Halusin haastaa itseäni vähintään yhdellä hankalammalla kirjalla tämän sprintin aikana ja löysin tämän teoksen. Kirjailija Thomas Sowell pohtii teoksessa talouspoliittisia harhaluuloja ja harhaan johtavia esitysmenetelmiä. Luin kirjan englanniksi, joka oli mielenkiintoista melko laajan sanaston ansiosta. Reflektion kirjoittaminen kirjasta on kaikkea muuta kuin helppoa.

Kirjalla oli melko vähäinen merkitys suoraan katsottuna Tiimiakatemian tekemisiin ja muuhun tällaiseen teoriatiedon käytännön soveltamiseen, ainakin tämänhetkisestä näkökulmasta vielä. Tämän lisäksi, politiikka oli melko keskeinen asia. Sekään ei ole huono asia, mutta poikkeaa normaalisti lukemistani kirjoista merkittävästi. Itseasiassa sehän on mahtava asia kirjareviirini laajentamisen kannalta.

Mielenkiintoista on, että tämä kirja on kirjoitettu vuonna 2008 ja siitä huolimatta lähes tulkoon kaikki listatut harhaluulot pätevät vielä tänäkin päivänä. Median jakaantuminen luotettavaan ja epäluotettavaan on pahentanut tilannetta, jonka lisäksi clickbait-otsikot ovat vain kirsikka kakun päällä. Tämän kirjan lukemisen ohella aloin kiinnittämään paljon enemmän huomiota näihin väärinkäsitysten aiheuttamiin uutisartikkeleihin ja poliittisiin päätöksiin. Epidemian aikana etenkin on taattua, että tällaisia ilmiötä tapahtuu, enkä niihin halua tässä pureutua sen kummemmin.

Usein huomaamani ilmiö politiikassa tai yleisesti vaan yhteiskunnassa on se, kun ajatellaan kaupankäynnissä olevan niin sanotusti voittaja ja häviäjä. Toisin sanoen zero sum harhaluulo, eli että jonkun pitää hävitä kaikissa tehdyissä kaupoissa. Ehkä tunnistettavin tapaus tällaisen harhaluulon tunnistamiseksi on kansainvälinen kauppa. Uskotaan siihen, että kehittyneet maat käyttävät hyväksi kehitysmaiden haavoittuvaa asemaa. Eli luullaan, että kehittyneet maat ovat voittajia ja ainoita, ketkä hyötyy kaupasta. Näinhän se ei ole. Tämä fakta osoittautuikin mielenkiintoiseksi oman kansainvälisen kiinnostuksen rinnalle. Tähän väliin joku voi kysyä naiivisti, että miksi sitten on olemassa vielä näin heikoissa asemissa olevia kehitysmaita? No, siihen liittyy paljon muitakin tekijöitä, kuten maantieteelliset olosuhteet. Afrikan ja muun välissä on käytännössä suurta lätäkköä ja Saharan aavikko. Ne ei hirveästi asioita helpota.

Toinen mieleenpainuvimmista lukemistani harhaluuloista lienee open-ended harhaluulo. Kiteytettynä, julkisella puolella monesti pohditaan ratkaisuja lopullisesti ratkaisemattomiin pulmiin. Kirjassa käytettiin esimerkkinä ihmisten siirtymistä haja-asutusalueille tai naapurustoalueille. Maanlaajuisella tasolla esimerkkinä toimii hienosti pääkaupunkiseutu tai sinne ihmisten migraatio-oppressio. Äskeiselle sanalle en keksi yhtä hienoa sanaa suomeksi, mutta käytännössä tarkoitan siis ihmisten työntämistä pääkaupunkiseudulle. Ongelmana tulee se, kun ihmisiä muuttaa etelämpään, vähenee ihmiset muualta suomesta, joka on taas ongelma itsessään. Kenties sama asia pätee paikkakunnallisella tasolla, esimerkiksi Jyväskylän keskustanelvytysprojektissa.

Tämähän olisi mainio maailma, jos kaikki ajattelisivat rationaalisesti poliittisiakin asioita tai edes tiedostaisivat näiden harhaluulojen ja väärinkäsitysten olemassaolon. Hyvänä muistutuksena kirjasta vielä tuli lisäksi, että ei tarvitse ajatella tilastollisia tai muita vastaavia asioita tunteellisesti. Yleisestikin, kontekstin selkeä ymmärrys ja asian kaikkien osapuolten näkökulman analysointi ennen mielipiteen muodostamista on hyvä muistaa.