Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoittaja: Daniel Hakasaari

9 joulukuun, 2020

Lähdeteos: Hauskan oppimisen vallankumous

Lähdeteoksen kirjoittaja: Lauri Järvilehto

Teoriapisteet: 3

Tiimimme päätti ottaa täpitystavoitteen, jonka seurauksena päädyin lukemaan Lauri Järvilehdon Hauskan oppimisen vallankumousta. Tämä näyttäytyy olevan jonkin sortin klassikkoteos Tiimiakatemialla, sillä tuntuu ainakin, että lähes jokainen vanhempi tiimiyrittäjä sen oli lukenut. Itse näen oppimiskeinojen monimuotoisuuden erityisenä rikkautena tiimiakatemialla, jolloin on helpompi päästä tähän hauskan moppimisen sekä flown olotilaan.

Minä olen siinä mielessä ikävä ihminen, että teen tasan juuri niitä asioita mitä minua huvittaa tehdä. Aiemmin koulussa pärjäsin aina erinomaisesti sellaisissa asioissa, jotka minua kiinnostivat. Vähemmän mielenkiitoisiin asioihin en panostanut puolestaan yhtään. Tämä on aina ollut itselleni eräänlainen kirous, sillä elämässä tulee eteen myös paljon pakollisia asioita, jotka täytyy vain hoitaa. Tällä hetkellä olen yrittänyt siirtää epämiellyttävät asiat aina myöhemmälle. Yritän oppia pelkästään niitten kivojen tapojen, kuten tällä hetkellä projektien myötä. Siitä syystä taidan nytkin kirjoittaa taas viimetipassa näitä omia reflektioitani.

Minulle on hyvinkin selvää, että omaa tekemistäni reflektoimalla saan paljon oppeja. Miksi en sitten sitä reflektoi paperille tarpeeksi tehokkaasti? Varmaan isoimpana syynä itselläni on vaikeus keskittyä yhteen asiaan pitkäjaksoisesti. Toisaalta olen ollut aina kauhean tekevä kaveri, joka tykkää hommata päiväänsä runsaasti sisältöä. Jotenkin tuntuu ettei täyteen ahdetun päivän jälkeen ole enää motivaatiota tehdä asioita, jotka eivät ole niin mieluisia. Tästäpäs tulikin heti mieleeni, että minunhan pitäisi siirtää kaikki pakollinen epämiellyttävä tekeminen aamuihin. Silloin olen yleensä tarmokkaimmillani, sekä ehkä sen hetkinen energiatasoni jouduttaisi tekemistäni nopeammin. Illemmalla voisin tehdä sitten aikaa vaativia mukavampia asioita, jolloin keskittymiskyky säilyy asioiden mielekkyyden ansiosta.

Millä saan työpäivääni mielekkyyttä?

Tähänhän on varmaan vaikea löytää yhtä vastausta, koska uskon työpäivän mielekkyyden rakentuvan omasta yleisestä fyysisestä sekä psyykkisestä hyvinvoinnista, jäsennellystä työpäivästä, mielekkäistä projekteista sekä monipuolisista toteutustavoista. Miellän itseni liiankin suoritushakuiseksi ihmiseksi, jolloin usein kuitenkin pitäydyn siinä vanhassa mukamas hyvässä toimintaratkaisussa. Tällä saadaan tehokkaasti oikeaoppinen suoritus aikaiseksi. Miksi ihmeessä haluan tehdä näin, kun voisin luovana ihmisenä ideoida kaikille toimintamalleille vaihtoehtoisempia ja mielekkäämpiä ratkaisuja, jotka edistäisivät flow-tilaan pääsemistä sekä yleistä työn mielekkyyttä?

Isona tekijänä mielekkääseen tekemiseen on paikka, missä töitä teet. Itse nautin valtavasti pienestä puheensorinasta ja sellaisesta elämästä ympärilläni, joten voisinko tehdä töitä ihmisten ympärillä? Ehkä tässä vallitsevassa tilanteessa se ei ole ihanteellista, mutta mitäpäs jos siirtäisinkin oman työpöytäni ikkunaa vasten ja avaisin verhot. Voisin kokoajan sivusilmällä katsella liikkuvan maailman menoa! Kaipaan monesti myös pientä puhetta taustalle, joten voisin hyvin laittaa aamulla Radio Rockin Korporaation soimaan työpöytäni vierelle. Tämä voisi olla testauksen arvoinen kokeilu, jolla saattaa olla otollisia vaikutuksia työpäivän mielekkyyden paranemiseen sekä flow-tilaan pääsemiseen.

Osan rennommista ja ideointia vaativista palavereista voisin hyvin siirtää kävelylenkin yhteyteen. Tätä itseasiassa testattiinkin entisen kämppikseni kanssa silloin tällöin. Meillä oli monesti melkoisesti yritysideoita, mutta aina jossain vaiheessa luova ajattelu kuitenkin tyssäsi. Lähdettiin kiertämään Jyväsjärveä kävellen ja samalla ideoitiin sitten ongelmiimme uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myönnettäköön ideoinnin joskus keskeytyneen edustavan juoksutrikoissa viilettävän naisen pyyhältäessä ohitsemme, mutta pääsääntöisesti pysyimme kuitenkin tiukasti aiheessa. Samalla aivot saivat raitista ilmaa, joka tuntui jotenkin kirkastavan ajatuksia. Lisäksi ainaisesti muuttuvan ympäristön havainnointi toi aivan eri näkökulmia sekä uusia lennokkaitakin ratkaisuja ongelmiimme.

