Viivi Kuismala 

Kaikki kuluttaminen kuluttaa lopulta aina luonnonvaroja. Siispä ei ole olemassa täysin vastuullista kuluttamista.

Miten olla vastuullisempi yrittäjä, jos yrityksen liikeideana on kuitenkin luoda uutta ja myydä se asiakkaalle?

 

Miten tehdä vastuullisia valintoja ympäristössä, jossa lähes jokainen brändi mainostaa itseään vastuullisena? Miten minun pitäisi kuluttajana löytää aikaa ja resursseja tunneittain pelkkää yritysten vastuullisuuden selvittämistä varten? Kun kaupan hyllyllä tuotteessa lukee sana “vastuullinen” tai siinäon vihreä merkki, en voi enää luottaa tuotteen olevan oikeasti vastuullinen. Vastuullisuus on sanana kokenut viime vuosina valtavan suuren inflaation, ja sitä käytetään aivan väärissä merkityksissä. Sillä pyritään kiillottamaan kiiltokuvamaisesti pölyt takan reunukselta samalla kun takkaa valmistaessa on varmasti rikottu moni ihmisoikeuksia sekä yhteisiä, linjattuja ilmastotekoja ei olla noudatettu. Ovatko yritysten hyvät teot oikeasti hyviä? 

Viherpesun eli greenwashingin lisäksi pesuohjelmia löytyy myös muista aiheista. On pinkkipesua, ruskeapesua sekä valkopesua. Pinkkipesusta hyvä mieleeni herännyt esimerkki on esimerkiksi se, miten pride kuukautena (kesäkuussa) vuosittain monet yritykset vaihtavat somessa profiilikuviensa sekä logojensa ympärille sateenkaaren värejä, sateenkaarilipun tai jotain muuta, jolla yritetään korostaa yritystä sukupuolivähemmistöjen tukijoina. Todellisuudessa harva näistä yrityksistä on tehnyt missään vaiheessa mitään konkreettista seksuaalivähemmistöjen oloja parantaakseen. Yleensä jopa päinvastoin. Muistan, ehkä pari vuotta sitten selatessani Facebookkia World Pride päivänä nähneeni kymmenien ja kymmenien yritysten päivityksiä ja kuvia tukien sateenkaarivähemmistöjä. Isoilla yrityksillä tykkäyksiä oli kymmeniä, jopa satoja tuhansia. Muistan jo tällöin miettineeni, että mitähän kyseinen yritys tästä oikeasti saa? Meneekö tämä kura muka oikeasti läpi näille kaikille reagoineille ihmisille? Kuvottavaa. 

Takaisin viherpesuun. “Viherpesua on se, kun yritys hehkuttaa yhtä asiaa, jonka se on tehnyt pienentääkseen toimintansa ympäristöjälkeä, mutta pysyy samalla hiljaa synnyttämistään haitoista, joille se ei ole tehnyt mitään – tai jotka ovat samalla kehittyneet jopa huonompaan suuntaan.” (Isokangas, Niipola, Vassinen 2022, 94.)  

Kuluttajan vastuulla on tehdä itse mahdollisimman hyviä ja ekologisia valintoja, kun taas yritysten vastuulla olisi tuoda aito ja rehellinen tieto kuluttajan tietoon mahdollisimman helposti. Vielä asiat ei kuitenkaan valitettavasti toimi näin. Monesti tieto tuotteiden valmistusprosessista, materiaaleista tai logistiikkaketjuista ei ole selkeästi edes esillä. Kuluttajan on todella vaikeaa koittaa etsiä sellaista tietoa, jota ei missään lue.  

Läpinäkyvä tieto on neutraalia  

Vastuullisuuspuhe on isolta osin viestintää. Läpinäkyvää, avointa ja rehellistä viestintää. Yritys voi viestinnällään harjoittaa viherpesua tahallaan tai tahattomasti. Jos yritys ei viesti asioista, voi se epäaktiivisella viestinnällään jakaa jopa tahattomasti misinformaatiota. Vaikka vastuullisuustekoja olisikin, ja niistä ei kerro, on yrityskuluttajan mielestä vastuuton. Toisaalta taas, jos pieniä vastuullisuustekoja mainostetaan liikaa ja niiden tarkoituksena on vain koittaa peitellä isompia ongelmakohtia, syyllistyy yritys viherpesuun. Olen törmännyt molempiin tapauksiin kuluneiden vuosien aikana. Mitä läpinäkyvämpi yritys on, sitä yksityiskohtaisemmin se avaa kuluttajille tuotetietoja.  

Lovent on meidän uusi, tammikuussa alkava projektimme. Projektissa meille ulkoistetaan Loventin verkkokaupan sekä oikeastaan kaiken muun liiketoiminnan, paitsi vaatteiden tuotannon, pyörittäminen. Lovent kuvaa itseään nettisivuillaan tällä hetkellä seuraavasti: “Oikeasti eettiset ja ekologiset Suomessa valmistetut laadukkaat LOVENT treenivaatteet niin voimisteluun, pilatekseen, joogaan kuin salille.” Nettisivuilla puhutaan kotimaisesta tuotannosta ja brändillä on avainlippumerkki. Avainlippumerkki kertoo, että tuotteesta vähintään 50 prosenttia on valmistettu/tuotettu Suomessa. Epäselväksi nettisivujen selaamisen jälkeen kuitenkin jää, mistä loput ~50 prosenttia tulee? Millainen näiden oikeasti eettisten treenivaatteiden tuotantoketju on? Mistä kankaat tulevat ja missä kankaat valmistetaan? Vaatteet ommellaan Vaajakoskella, mutta mitkä ovat ne vaiheet sitä ennen, ja miten ne tapahtuvat?  

Tässä herää niin monta kysymystä ja vastauksia somesta ja sivustolta saa olemattomasti. Sanoin tuossa heti projektin alkumetreillä muillekin projektiryhmäläisille, että jokin haiskahtaa nenään epäilyttävältä. Niin paljon jää kertomatta, että en vielä täysin luota tuohon vastuullisuuspuheeseen. Toisaalta taustalla vaikuttaa varmasti isosti ihan silkka osaamattomuus. Nimittäin – koko yritystoiminnan on täysin tyhjästä perustanut alun perin eräs voimistelijalapsen äiti. Hän on pyörittänyt Loventtia oman päivätyönsä sekä lapsiarjen ohella – ei siis ihme, että puutteita löytyy eri osa-alueilta. Noin kuukautta myöhemmin omistajavaihdoksen jälkeen me hyppäsimmekin mukaan. 

Siispä onkin super siistiä päästä itse hyppäämään projektiin mukaan ja selvittää, mikä puhe on totta ja mikä ei! En halua itse toiminnallani viherpestä, joten asioista otetaan ehdottomasti selvää perusteellisesti, ennen kuin niistä kerrotaan pintapuolisesti ulospäin. Haluan tietää, jotta voin itse harjoitella projektin kautta vastuullisuusviestintää ja oppia kertomaan siitä kuluttajille. Jos jokin prosessi tai vaihe on vielä vastuuttomampaa kuin toinen, haluan päästä itse oppimaan ja vaikuttamaan sen parantamisessa! Lovent-projektin parissa pääsee varmasti oppimaan, tekemään ja vaikuttamaan todella paljon.  

Tarpeeksi kattava tieto 

Teoksessa (Isokangas, Niipola, Vassinen 2022, 101) tuli vastaan lause impact is the new sustainability eli “vaikuttavuus on uusi vastuullisuus.” Tämä liittyy siihen, millaista tietoa tuotteesta kerrotaan, ja onko se tarpeeksi kattavaa. Onko tarjolla ainoastaan lain ja säädösten edellyttämä määrä tietoa vai kerrotaanko jotain enemmän? Otetaanko monialaiset vaikutukset huomioon vai keskitytäänkö vain tiettyyn alueeseen? Perustuuko tulevilla, uudistetuilla Loventin nettisivuilla löytyvät tiedot vaatteiden käyttöön liittyvistä vastuullisuushuomioista vai ollaanko huomioitu myös vaatteiden valmistukseen, kuljetukseen ja muihin osa-alueisiin liittyvät vaikutukset? Luommeko yritysvastuullisuusraporttia? Entä keskitymmekö jakamaan tietoa myös esimerkiksi vaatehuollosta, joka kasvattaa tuotteiden säilyvyysikää?

Itsestään ei voi kertoa puolueettomasti 

Itsestään ei voi kuitenkaan kertoa täysin puolueettomasti. Loppupeleissä kaikki, mitä esimerkiksi Loventin tuotantoprosessista nettisivuilla avaamme, voi olla täysin potaskaa. Eikä ihmisten ole pakko uskoa siihen. Kuluttajan omaa arviointia helpottavat erilaisiin standardeihin ja sertifikaatteihin pohjautuvat merkinnät. Puolueeton tieto. Toisaalta merkintöjenkin kanssa tulee olla tarkkana. Toisia sertifikaatteja saa helpommin kuin toisia. Toisiin liittyy vuosittaista seurantaa, toisen merkin voit pitää tästedes aina, jos sen kerran itsellesi ansaitset. Faktahan on myöskin se, että rahalla saa. Moni sertifikaatti maksaa yritykselle myös aika paljon. 

Loventilta löytyy jo tuo aiemminkin mainitsemani avainlippumerkki. Avainlippumerkki on suomalaisten keskuudessa tunnettu ja arvostettu merkki. Siihen luotetaan. Se on ehdottomasti yksi erottuvuustekijämme muista urheiluvaatebrändeistä. Tämänkin merkin kohdalla meidän on ehdottomasti avattava asiaa enemmän. Kuinka suuri prosentti tuotannosta todella tapahtuu Suomessa? Entä jäljelle jäävä osuus?  

Loppupeleissähän mikään yritystoiminta, missä tuotetaan jotain uutta, ei voi olla täysin vastuullinen. Ideana on myydä. Lovent on brändi, jonka tavoitteena on myydä brändin tuotteita. Luomme uusia vaatteita ja haluamme, että asiakkaat ostavat niitä. Kyllä: haluamme, että vaatteita ostetaan. Ja haluamme vieläpä kasvattaa liikevaihtoa aiemmista vuosista entisestään. Idea ei ole ajatuksena kovin vastuullinen. Kuitenkin uskon, että tämänkin liikeidean voi toteuttaa paljon vastuuttomamminkin, jos vain haluaa.

Meidän tausta-ajatuksena on luoda kestäviä vaatteita, joissa on hyvä ja mukava olla. Haluamme, että vaatteet kestävät vuodesta toiseen. Siksi onkin hienoa päästä vaikuttamaan esimerkiksi mallistojen materiaaleihin ja niiden valintaan! Ehkä jossain vaiheessa Lovent Designia pääsisi kehittämään niin, että osa kankaista olisi valmistettu esimerkiksi kierrätysmateriaaleista? Miten muuten saisimme uuden tuottamisesta edes piirun verran vastuullisempaa? Ehkä voisimme ylläpitää vaikka korjauspalvelua? Tai ehkä asiakas voisi myydä tai palauttaa vanhat tuotteensa meille, ja voisimme myydä niitä käytettynä second handina eri asiakaskunnalle? Meidän täytyy pysyä ajan hermoilla ja kehittää liiketoimintaa vastuullisempaan suuntaan. Nykypäivänä, ja varsinkin tulevaisuudessa, kannattava liiketoiminta on vastuullista liiketoimintaa!  On mahtavaa päästä oikeasti haastavaan ja isoon projektiin mukaan, isojen kysymysten äärelle.