierre vain kasvaa ja asiakkaille unohtuu vastata. Aflecht puhui kirjassaan samaisesta aiheesta ja totesi, että mikäli kauppaa haluaa tehdä, asiakkaalle vastataan heti, ei huomenna ei viikon päästä, vaan heti. Niin yksinkertaista! Tähän asiakaspalvelun sujuvuuteen haluan tulevaisuudessa myös itse panostaa Luminurtsin kohdalla. Piha-Online.fi on sen sijaan tehty sujuvoittamaan pihatyöpalveluita etsivän asiakkaan tarjouspyyntöprosessia, sillä siihenkin asiakkaalla usein kuluu todella paljon aikaa, kun tarjouksia pyydetään monelta yritykseltä eri sähköposteilla. Etenkin kiinteistönhoitoalaa on saatava notkeammaksi, mitä se tällä hetkellä on ja haluan olla siinä mukana vaikuttamassa ympäri Suomea.

Kaiken kaikkiaan kirja oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä. Kaikkia ajatuksiani en tähän reflektioon lähtenyt avaamaan, mutta jokainen lukija voi käydä kanssani saman ajatusprosessin läpi, vastaamalla reflektiossani esittämiini kysymyksiin omassa päässään. Itselleni oman elämän tavoitteeni ovat viimeisen vuoden aikana ehkä kääntynyt enemmän ja enemmän siihen, että haluan saavuttaa omia unelmiani mahdollisimman paljon ja auttaa muita etenkin läheisiäni saavuttamaan heidän omat unelmansa. Yksi unelmistani on rakentaa Luminurtsista iso työnantaja Uudellamaalla. Ajatus siitä, että työntekijät tulevat yrityksen omille toimitiloille aamulla, ottavat työkeikoille tarvittavat välineet mukaan ja lähtevät hommiin, on juuri se mihin suuntaan haluan Luminurtsia viedä.