Luin ADHD-aikuisen selviytymis opas 2.0 E-kirjana. Itselle ei koskaan ole todettu ADHD:ta koska en ole nuorempana suostunut mennä testeihin. Nuoresta iästä lähtien vanhemmat, opettajat, sukulaiset ja kaverit on ohimennen kysynyt ”onko sulla adhd” tai sanonut jtn muuta vastaavanlaista.

Miten ADHD näkyy omasssa elämässäni?

Olenpa sitten töissä, koulussa tai kotona on mun erittäin vaikee tehdä asioita mitkä ei kiinnosta tai on vaikeita. Huomaan usein tälläisiä asioita tehdessä mun ajatusten vaeltelevan siellä sun täällä ja itse aiheeseen keskittymisen tuottavan tosi paljon vaikeuksia. Itselle fyysisten kirjojen lukeminen toimii tälläisenä asiana. Joskus jaksan lukea Harry Potter kirjan päivässä, toisena päivänä en pysty lukemaan yhtäkään sivua loppuun kun en vaan saa pidettyä ajatuksia kasassa. ADHD piirteisiin kuuluu useimmiten se, että jos lukeminen kohde on erityisen helposti luettavaa tai itselle mielenkiintoista, pystyy silloin asiaan keskittyä kunnolla. Tiimiakatemialla treeneissä voikin hyvin huomata mun tuskan. Oon jos aihe on tylsä tai keskustelu liian hidasta (tai tuntuu liian hitaalta)  lähtee ajatukset ihan muualle. Välillä tajuan että en tiedä yhtään mistä me ollaan viimeseen 5 minuuttin puhuttu. Toinen asia mistä sen voi huomata on pakollinen tarve liikkua sillä paikallaan oleminen tuottaa tuskaa. Dialogiringissä istuessa vaihtelen usein asentoa, välillä röhnötän, välillä venyttelen tai sitten pyörittelen kynää kädessä. Tää voi näyttäytyä muille siltä, etten keskity niihin asioihin mistä puhutaan. Sitä se onkin, tosin silloin kun vaihtelen asentoa tai teen jtn muuta, pystyn keskittyä paljon paremmin aiheeseen kun vaan paikallaan istuessa. Hyvä esimerkki siitä mitä teen, on treenivihkoon piirtely muistiinpanojen ottamisen sijaan tai tietokoneella välilehtien availua ja sulkemista ilman tarkoitusta. Jos haluun että keskittyminen pysyy tälläisissä haastavissa tilanteissa, on pakko saada jotain stimulaatiota aivoille, muuten tuntuu että tulee hulluksi.

Asioiden organisointi

Suunnitteleminen ja asioiden järjestyksessä hoitaminen on vaikeaa. Meninkin pitkään ilman kalenteria, koska oman ajan järjestely tuntuu kahlitsevalta. Jos sillä hetkellä mielenkiinto on vaikka siinä, miten meduusat liikkuvat meressä, on kaikkeen muuhun keskittyminen vaikeaa. Oman ajan järjestely ja suunnittelu on hyödyllistä aikaansaamisen kannalta. Huomaan esimerkiksi esseiden kanssa aikataulutuksen olevan tosi hyödyllistä. ADHD ominaispiirteenä on vältellä asioita, mitkä tuntuvat raskailta, koulutehtävät on usein tälläisiä, ainakin mulle. Oon koulussa tehnyt kaiken aina viimeisellä hetkellä. Jos johonkin asiaan on aikaa 2kk, teen asian päivän ennen deadlinea. Jos taas asioille ei ole deadlinea, voi olla että asia jää tekemättä kokonaan. Esseisiin olen akatemian alusta lähtien panostanut. Tiiän että jos nää jättää ihan loppuun niin alkaa vaanv ituttamaan kun on liikaa tekemistä muttei aikaa. Kun haluun saada esseent ehtyä, annan itelleni usein siihen päivän aikaa. Aloitan aamulla tekemään esseetä, hetkenpäästä mietinkin jo mitä tapahtui egyptissä 5 tuhatta vuotta sitten… onko pyramidit ihmisten rakentamia. Sitten yhtäkkiä unohinkin kokonaan mitä olin tekemässä ja keksin uuden tekemisen kokonaan unohtaen että piti tehdä esseetä. Myöhemmin alotan uudestaan esseen tekemisen. Saan toisella kerralla useimmiten otsikon aikaan, ensimmäisen lauseen keksiminen tuottaa usein niin paljon hankaluuksia, että alan mieluummin tekemään jotain mistä aivot saa samantien nautintoa, jotai paljon helpompaa. Tätä jatkuukin sitten usein päivän mittaan, kunnes jossain kohtaa… usein illalla tajuan että esseekin on tekemättä. Sitten kun alkaa tekemään illalla esseetä, se sujuukin tosi helposti, tieto deadlinesta ja koko päivän jatkunut alitajuntainen pohtiminen aiheen ympäriltä auttaa saamaan aikaan joka kerta vähän erilaisempaa tekstiä, joka lähtee yleensä hieman ohi kirjan aiheesta. Usein deadlineen mennessä olen saanut tehtyä esseen, tai 2 jos on vaikka edellisenä päivänä ollut yksi pohdinnassa ja unohtunut tehdä kokonaan. Toisin sanoen deadline antaa enemmän virtaa kun tölkillinen redbullia.

