Sinä luot oman todellisuutesi

Uskon, että ihmisen fyysisen pääoman kertyminen seuraa henkisen pääoman kasvua. Fyysinen todellisuus ilmentyy aineettomasta maailmasta, jossa ajatuksillamme on suuri luomisvoima. Mielessämme pyörivät ajatukset, niin tiedostetut, kuin tiedostamattomatkin ovat manifestaatioita universumille. Ne voivat olla hiljaisia kuiskauksia tai voimakkaita huutoja riippuen intensiivisyydestä ja tunnepitoisuudesta. Monet sanonnat kuvaavat tätä vetovoimanlakia, kuten ”sitä saa mitä tilaa” tai ”vesi löytää tasonsa”.

Luin Anthony De Mellon kirjan nimeltä Havahtuminen ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten. Sain sen lahjaksi kansanparantaja ystävältäni, jolla olin hoidettavana. Silloin tuntui, että kirja oli minulle koti, jota olin etsinyt. Sittemmin olen todennut kirjan työkaluksi, joka auttoi minua luopumaan jostain ylläni kantamastani kerroksesta. Luin nyt kirjan uudelleen, kun olen välissä tutustunut lisää itseeni ja muihin saman aihepiirin sisältöihin. Sain kirjasta vahvistusta ja muistutusta oman identiteetin valheellisuudesta ja tiedostamisen laajentamisesta.

Vain maailman ylittäneet voivat saada aikaan paremman maailman

Luulen kirjailijan kirjoittaneen edellä mainittuun lauseeseen heräämisen ”hyödyn”. Ihmisellä on kyky luoda, mutta se vaatii havahtumisen itsensä ja maailman tilaan. De Mello käsittelee kirjassa useaan otteeseen torkkutilaa ja heräämistä.

Herääminen on sanansa mukaisesti silmien ja korvien avaamista ympäristölle. Se on uteliasta havaitsemista, joka kokee, mutta antaa kokemuksiensa tulla ja mennä. Ihminen voi havahtua asteittain ja tämä on usein lempeämpi tapa tulla aidoksi minäksi. Havahtunut ihminen tunnistaa itsensä sisällä olevan tarkkailijan sekä tarkkailtavan osan. Tämän tunnistaminen on ensimmäisiä askeleita rehelliseen itsereflektioon.

Torkkutila on unissa kävelyä, jolloin ihminen ei ole yhteydessä todelliseen itseensä. Torkku kuvaa elämää, jossa ego isännöi ja sielu ei saa ääntänsä kuuluviin. Tällöin ihminen voi sabotoida itseään huomaamatta sitä edes itse. Ihminen samaistuu tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Hän on yhtä, kuin ulkoapäin omaksuttu identiteetti työpaikkoineen, ihmissuhteineen ja sairauksineen. Ihminen pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä totena ja vastustaa asioita, jotka eivät sovi siihen.

Voisin väittää, että meidät kaikki on ohjelmoitu ajattelemaan, että olemme koemme täyttymystä, kun ensin menestymme taloudellisesti, saamme puolison ja perheen, voitamme mestaruuksia tai koemme henkisen heräämisen. Tämä kaikki on erillisyydestä ja rakkaudettomuudesta kumpuavaa tuulen tavoittelua. Innostuessaan itsensä kehittämisestä ja self help kirjallisuudesta lankeaa helposti yrittämään henkistä heräämistä. Minä tuskailin vuosia sen suhteen. Olen onneksi saanut rauhoittua asian kanssa, eikä minua kiinnosta heräänkö vai en ja millä tasolla. Herääminen ei tapahdu koskaan pakottamalla. Herääminen on lahja, jonka voi saada, kun päästää irti ja antautuu elämän johdatukseen ilman odotuksia.

Vaikka juuri väitin, etten ole kiinnostunut heräämisestä, niin haluan silti kehittää ajatteluani ja ymmärrystäni. Sillä uskon, että jos mielimme nähdä terveemmän ja tasapainoisen maailman meidän tulee parantaa ensin itsemme. Se mikä toimi eilen, ei toimi tänään ja siitä voi olla jopa haittaa huomenna. On herkistyttävä maailmalle sen energeettisille tasoille, jotta voi ymmärtää edes hiukan mistä tässä on kyse. Silloin voi ryhtyä luomaan ja ilmentämään maailmaa, joka palvelee kehon lisäksi sielua ja antaa meille syvää täyttymystä dopamiinishottien sijaan.

Heittäydy myötävirtaan miksi pusertaisit vastaan?

Tuohon kysymykseen voisi nokkelasti vastata, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Jos elävät kalat uisivat heidän peräänsä ja heittäytyisivät virran vietäväksi he olisivat välinpitämättömiä ja penseitä. Antautuminen ja välinpitämättömyys ovat, kuin terve sisar ja sairas sisar. Antautuva ihminen päästää irti kontrollista, mutta on itse edelleen aktiivinen toimija. Hän pyytää johdatusta, kuuntelee intuitiotaan ja vie sydämensä tahdon käsien kautta käytäntöön. Sen sijaan välinpitämätön ihminen on passiivinen eikä omaa halua luoda. Hän on, kuin kuusen taimi, joka päättää kesken kasvun, että tämä riittää minulle. Kun muut jatkavat kasvuaan täyden metsän mittaan, tämä yksi kuihtuu maaston heinittymisen ja valon vähyyden vuoksi.

Olen huomannut projektien parissa, että huumorilla ja löysin rantein luodut jutut tuottavat eniten iloa ja hyötyä. Jos projektin synnyttämisvaihe tuntuu vaivalloiselta ja on täynnä vastoinkäymisiä hylkään sen. Voi olla, että joku toinen jatkaisi yrittämistä, mutta uskon, ettei mikään kaadu yhden projektin lopettamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Parvekeviljelyidea ja Emen kanssa suunniteltu treffikalenteri-idea. Lisäksi on monta ihmistä, jota on ollut tarkoitus tavata, mutta aikataulut ovat menneet ristiin. Minä päästän sellaisista irti. Voi olla, että tulevaisuudessa saatan vielä tavatakin heitä, mutta vastavirta kertoo minulle, että anna olla. Parempaa on tulossa, jos uskallat luottaa intuitioon. Toisaalta, jotkin asiakkaat ovat tulleet luokseni kevyesti ja helposti. Niissä on myötävirtaa ja tekemisen keveyttä.

Kun tekee asioita lapsen kaltaisesti tekemisen ilosta, ei välitä voittaako vai häviääkö. Jos keskittyy liiketoiminnassa taloudellisen menestyksen stressaamiseen, puristaa mailaa liian lujaa. Parasta on jos arkinen tekeminen on, kuin leikkiä. Silloin ei panikoi tai pelkää. Pystyy keskittymään ja antamaan parhaan suorituksensa. Eräs kiinalainen tietäjä Tranxu kuvaa voittamisen tai häviämisen painetta seuraavasti:

Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki hänen taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssisen soljen, hän on hermostunut. Kun hän ampuu kultaisen palkinnon tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi kohdetta ja keskittymiskyky suistuu raiteiltaan. Hän ajattelee enemmän voittamista, kuin ampumista ja voiton tarve sumentaa keskittymisen ja vie tekemisen keveyden mennessään.

Kuinka paljon annat järkyttää kaikkea sitä, mikä on sinulle rakasta ja pyhää juoksematta karkuun?

Henkisen matkan käyminen on vähenemisen ja luopumisen prosessia. Se tekee siitä kivuliasta. Ihminen valitsee helposti turvallisen helvetin tuntemattoman taivaan sijaan. Vaikka identifioimme itsemme haitallisiinkin asioihin, pidämme niistä kiinni kynsin ja hampain. Luulemme, että valheellinen identiteettimme on yhtä, kuin me itse. Ja jos meitä pyydetään luopumaan identiteettiin samastumisesta, luulemme menettävämme itsemme.

Uskomukset ovat hieman kaksijakoinen asia. Se, että lyömme leimoja eri asioille helpottaa arkeamme. Jos ihmettelisin, joka aamu mennessäni ulos, mikä on tuo suuren sarvikuonon kokoinen liikkuva asia, jonka etureunassa loistaa kaksi aurinkoa takareunasta tulee savua, kävisi elämä kuormittavaksi. On paljon helpompaa, että uskon sen olevan auto sen kummemmin miettimättä. Uskomusjärjestelmässä on kuitenkin omat haasteensa. Sama ohjelmointi minussa saa minut luulemaan, että minä olen yrittäjä, markkinoija, selkäkipu, sitruuna-allergia, tyttöystävä ja isosisko. Tavallaan nämä ovat totta, näitä asioita ilmenee minun kauttani, mutta nämä eivät kerro mitään oikeasta olemuksestani. Olen pohtinut, että olisi hyvä osata hyödyntää omaa uskomusjärjestelmää, mutta olla samastumatta siihen.

Olen pohtinut vuosien varrella paljon sitä mihin minä uskon. Oman uskomusjärjestelmän kyseenalaistaminen on rankkaa, koska se tarkoittaa, että minun täytyy ottaa vastuu tiedostani ja tiedon laadusta. Olen kyseenalaistanut intuitioni, voiko siihen luottaa? Olen kyseenalaistanut logiikkani, olenko vain joutunut informaatiokuplaan, jossa asiat tukevat toisiaan? Olen kyseenalaistanut Suomen oikeusvaltiona, voiko poliisiin luottaa? Onko valtamediat hallituksen sylikoiria? Onko vaihtoehtomedioiden sisältö arvauksia vai perusteltua faktaa? Onko ravitsemussuositukset terveyttä edistäviä? Onko ketogeeninen ruokavalio liian yksipuolinen? Lista voisi jatkua loputtomiin.

Olen huomannut, että oman turvallisuuden ja rakkauden tunteen on parempi olla hyvällä mallilla, kun ryhtyy kyseenalaistamaan kaikkea. Muuten voi tuntua siltä, ettei pysty tukeutumaan mihinkään ja lamaantuu. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet havahtumisen kynnyksellä, mutta se olisi järkyttänyt heidän maailmankuvaansa. Ja jos he olisivat antaneet maailmankuvansa muuttua, he eivät olisi voineet jatkaa nykyisessä työssä tai ihmissuhteessa. He olisivat joutuneet myöntämään itselleen, että työ ja suhde eivät ole heidän todellisen minän arvojen mukaista. Tämä olisi tuonut heidän elämäänsä paljon tuskaa ennen vapauden ja rauhan tunnetta.

Meinaan itse välillä sulkea silmäni omalta itseltäni. Olisi mukavaa päästää irti vastuusta todellisen minän palvelemisen suhteen. Kevyt esimerkki on kehnon ruoan syöminen. Olen havahtunut kasviöljyjen negatiiviseen vaikutukseen ihmisessä. En halua laittaa kehooni sellaisia aineita, joten tuon mukanani eväät minne menenkin. Toisinaan mietin, että kannattaisiko pyrkiä säästämään asuntolainaa varten ja ostaa asunto. Kunnes myönnän itselleni, että olen saanut herätä talousjärjestelmän mädännäisyyteen ja tämän hetkinen uskomukseni on, että olemme lähellä pörssiromahdusta ja korkojen nousua. Tämä tarkoittaa, että en tule ottamaan asuntolainaa, jolla vahvistaisin egoni tarvetta saavuttaa elämässä jotain kiinteää.

Meditaatio, avanto, metsän ja kasvimaan hoito toimii minulla parhaiten maadoittumiseen ja oman itseni kuulemiseen. Kun koen minussa virtaavan energian, voiman ja rauhan, niin tiedän, etten voi menettää mitään ellen hylkää itseäni. Vuosia sitten pyöritin yritystä samaan aikaan, kun kielsin itseäni ja koin masennusta. Kokemukset ovat vahvistaneet uskomustani siitä, että ulkoinen menestys ei ole mitään ellen koe rakkautta minussa. Se tarkoittaa, että vaikka kaikki menisi, mutta minä olen itseni kanssa, kaikki on hyvin.

Tiivistelmäni havahtumisesta

Tiedätkö miltä tuntuu hetkittäin herätä ajan harhasta?

Avata silmät ja katsella taivasta ja maata

Nähdä kyyhkyset lennolla ja kaislat keinumassa rantavedessä

Kaikki oikeilla paikoillaan

Silti tilannetta on mahdotonta jäsentää

Tuntuu, kuin katsoisi maailmaa ensimmäistä kertaa eikä tiedä mistä jokin on tullut, mitä virkaa kukin on toimittamassa, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat

Kuin kömpisi myyrän lailla maan alta valoon ja kaikki on uutta, vierasta ja kiehtovaa

Ja samaan aikaan ympäristö on hyvin ymmärrettävä ja oikein

Nähdä pieni, pörröinen tupsukorva kiipeilemässä puissa  ja nakertelemassa käpyjä ilman oravan leimaa

Katsella lumoutuneena kuinka korkeisiin kylmiin tolppiin on vangittu iltaisin auringonvalo

Ihastella peltojen ja metsien läpi kiemurtelevaa sileäpintaista mustaa nauhaa, joka on kuin hiottua kalliota ilman ajatusta arkisesta tieverkostosta

Tuolta minusta tuntuu, kun tarkkailen havahduttuani tähän

Kaikki ovat oikeilla paikoillaan, mutta se kaikki tuntuu vieraalta ja uudelta