Ajatuksia sisäisestä motivaatiosta

Sisäinen motivaatio koostuu kolmesta asiasta: autonomiasta, kompetenssista ja yhteenkuuluvuudesta.

Autonomia on tunnetta siitä, että voit itse päättää ja vaikuttaa asioihin. Itse olen ihminen, joka kaipaa ehdottomasti sitä, että minun päätöksiini luotetaan ja ettei minun niskaani tulla turhaan hengittämään. Tässä varmaankin yksi syy, minkä takia haaveilen yrittäjän urasta myös Tiimiakatemian jälkeen. Autonomian tarve on uskoakseni kuitenkin kaikille aika yksilöllinen. Nähdäkseni jotkut stressaantuvat liikkaa, mikäli kaikki ohjat ovat omissa käsissä. Tässä siis johtajan tulisi huomioida yksilölliset tarpeet ja kysyä, kuinka itsenäisesti toivot töitä tekevän. Varmasti aika harva esimies tätä kysyy, sillä heillä on jo olemassa valmiiksi tietty rutiini miten hommat hoitaa ja kuinka seurata alaistensa tekemistä.

Kompetenssi on kokemusta siitä, että saatat maaliin mielekkäitä sekä sopivan haastavia tehtäviä. Kompetenssi perustuu tasapainotteluun lähikehityksen vyöhykkeellä, jossa myös oppiminen on suurinta. Lähikehityksen vyöhykkeellä suoritettavat tehtävät ovat tarpeeksi haastavia, jotta niihin vaaditaan ponnistelua ja pieniä itsensä ylittämisen hetkiä, muttei kuitenkaan missään tapauksessa mahdottomia. Liian helppo tehtävä on suorituksellisesti nopea, mutta se ei haasta ihmistä. Ihmisellä on kuitenkin lähtökohtainen jano jatkuvaan kehittymiseen, jota ei tapahdu liian helppoja tehtäviä tehtäessä. Liian haastava tehtävä saattaa puolestaan lamauttaa ihmisen, jolloin hänelle tulee riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne.

Vaikka moni mieltääkin minut varmasti sellaiseksi heittäytyjäksi, joka lähtee kaikkeen mukaan, niin silti minulla on tiettyjä asioita, joita en meinaa suostua tekemään. Yksi isoimmista on esiintyminen. Esiintymispelkoa olen potenut ainakin yläasteelta saakka. Viime aikoina olen reenannut esiintymistä laulamalla paljon karaokea. Alussa se vaati muutaman rohkaisevan, mutta nyt kuukausien jälkeen olen lauleskellut karaokea myös selvinpäin.

Minua pyydettiin toiseksi juontajaksi EduFuturan pikkujouluihin, joiden kuvaukset tänään jo olivatkin. Kun sain viikko sitten illalla viestiä aiheesta, olin jo kirjoittamassa että josko kuitenkin jättäisin tämän homman väliin. Sitten kuitenkin pohdin, miksipä antaisin pelkotilani estää tekemistäni. Tässähän minulla on selkeästi kehityksen paikka ja olen sitä jo ahkerasti reenaillutkin karaokea laulaessa. Lopputuloksena oli se, että käytiin heittämässä juontokeikka, joka varmaankin meni aivan hyvin. Toki pientä jännitystä varmasti varsinkin alussa näkyi, mutta täydellisiä lamaantumisia minulle ei tullut. Pienellä preppauksella olin päässyt siis tilanteeseen jossa olin lähikehityksen vyöhykkeellä. Tilanteeseen, jossa tehtävä oli haastava, mutta ei mahdoton. Tällaisen tehtävän selvittämisestä sain valtavasti positiivista energiaa!

Viimeisenä sisäisen motivaation kulmakivenä on yhteenkuuluvuus. Yhteenkuuluvuus on tunnetta olevansa osa jotain isompaa yhteisöä, jotain isompaa kokonaisuutta, joka tukee ja jonka puolesta taistella. Ihmisellä on luontainen tarve kokea itsensä tärkeäksi ja olla itse tärkeä jollekin. Tätä tarvetta niin uskonnolliset yhteisöt, urheilujoukkueet kuin työporukatkin hyödyntävät sitomalla yksilöt osaksi isompaa agendaa. Kun tunnet yhteisön antavan sinulle jotain, olet valmis sitoutumaan siihen ja antamaan jotain takaisin.

Tiimiakatemia on luotu selkeästi yhteisöksi, jossa pyritään mahdollistamaan henkilölle oman sisäisen motivaation hakemista ja sitä kautta oppimista. Meille annetaan tiimiyrityksessä autonomiaa, jossa saamme tehdä runsaasti haastavia kokeiluja. Meillä on lisäksi oma yhteisö, meidän oma pikku Deveta, jossa yhteenkuuluvuuden tunnetta ruokitaan välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Isommassa kuvassa meillä on lisäksi koko Tiimiakatemian yhteisö, jonka mielestäni tulisi ruokkia yhteisön jäsenien samoja sisäisen motivaation lähteitä. Tällä hetkellä kuitenkin tiimiyrittäjät ovat nostaneet oman autonomian tunteen puuttumisen yhtenä ongelmakohtana pinnalle. Tämä on vaikuttanut myös yhteisön ”me-hengen” laskuun ja kommentteihin, jossa yhteisö tällä hetkellä ottaa enemmän kuin antaa. Tässä on ehkä yksi syy, miksi Tiimiakatemia ei ole isossa kuvassa ollut enää hetkeen minulle haippaamisen arvoinen. Nyt kun asiaa on nostettu esille, uskon tähän tulevan muutosta ja toivon, että voisin taas pikapikaa olla ylpeästi oman heimoni jäsen.

 

 

 

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti