William Isaacs kirjoitti vuonna 1999 kirjan Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Kirja herätti itsessäni erittäin paljon kolahduksia, vaikka luinkin sen näin 23 vuotta julkaisemisen jälkeen. Olen parhaani mukaan yrittänyt koota tähän reflektioon suurimmat kopit, jotka kirjasta tarttui itselleni käytäntöön. Jotta kokonaisuus pysyy edes jollain tavalla järkevän kokoisena, jätän tästä reflektiosta pois useita kirjassa käsiteltyjä dialogin teorian kokonaisuuksia. Pidän tätä kirjaa ehdottomana ”pakko lukea” kirjana Tiimiakatemialla opiskeleville siitä syystä, että dialogi on erittäin olennainen osa Tiimiakatemian oppimismallia.

Mitä on dialogi?

Kirjassa dialogia määriteltiin seuraavin ajatuksin:

Dia” tarkoittaa ”läpi” ja ”kautta”. ”Logos” tarkoittaa ”merkitys” tai ”sana”. Dialogi tarkoittaa siis ”merkityksen virtausta”. Dialogi on keskustelu, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Dialogi on vuoropuhelu, jossa ajatellaan yhdessä, jossa yksilöt eivät pidä kantojaan lopullisina vaan askeleina kohti lopputulosta.

Dialogin tarkoituksena on ylittää yksilön tietämyksen rajat. Tarkoituksena ei ole koota palasia kokonaisuudeksi, vaan antaa kokonaisuuden organisoida ne keskustelun kautta.

Dialogin tarkoitus on ymmärtää edessä olevan päätöksen luonne ja tehdä valinta useiden vaihtoehtojen joukosta. Tuottaa oivalluksia, joiden pohjalta tietoa ja ennakkokäsityksiä voi järjestää uudelleen.

Tiimiakatemialla opiskelevalle tiimin keskeiset dialogit ovat säännöllinen osa arkea. Koen itse dialogin mahdollisuutena punnita ja testata omia ajatuksia. Suurena mahdollisuutena oppia paitsi muista, niin myös omasta itsestä. Pidän Sentian kesken tapahtuvaa dialogia erittäin terapeuttisena ja eheyttävänä rituaalina, jossa koen pystyväni sanomaan oikeastaan mitä vain mieleeni tulee. Voin olla oma itseni ja se on ihan ok. En ole mitään enempää, enkä yhtään vähempää, kuin kaikki muut jotka istuvat ympärilläni. Koen usein äärimmäistä yhteenkuuluvuutta dialogiin osallistuviin ihmisiin. Toisinaan luomme dialogin avulla mieltä ylentäviä lopputulemia, toisinaan dialogi ei johda mihinkään järkevään. Kuitenkaan koskaan se ei ole ajanhukkaa.

Näiden omien ajatusteni pohjalta heräsi itselleni ihmetys: kuinka voin tuntea näin mahtipontisesti jotain piirissä jutustelua kohtaan, jotain mikä alkoi niin hedelmättömänä ja turhauttavana? Muistan hyvin, kuinka verkkaisesti aika kului Sentian alkuaikoina koronan pakottaessa meidät 17 hengen (+ valmentaja) etätapaamisiin. Siitä oli terapiat ja eheytymiset kaukana.  Mutta mitkä tekijät oikeastaan edes vaikuttavat dialogiin? Mikä johdatti meidät sinne missä ikinä olemmekaan nyt?

Dialogin neljä taitoa

Tiimiakatemialle saapuessa jokainen saa hyvin nopeasti eteensä dialogin neljä perustaitoa: kuuntelu, kunnioitus, kärsivällisyys ja suora puhe tai niin kuin ne käskymuodossa ilmaistaan Tiimioppijan muistikirjassa: kuuntele, kunnioita muita, odota ja puhu suoraan.

Kuuntelu

Dialogin ydin on syvällinen kuuntelemisen taito. Suora lainaus kirjasta: ”Ihminen oppii vain tarkkaavaisuuden ja hiljaisuuden tilassa, jossa koko tausta on odotuksen vallassa. Vasta silloin on mahdollista kommunikoida”.

Vaikka kuuloaistia ei voi kytkeä päältä, on kuulemista montaa eri tasoa. En itse koe olevani kovin hyvä kuuntelija. Kuuntelun kehittäminen onkin yksi tärkeimmistä kirjan käytäntöön vietävistä asioista kohdallani. Todellisen kuuntelun avain on laittaa omat ajatukset täysin ”mutelle” ja kuunnella toisen puheenvuoroa vastaavalla intensiteetillä, jolla kuuntelet pihalla pimeässä kävellessäsi pusikosta kuuluvia rasahduksia.

Ryhmässä kuuntelemisen taidolla tarkoitetaan ryhmän kykyä tunnistaa tarkoitettu viesti käytettyjen sanojen takaa. Puhutun sanan ja alkuperäisen tarkoituksen välisestä ristiriidasta käytettiin kirjassa termiä kohina. Ratkaisevana alkusysäyksenä dialogille toimiikin usein ryhmän kyky tunnistaa ja nimetä käsillä oleva ongelma.

Kunnioitus

”Jotta voimme tarkastella toista kokonaisena olentona, meidän täytyy hallita kunnioitus. Kunnioitus ei ole vain passiivista, vaan aktiivista toisen kokemuksen alkuperän etsimistä.”

Kunnioituksella tarkoitetaan toisen ihmisen rajojen hyväksymistä. Jokaisella on oikeus olla olemassa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se olisikin ristiriidassa omasi kanssa. ”Kun kunnioitamme jotakuta, hyväksymme, että voimme oppia häneltä jotain.” – Tämän koen olevan erittäin perustavanlaatuinen ajatuskaari hedelmällisen dialogin kannalta.

Koen että ainakin omalla kohdallani kunnioitus tiimiläisiäni kohtaan on kasvanut hiljalleen ajan kuluessa. Toisiin koko ajan paremmin ja paremmin tutustumalla on hahmottunut jokaisen selkeät vahvuusalueet, alueet, joissa jokainen tiimiläinen on kuin kalavedessä ja joissa jokaisella on muille jotain opetettavaa. Nämä alueet ovat toki olleet joillakin meistä jo alusta asti selkeämmin esillä, nostetaan tähän esimerkiksi media-alan ammattilainen Joel, tai taloushallinnon ammattilainen Valtteri Sentiasta. Osalle vahvuusalueet ovat hahmottuneet selkeämmin jonkun yksittäisen tähtihetken tai jonkun yhdessä tehdyn ”ahaa”-ajatuksen pohjalta. Syvempi ihmistuntemus auttaa myös kohinan vastaisessa taistelussa. Väärinymmärryksiä tapahtuu harvemmin, kun ymmärtää mistä toinen tulee ja millainen on hänen tapansa kokea maailma. Loppujen lopuksi kaikki ihmisen kehittämät kielet ovat rajallisia eivätkä taivu täydelliseen tulkintaan esittäjänsä tunnemaailman nyansseista. Viestin oikein ymmärtäminen jääkin näin ollen vastaanottajan harteille, tulkinnan varaiseksi, ”kauneus on katsojan silmässä” – tyyppisesti.

Kärsivällisyys

Ole kärsivällinen. Dialogin aikana tulee lykätä oman mielipiteensä lukkoon lyömistä viimeiseen asti. Täytyy tiedostaa oma tietämättömyys. Se että olet väärässä, on oikeastaan erittäin todennäköistä.

Omia ajatuksiaan voi dialogin aikana esitellä muille dialogia eteenpäin vievästi niin, että jaat myös oman ajatuskaaresi mielipiteen takaa ja kutsut muut mukaan kehittämään sitä.

”Kollektiivinen odottaminen muuttaa ryhmän ekosysteemiä: osallistujat näkevät, että on olemassa vaihtoehtoja eikä enää käy päinsä rajoittua vain yhteen näkemykseen.”

