Oman jutun löytäminen

Luin Anssi Kivirannan EXIT 2 – 16 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä, joka on ollut ainut kirja moneen viikkoon, jonka olen saanut luettua loppuun asti. Syy, miksi useampi kirja on jäänyt kesken, on ollut se, että minusta on tuntunut, ettei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa eikä reflektoitavaa lukemistani kirjoista. Tämä Kivirannan kirja sai minut pohtimaan nykyistä tilannettani, miksi olen niin jumissa.

Kuten kehäteoriassakin nousi ilmi, olen etsinyt paljon omaa juttuani. Olen etsinyt sitä niin ”aggressiivisesti”, että sitä ei ole voinut olla huomaamatta monen tiimiläisen mielestä. Yksi tiimiläisistä kysyi minulta, että kiinnostaako minua tehdä jotain vai kiinnostaako minua se, että minua kiinnostaisi tehdä jotakin. Tulin siihen lopputulokseen, että olen yrittänyt sen verran väkisin löytää lopultakin oman juttuni, että tämän pakonomaisuuden takia tämä jälkimmäinen vaihtoehto on taluttanut minua kuin koiraa hihnassa jo pidemmän aikaa. Ei ihme, etten ole päässyt tavoitteeseeni, koska olen etsinyt sitä täysin väärästä paikasta.

Miksi pidin EXITistä?

Pidän tarinoista. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa enemmän kuulla, mitä menestyksen takana on kuin itse menestyksestä. Jos minulta kysyttäisiin, mitä haluaisin elämäni aikana saavuttaa ja se voisi olla mitä tahansa, niin vastaisin, että haluaisin itse rakentaa jonkun yrityksen elämäni aikana nollasta menestykseen asti. Voisin sanoa, että olisin kiikkustuolissa ylpeä, jos voisin sanoa, että olen ihan itse rakentanut elämäni aikana jotakin isoa.

Kirja loi minuun uskoa. Olipa kyseessä toimiala mikä tahansa, lähes kaikessa voi menestyä, kun tekee asiat paremmin ja omaperäisemmin kuin muut. Tämä ajatus on tuntunut minusta lähes mahdottomalta aikaisemmin. Kirjaa lukiessani tarinasta toiseen kukin tarina pystyi murtamaan tämän ennakkoluuloni täysin vääräksi. Lähes kaikki tämän teoksen menestyvät yritykset ovat olleet aivan tavallisia startup-yrityksiä, joita yhdistivät fiksu strateginen ajattelu, loistava ajoitus ja usein mukana oli myös hieman tuuria. Nostan esimerkeiksi Woltin ja Bo LKV:n. Jos olisin itse ollut noista kumpaakaan perustamassa kyseisenä ajankohtana vallitsevallani asenteella, ei kummastakaan olisi tullut sitä, mitä ne nykyään ovat – monen miljoonan liikevaihdon yrityksiä.

Kirjan oppi oikeasta ajoituksesta oli tärkeä. Useimmissa tarinoissa huomasi sen, että ilman oikeaa ajoitusta, ei montaa näistä jättiyrityksistä olisi olemassa. Ehkä liikeidean keksimisen vaikeus piilee paljolti siinä, että pitäisi olla muita edellä tunnistamassa ihmisten muuttuvia tarpeita. Uskon itse, että esimerkiksi koronan jälkeen syntyy monia menestyviä, täysin uusia liikeideoita. Tämä tilaisuushan on meille kaikille tarjolla, mutta kuka onnistuu parhaiten tunnistamaan nämä ihmisten muuttuneet tarpeet, tulee menestymään.

Mitä vien käytäntöön?

Jos oikea ajoitus yhdisti lähes kaikkia kirjan tarinoita, intohimo yhdisti jokaista kirjan tarinoista. Opin sen, että menestys on lähes poikkeuksetta intohimon tulos. Toisin sanoen intohimon kanssa pääset todennäköisemmin taloudelliseen menestykseen kuin esimerkiksi teet asioita rahan takia. Intohimon kanssa vain taivas on rajana. Kun tehdään asioita rahan takia, moni muu on taivaan lisäksi rajana. Olen ”intohimoihminen” ja olen varma, ettei minulla tässä asiassa mene vihkoon, kuin esimerkiksi aluksi mainitsemassani seikassa, miksi en ole päässyt tavoitteeseeni. Minua ei saa raha tekemään asioita pitkässä juoksussa.

Minun pitää jatkossa miettiä, mikä minua kiinnostaa ja niiden oikeat ajoitukset. Sen jälkeen jatkojalostan niitä, mikä tekee niistä erilaiset. Edessänihän on ollut koko ajan herkullinen tilaisuus tarjolla. Minua kiinnostaa tapahtuma-ala ja se ala on valtavassa muutoksessa. Minun pitäisi iskeä sinne.