Saimme Tiimiakatemialla mahtavan tilaisuuden päästä kuuntelemaan Elmer Dixonia, monimuotoisuus konsulttia. Meillä ei Akatemialla ole turhan paljon ollut puhujia, saati ulkomaalaisia sellaisia, joten halusin ehdottomasti päästä mukaan kuuntelemaan häntä. Elmer Dixon oli nimi, jota en ollut aikaisemmin kuullut, joten en osannut odottaa häneltä oikein mitään. Tiesin kuitenkin aiheet, joista hän tulisi meille puhumaan ja ne kiinnostivat minua kovasti. 

Dixon kertoi meille monimuotoisuudesta ja sen hyödyistä niin arkielämässä kuin työelämässäkin. Nykyään paljon puhutaan tasa-arvoisuudesta ja kuinka se on tärkeää, mutta uskon, että moni ei oikeasti sisäistä sen hyötyjä. Dixon sanoikin hyvän pointin siitä, kuinka monimuotoisuuden työpaikalla ei pitäisi tulla siitä, että haluat olla hyvä ihminen. Tuntuu, että nykyään erilaisuutta käytetään jopa hyväksi. Yritys näyttää hyvältä, kun he palkkaavat eri kulttuurien edustajia. He ovat edelläkävijöitä tasa-arvokeskusteluissa. He ovat parempia ihmisiä. Eri kulttuurien edustajat ovat heille kuin mainosta.

Monimuotoisuudella on aitojakin hyötyjä. Samoin kuin meillekin tiimissä on tärkeää, että on erilaisia persoonia. Ne tuovat eri näkökulmia ja erilaisia taitoja työpaikalle. Jos työpaikalle laitettaisiin 20 ihmistä, jotka ovat mm. saman ikäisiä, edustavat samaa sukupuolta, kulttuuria sekä seksuaalista suuntautumista, heidän ongelmanratkaisutaitonsa ovat melko yksitoikkoiset. Heillä olisi varmasti hyviä ja tarpeellisia taitoja, joista olisi yritykselle hyötyä, mutta he eivät pystyisi näkemään asioita tarpeeksi monesta näkökulmasta. 

Dixonin puheesta jäi myös mieleen equality ≠ equity. Eli se, miten tasa-arvo ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Tasa-arvo on sitä, että kaikille annetaan saman verran ottamatta huomioon heidän lähtökohtiansa. Oikeudenmukaisuus on sen sijaan sitä, että huomioidaan kaikkien lähtökohdat ja annetaan sen mukaan kaikille niin, että kaikki voivat saavuttaa saman päämäärän.

Artessa sen huomaa esimerkiksi tehtävissä ja deadlineissä. Meillä on esimerkiksi kaikilla sprinttipisteissä samat deadlinet ja tavoitteet, mutta jos jonkun lähtökohdat ovat sellaiset, että deadlinet on mahdotonta saavuttaa, valmentajamme/me joustamme asioissa. Ei ole kannustava tyyli vaatia kaikilta samaa, jos ei itsekään pystyisi siihen toisen asemassa.

Dixon laittoi meidät kaikki myös valitsemaan omaan kommunikaatioon sopiva ryhmä. Ryhmiä oli kolme erilaista. Attached, detached sekä intuitive. Itse koen olevani attached. Eli perustan tietoni siihen mitä olen itse tai mitä joku muu on kokenut, ennemmin kuin pelkkään faktaan tai intuitioon. Toki kerään tietoa myös faktasta ja tunteistani, mutta minulle merkittävin lähde on kokemukset.

Puhuimme Dixonin vierailun jälkeen muutaman tiimiläiseni kanssa, että olisi mielenkiintoista tehdä sama tehtävä myös tiimille. Tehtävässä nimittäin selvitettiin oman tyylin vahvuuksia ja heikkouksia ja myös sitä, miten kaksi muuta tyyliä auttavat ja hidastavat meitä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten meidän tiimimme jakaantuisi ja miten näkisimme toisemme. Tämä auttaisi meitä myös oppimaan lisää toisistamme.

Kokonaisuudessaan vierailu opetti minulle uutta ja auttoi ymmärtämään asioita hyvin. Koen, että jokaisen olisi hyvä perehtyä näihin aiheisiin, sillä nämä ovat yhteiskunnallisesti hyvin merkittäviä aihealueita.