Tässä keskeistä on ymmärtää, ettet ole yhtä mielipiteesi kanssa. Dialogi voi helposti ajautua debatiksi, jos kaikki osapuolet pitävät tiukasti kiinni omista mielipiteistään ja asettuvat poteroihin puolustamaan itseään viimeiseen hengenvetoon. Survival of the fittest – ajattelu on dialogille erittäin vahingollista. Jokaisen mielipiteen tulisi olla muovailuvahaa, jota ryhmä voi muokata parhaaseen mahdolliseen muotoon jokaisen näkökulmaa hyödyntäen. Yksittäinen ihminen harvoin omaa täydellistä vastausta kysymykseen, vaan se syntyy useamman ajattelijan pohdinnan tuloksena.

Suora puhe

Voidaksesi puhua suoraan, sinun tulee uskoa itseesi ja siihen että ajatuksillasi on arvoa. Vaatii rohkeutta selvittää mitä oikeasti itse ajattelemme ja tunnemme. Vaatii vielä enemmän rohkeutta lausua ne ääneen.

Kirjassa käännettiin jokaisen taikurin klassikko lausahdus ”abracadabra” suomeksi muotoon ”luon kun puhun”. Olen hiljattain itse vasta ymmärtänyt mitä tarkoittaa olla osa kokonaisuutta. Ajatus siitä, että kaikkiin asioihin on mahdollista vaikuttaa, on mullistava. Vaikuttaminen alkaa asioiden sanomisesta ääneen – niin tiimissä kuin yhteiskunnassakin. Koen että tämä vastaava havainto on kypsynyt osassa tiimiläisistämme akatemian aikana. Monet niistä, jotka eivät aikaisemmin kokeneet tarvetta sanoa ajatuksiaan ääneen, tuovat nyt loistavia näkökulmia mukaan dialogeihimme. Uskon että se vaatii vaikutuksen mahdollisuuden ymmärtämisen lisäksi myös itseluottamusta ja uskoa siihen, että minunkin ajatuksillani on väliä. Osa tiimiläisistämme ovat sanoneet Tiimiakatemian aikana, ettei halua sanoa mietteitään ääneen, koska pelkäävät niiden olevan typeriä ja näin ollen pelkäävät joutuvansa tuntemaan itsensä typeriksi. Tähän aiheeseen liittyy havainto siitä, että osa ihmisistä tarvitsee ajatustensa sanoittamiseksi enemmän aikaa kuin toiset. Ehkä nämä ihmiset ovatkin vain taitavia kuuntelijoita, sillä he eivät käytä toisen puheenvuoroa oman puheenvuoron muodostamiseksi.

Kolme kieltä

Keskinäisen viestinnän vaikeutta kuvaa erittäin hyvin kirjassa esitellyt kolme kieltä. Kirjan mukaan on olemassa tunteiden, merkityksen ja tekojen kieli. Jokainen käyttää kommunikoidessaan jotain näistä kielistä. Näen itse näissä paljon samaa DISC-mallin kanssa ja suhtaudun näihin samalla tavalla kuin kaikkiin muihin vastaavan kaltaisiin tapoihin luokitella ja yleistää ihmisiä, eli varauksella.

Huomaan kuitenkin usein puhuvani täysin eri kieltä etenkin tekojen kieltä puhuvien kanssa. Huomaan että oman motivaationi herättäminen vaatii syvällistä merkityksen pohdintaa, jonka tekojen kieliset tuntuvat tulkitsevan toisinaan täysin turhanpäiväiseksi jorinaksi. Itse huomaan tekojen kielellä puhuttaessa kysyväni itseltäni jatkuvasti: ”Mutta miksi näin tulee tehdä? Why? WHY?”. Tämän havaitseminen on auttanut minua ymmärtämään satunnaisia kommunikaatio katkoksia minun ja tekojen ihmisten välillä ja käsittelemään ne hyvissä ajoin ennen konfliktiin ajautumista.

Kantorin neljä roolia

Perheterapeutti David Kantorin kehittämän teorian mukaan dialogissa noudatetaan luontaisia rakenteita. Teorian mukaan hyvässä dialogissa esiintyy aina neljää eri roolia: alkuunpanija, kannattaja, vastustaja ja sivustakatsoja. Roolit vaihtuvat henkilöltä toiselle omalla painollaan dialogin soljuessa.

