Hyvä elämä

Kuuntelin Saku Tuomisen teoksen ”Juu ei – pieni kirja priorisoinnista”, jonka päätarkoituksena oli antaa lukijalle/kuuntelijalle eväät oman elämän selkeyttämiseen, jonka avulla jokainen meistä voi parantaa elämäänsä. Hyvä elämä on meidän omien päätöksiemme takana, mutta silti teemme päätöksiä, jotka vievät meitä poispäin hyvästä elämästä. Kirja tarjoaa priorisointimallin, joka auttaa jaottelemaan asioita niiden tärkeyden ja kuormittavuuden mukaan.

Kirjan pääteemat ovat siis asioiden priorisointi ja päätösten tekeminen. Priorisointimalli jaetaan neljään alueeseen. Tämän nelikentän avulla voit pohtia, mihin haluat keskittyä ja mistä luopua. Usein ihmisiä ei kuormita itsessään työnmäärä. Heitä kuluttaa työn ”epämäärä”. Tämä tarkoittaa sitä, että he joutuvat tekemään asioita, joista eivät pidä, tai jotka eivät motivoi mitenkään. Ihmiset eivät tällöin pääse kokemaan merkityksellisyyttä. Kun ihminen ei koe tekevänsä merkityksellisiä asioita, hän alkaa kokemaan aikaansaamattomuutta. Tässä on kuvattuna lyhykäisyydessään matka, kun pelkkä päätös vie poispäin hyvästä elämästä.

Nelikenttä jaetaan:

• Isot ja raskaat asiat
• Isot ja kevyet asiat
• Pienet ja raskaat asiat
• Pienet ja kevyet asiat

Nelikenttää tarkastellessa ja käyttäessä tulee ottaa huomioon, että asiat voivat liikkua nelikentästä toiseen. Esimerkiksi jos alkaa tapailemaan jotain todella mielenkiintoista ihmistä, menee tämä vielä pienet ja kevyet -kenttään. Jos kuitenkin tästä kehittyy parisuhde, siirtyy tämä asia varmasti isot ja kevyet -kenttään.

Olen aika lailla tiimiakatemia-aikani puolessa välissä, joten olen jo ehtinyt olemaan useissa projekteissa mukana. Perehtyessäni tähän priorisoinnin nelikenttään, aloin melkein välittömästi mielessäni reflektoimaan projektejani nelikentän mukaan. Vaikka arvoihini kuuluu mielekkäät projektit, enkä valitse projekteja muun muassa rahan perusteella, silti minäkin olen myös onnistunut valitsemaan projekteja tasaisesti sekä raskaalta että kevyeltä puolelta. Selvästi se tavoiteltu, hyvä elämä ei ole itsestäänselvyys.

Isot ja raskaat                                                                                                                                                                                             Isot ja kevyet

Nident                                                                                                                      DreamUp

Kokemusboosti                                                            Kapprot

OVIO CarBook                                                  Wahvari

Pienet ja raskaat                 Kuusimyynti                                        JES Discovery Tuesday        Pienet ja kevyet

Tilanne on tasan fifty-fifty. Tuota yksinkertaista taulukkoa tehdessäni huomasin yhden erittäin hauskan asian. Syksyn projektit ovat vasemmalla ja kevään projektit oikealla. Koko viime syksyn avauduin tiimiläisilleni sekä valmentajalleni aikaansaamattomuuden tunnettani, jota muut eivät täysin rehellisesti ymmärtäneet. Sinällään se ei ole ihme, kun tarkastelee tätä karkeaa kaaviotani. Olen tehnyt sen mukaan määrällisesti noin yhtä paljon syksyllä kuin keväällä, mutta silti minua koko viime syksyn piinasi tunne, etten olisi tehnyt yhtään mitään. Koen, että olen koko kevään tehnyt merkityksellisiä asioita. Olen päässyt vihdoin sille uralle, jossa päätökseni vievät minua kohti hyvää elämää.

Miten nämä nelikentät ovat näkyneet omassa elämässäni?

Isot ja kevyet asiat ovat ihania. Olen nauttinut niin paljon muun muassa DreamUp:n tekemisestä. Tärkein oppi tämän nelikentän näkökulmasta on se, että tällä alueella vastoinkäymisetkään eivät tunnu oikeastaan edes vastoinkäymisiltä, jolloin ne eivät voi myöskään kaataa tai pysäyttää. Epämieluisia asioita ei tule siirrettyä huomiselle. Kohtaan huomattavasti helpommin inhottavat asiat ja heikkouteni, joten olen huomannut, että olen päässyt niissäkin kehittymään.

Isot ja raskaat asiat ovat kyllä sellaisia, jotka kuluttavat minunkaltaistani tyyppiä aivan tosi paljon. Syyllistän itseäni jatkuvasti. Koen olevani koko ajan tosi ahdistunut, koska en pysty siirtämään juuri näitä isoja ja raskaita asioita taka-alalle, kun ne pitäisi. Näin kävi Nident-myyntipäivinä, etten pystynyt olla ollenkaan ajattelematta näitä painavia asioita. Aloin jo yleensä muutamaa päivää ennen miettimään, että kunpa tiistai ja keskiviikko olisivat ohi. Näin jälkiviisaana huvittaa edes miettiä, miksi noista kauheista tuntemuksistani huolimatta, halusin pitää tuosta projektista kiinni.

Pieniä ja raskaita asioita sinällään pystyy paremmin sisällyttämään kalenteriin, mutta miksi niitäkään sinällään pitäisi tehdä? Tästä esimerkkinä nostan kuusimyynnin. Seisoin kuolemantylsistyneenä tuntikausia putkeen torilla, jossa joko satoi vettä tai räntää välillä ihan kovaakin, jotta tiimini saisi rahaa sekä olisi tyytyväinen. Tämän kaiken tein 7 euron tuntipalkalla. Jälkeenpäin kukaan tiimiläiseni ei varmaan edes muista, että olin edes myymässä kuusia, mutta minä muistan sen edelleen liian hyvin. Nyt jos saisin päättää toisin, olisin ollut töissä omalla työpaikallani 13 euron tuntipalkalla tai olisin lähtenyt joululoman viettoon niin kuin suurin osa.

Pienet ja kevyet asiat ovat kivoja piristyksiä omaan elämään, mutta niissä on tärkeä muistaa, mikä riittää. Riittävän hyvä on aika usein parempi vaihtoehto kuin täydellisyyteen pyrkiminen. Esimerkkinä nostan tästä viime kuun wahvarin. Wahvari kestää pari tuntia, niin jo pelkästään sen takia siihen ei kannata käyttää monia viikkoja työtunteja. Se ottaa silloin väkisin jostain muulta alueelta työpanoksia, jolloin voi jopa pahimmassa tapauksessa hävitä esimerkiksi taloudellisesti.

Minun on ollut koko ikäni hankala sanoa ”ei”. Olen kuitenkin kehittynyt siinä, mikä käy aika selvästi ilmi myös tästä reflektiopaperistani. Minun pitää muistaa, ettei ”ei” aina viesti negatiivisuudesta, vaan päinvastoin, että tavoitteena on hyvä elämä.