Alkuunpanija on henkilö, joka tarjoaa keskusteluun uusia aloitteita: esittelee jonkun idean tai avaa keskustelua kysymyksellä. Alkuunpanija antaa dialogille jonkun suunnan. Ilman alkuunpanijoita dialogi etenisi siis vailla suuntaa.

Kannattaja nimensä mukaisesti kannattaa jonkun toisen dialogissa esiintuomaa ajatusta. Kannattajia tarvitaan asioiden loppuun viemiseksi: jos kukaan ei ole minkään asian puolella, miten ikinä dialogissa voitaisiin saada mitään päätökseen? Ilman kannattajia ei saada mitään päätökseen.

Vastustaja vastustaa esitettyä ehdotusta. Hän haastaa omalla poikkeavalla mielipiteellään esitettyä ajatusta ja näin tekemällä punnitsee alkuperäisen ajatuksen paikkaansa pitävyyttä. Ilman vastustajia ensimmäiset esitetyt ehdotukset liihottavat hyväksyttäväksi, vaikka ne olisivatkin kuinka keskeneräisiä tahansa. Vastustaja mahdollistaa sen, että dialogin tuotos on laadukas, sillä ilman vastustajia mitään ei koskaan korjata.

Sivustakatsoja seuraa dialogin kulkua kaikessa hiljaisuudessa, kunnes tarvittaessa tuo dialogiin uutta perspektiiviä omalla näkökulmallansa. Sivustakatsoja voi tilanteen mukaan pyrkiä joko laajentamaan tai kiteyttämään dialogia. Ilman sivustakatsojia dialogi jäisikin vaille näkökulmia.

On ollut erittäin hauskaa huomata nämä Kantorin neljä roolia käytännössä tiimiimme dialogissa. Jotkut meistä ottavat tietyn roolin herkemmin kuin toiset. Vastustajat ovat hyvin usein tiettyjä jäseniä tiimissämme. Se on erittäin tärkeä rooli dialogin kannalta, vaikka vastustajat usein jäävätkin vaille kiitosta. Sivustakatsojan rooli on selkeästi myös vakiintunut osalle Sentialaisista. Sivustakatsojat vaikuttavat usein muille siltä, ettei heitä voisi vähempää kiinnostaa keskustelun aihe. Tiimin ja dialogin kehityksen kannalta pidänkin erittäin olennaisena sitä, että sivustakatsojien mielipiteitä pyritään tietoisesti nostamaan osaksi dialogia.

Keskustelukentät

Jokaiseen dialogiin sisältyy omat energiansa ja oma ilmapiirinsä. Jokaisen dialogin taustalla vaikuttaa ryhmässä vallitseva keskustelukenttä. Kaikilla keskustelukentillä on omat ominaisuutensa, kaavansa ja paineensa. Dialogin tavoite ei ole niinkään tietty lopputulos, vaan kentästä toiseen siirtyminen, joka voi tapahtua vain kriisin kautta. Kriisit ovat merkittäviä muutoksia, kynnyksiä, joiden yli tulee kiivetä ennen kuin dialogi syntyy.

Ensimmäinen kenttä, eli kenttä 1, on nimeltään kohteliaisuuksien kenttä. Kohteliaisuuksien kentässä noudatetaan tiettyjä voimassa olevia normeja ja pyritään suojelemaan sekä omia, että muiden kasvoja. Tämän kentän toimintaa ohjaa pelko: pelko itsensä nolaamisesta ja pelko ihmisten välille aiheutuvista jännitteistä. Kentästä 1 puuttuu kokonaan pohdinta, sillä keskustelua hallitsevat aloitteentekijät ja kannattajat. Kentästä 1 päästään etenemään tyhjyyskriisin kautta. Tyhjyyskriisissä henkilöt ymmärtävät hylätä omat odotuksensa keskustelun kulusta ja sen lopputuloksesta, mikä saattaa johtaa syvään turhautumiseen.

Koen että kenttä 1, kohteliaisuuksien kenttä, kuvaa hyvin Sentian dialogia pari vuotta sitten, tiimin alkuvaiheilla. Nykyisin ohitamme tämän kentän ketterästi. Kentän 1 läpäisemistä helpottaa se, että tiimimme koostuu erilaisista persoonista. Toisille vastustaminen ja näkökulman laventaminen on helpompaa kuin toisille ja erityisesti tiimin muodostuessa näiden roolien ottaminen vaatii erityistä rohkeutta. Näen kentän 1 dialogia paljon uusien tiimien muodostus vaiheessa, esimerkiksi kun ollaan uudella projektiryhmällä ensikerran koossa.

Seuraava kenttä, eli kenttä 2, on nimeltään romahdus kenttä. Tätä kenttää hallitsevat aloitteentekijät ja vastustajat. Mielipiteet törmäilevät toisiinsa biljardipallojen tavoin, tuloksena joko luovan muutoksen aika tai paluu muistoihin ja mielipiteisiin. Kentässä ihmisiin kohdistuu syvää ahdistusta. Ahdistusta on kahden laatuista: sisäistä ahdistusta johtuen jatkuvasta puolustautumisesta, sekä ulkoista ihmissuhteisiin liittyvää ahdistusta johtuen käytävästä kamppailusta. Kentästä 2 päästään siirtymään kenttään 3 odottamiskriisin kautta. Tässä muutoksessa on olennaista oppia hillitsemään sananvaihtoa, jotta syntyy tilaa kentässä 3 tapahtuvalle pohdinnalle. Kaikki eivät koskaan pääse tästä kriisistä eteenpäin, vaan palaavat kenttään 1. Tilanne pyritään laukaisemaan neuvotteluilla, kompromisseilla, tai yksipuoleisella ohjauksella, ja palataan takaisin ainoaan tiedettyyn vaihtoehtoon, eli kenttään 1.

Tässä kentässä pidin erittäin mielenkiintoisena sitä, että kriisin pitää antaa tapahtua eikä sitä pidä pyrkiä ratkomaan kompromisseilla tai neuvotteluilla. Koen itse usein sortuvani sovittelijan rooliin, kun en itse kestä tilanteesta aiheutuvaa stressiä. Toisaalta olen saanut tiimistäni palautetta siitä, että osaan tuoda hienosti vaikeita aiheita esille. Käytökseni vaikuttaa siis olevan tilanne kohtaista.

Kenttä 3, eli pohtivan dialogin kenttä on nimensä mukaisesti tila, jossa saavutetaan vihdoin hedelmällinen pohtiva dialogi. Kentässä ihmiset jakavat näkökulmiaan avoimesti ja ovat valmiita muokkaamaan kantojaan julkisesti. Pelkän oman mielipiteensä jakamisen sijaan ihmiset myös reflektoivat ääneen sitä, miten ja miksi ovat kantaansa päätyneet. Kentässä 3 henkilöt eivät enää pelkää kasvojen menettämistä. Kentästä 3 kuljetaan viimeiseen kenttään, eli kenttään 4, pirstoutumiskriisin kautta. Siirtyminen seuraavaan kenttään vaatii luopumaan yksilöllisestä identiteetistä. Kriisi alkaa, kun kykenemme oivaltamaan mitä menetämme olemalla eristyksissä ja opimme ymmärtämään kollektiivisen identiteetin mahdollisuudet.

Nykyisin Sentian dialogi vaikuttaa pyörivän eniten kentissä 2 ja 3. Kentästä 2 kyllä päästään säännöllisesti yli, kun joku ryhmässä onnistuu ohittamaan biljardipalloilun ja tuomaan keskusteluun jotain esitettyjen toisiaan vastustavien mielipiteiden yläpuolelta. Meillä se vaatii lyhyttä pohdinta taukoa mielipiteiden esittämisen jälkeen. Tuntuu että koko ryhmä ymmärtää milloin se hetki on tullut, kallistaa päätään, ja siirtyy kentästä 2 kenttään 3 hiljaisuudesta kumpuavan puheenvuoron saattelemana.

Koen että pirstoutumiskriisi onkin nimenomaan meillä tämä kollektiivinen ymmärrys olla hetki hiljaa ja astua omista poteroista kohti yhteistä päämäärää, kohti uusia kartoittamattomia uria. Ehkä tämä onkin nimenomaan sitä kirjassa esitettyä ”luopumista omasta identiteetistä” toisin ilmaistuna. Omasta identiteetistä, eli omasta mielipiteestä, irti päästämistä ilman pelkoa siitä, mihin dialogin mukana yhdessä ajelehditaan.

Viimeinen kenttä, eli kenttä 4, on nimeltään luovan dialogin kenttä. Kentälle ominaista on osallistujien vahva virtauksen kokemus. Virtauksella tarkoitetaan yhdessä koettua flow tilaa, tilaa, jossa ajattelu on yhtä ja jossa päästään yhteisessä ajattelussa ajattelun verkon ulkopuolelle, eli luovan ajattelun puolelle. Luovasta yhdessä ajattelusta puhuttaessa voidaan siis puhua luovasta dialogista. Neljännessä kentässä dialogi painottuu ensikäden tietoon. Henkilöt ymmärtävät omat rajansa ja he suhtautuvat entistä ymmärtävämmin toisten haasteisiin ilmaista omia ajatuksiaan. Neljännessä kentässä ymmärretään kohinan olemassaolo ja sen väistämättömyys ja pyritään kohinasta huolimatta ymmärtämään aktiivisesti toisen näkökulmaa kunnioituksen periaatteiden mukaisesti.

Kentän 4 kriisi on palaamiskriisi. Luovan dialogin tila ei voi jatkua ikuisesti ja palaaminen alempiin kenttiin tuntuu masentavalta ja lannistavalta. Tasojen 1 ja 2 dialogi alkaa tuntua täysin merkityksettömältä, koska on syntynyt käsitys paremmasta. Olen joutunut, tai oikeastaan saanut kokea palaamiskriisin tiimimme kanssa käytyjen dialogien jälkeen tiimin ulkopuolella käymissäni dialogeissa. Minulle kriisi tuntuu erityisen tuskalliselta, koska en vielä kykene vaikuttamaan dialogin etenemiseen haluamallani tavalla. Tahdon ymmärtää ja kehittää dialogia esimerkiksi jalkapallojoukkueessamme, mutta en syystä tai toisesta tunnu kykenevältä vaikuttamaan siihen niin myönteisesti kuin toivoisin. Uskon että tämä kykenemättömyys johtuu osittain keskustelukenttien ja säiliöiden luonteesta. Etenkin keskustelukentät ovat asia, johon ei voi pelkästään yksin tahtoessaan vaikuttaa, vaan ne muovautuvat ajan kuluessa.

Reflektion alussa kerroin dialogin tarkoittavan merkityksen virtausta. Olen aikaisemmin lukenut Jussi Venäläisen kirjan Flow-tila, jossa virtauksen kokemus rinnastettiin elämän tarkoitukseksi. Tunne virtauksesta on erittäin merkityksellinen ja suorastaan pyhä kokemus, joka vahvistuu entisestään, kun se koetaan ryhmässä. Tätä yhdessä koettua hurmostilaa on viimeisen parin viikon ajan saanut jokainen todistaa jalkapallon MM-kisojen muodossa tv:n välityksellä. Pelaajat pelaavat hurmoksessa, kannattajat kannattavat hurmoksessa ja tästä hurmoksesta putoaminen tappion sattuessa aiheuttaa suurta surua. Tätä samaa huumetta olen saanut muutaman kerran maistaa tiimimme yhteisen dialogin kautta.

Loppusanat

Niin kuin reflektiosta voinee päätellä, oli kirja mielestäni erittäin hyvä. Pääsen hyödyntämään kirjasta oppimaani dialogian teoriaa etenkin arjessani Tiimiakatemialla Osuuskunta Sentian jäsenenä sekä tulevana vuokratiimiliiderinä.