Puhuin siitä, miten haastavaa on tehdä yhtä asiaa kuten vaikka äskön esimerkkinä käyttämää esseetä. Se johtuu osittain siitä, että olen kokoajan menossa johonkin tai tekemässä jotain. Tässä esseetä kirjoitellessa kävikin juuri näin, Ninja tuli pyytämään rapsutuksia, ja ajatus lähti Ninjaan, sen jälkeen tajuankin että on jano, menen keittiöään ja nään ruoan murusia pyöödällä, aloitan niiden pyyhkimistä ja rättiö etsiessä tajuankin että pitää viedä roskat, otan roskapussin pois ja lähden viemään sitä pois ja näen matkalla pesukoneen ja tajuan että pitäisi varmaan pestä pyykkiä, alan pohtimaan onko nyt aikaa pyöräyttää kone ja päädyn siihen että ei ole, tulen takaisin sohvalle ja tajuan että on roskapussi kädessä, en jaksakaan viedä sitä ulos niin jätän sen eteiseen, sitten mietin missäköhän mun puhelin on ja etsin sitä monta minuuttia, llöydän sen ja istun sohvalle miettien mitä mä olin tekemässä, hetken pohtimisen jälkeen muistankin että piti juoda vettä kun janotti. Teen aina mielessä montaa asiaa kerralla ja sen takia niihin meneekin niin paljon aikaa, kun en saa tehtyä yhtä asiaa koskaan loppuun.

Paikallaan oleminen on yksi epämiellyttävimmistä asioista mitä perus arjessa tuntee. Siihen törmää lähes päivittäin. Pelkästään kotona ollessa välillä on vaan pakko mennä johonkin, se voi olla niinkin turhaa kuin kävellä ajatuksissaan ympyrää olohuoneen matolla tai lähteä ulos ja alkaa soittelemaan ihmisille missä on menoa. Tämän takia en oikein käy akatemian uusissa tiloissa. Kun tilat on niin pienet ja kokoajan näkee sivusilmällä jotain tapahtuvan ympärillä, tulee tosi levoton olo. Tällöin on vain lähdettävä kävelemään ja höpöttelemään ihmisille. Oman aikataulun noudattaminen onkin tämän takia itselle niin arvokasta, sillä pystyy itse määrittelemään missä olen ja milloin ja jos en halluakaan olla jossain niin voin vaihtaa paikkaa välittömästi.

Vaikka paikallaan oleminen tuottaakin haasteita, sitä ei voi käyttää tekosyynä mihinkään. Olen harjoitellut paikallaan olemista aikapaljon, se on helpottunut harjoittelun myötä, vaikkei se helppoa olekaan. Tähän helpoin ratkaisu onkin se, että näpräilee jotain käsissä tai heiluttelee jalkoja tms.

Millainen työ sopii ADHD-oireisille

Tästä ei ole suoranaista dataa, mutta useimmiten ADHD ihmiset eivät hakeudu korkeasti koulutettuihin aloihin, sillä kouluttautuminen voi tuottaa vaikeuksia. Yhdessä tutkimuksessa todettiin ADHD-oireellisten hakeutuvan enemmän yrittäjiksi kuin muun väestön.

Useimmiten ADHD-oireelliset hakeutuvat töihin, jotka stimuloivat vaihtelevuudella, aikapaineella, ongelmanratkaisutilanteilla tai jännityksellä. On myös sanottu ADHD-oireisille sopivan enemmän fyysinen, käytännönläheinen, luova japrojektiluontoinen työ. Työ joka palkitsee tekijän selkeästi palautteella, kiitoksella, lopputuloksella tai palkkioina, motivoi ADHD ihmisiä enemmän kuin muut työt. ADHD-oireisilla on tavallista enemmän työttömyyttä, työpaikan vaihdoksia ja alisuoriutuminen työssä on hyvin tavallista. Jos lääkkeet suljetaan pois, niinkuin itse teen, keinona pärjätä ADHD kanssa löytää itsetutkiskelulla. Nuorempana olin aivan surkea hallitsemaan omia oireita. Kun tuli tarve tehdä jotain, en pystynyt olla tekemättä sitä. Muutenkin nuorempana oireet olivat haastavia, sillä normaali koulu ympäristö on täysin vastakohta sille, mitä ADHD-oireet omaava ihminen tarvitsee.

ADHD ja ihmissuhteet.

Kirjassa sanottiin hyvin, että ”Monet ADHD-oireiset kokevat, ettei kukaan oikein ymmärrä heitä. Joidenkin on vaikea saada ystäviä tai löytää elämänkumppania. Toiset taas tutustuvat nopeasti uusiin ihmisiin, mutta menettävät melko pian kiinnostuksensa ihmissuhteen vaalimiseen.”

Koko elämän ajan on tuntunut siltä, ettei suurin osa ihmisistä oikein ymmärrä mua. Pienenä kun käyttäydyin ”huonosti” eli toimin sen mukaan mitä tarvitsin ADHD takia sillä hetkellä, ei äiti sitä koskaan ymmärtänyt. Se tuotti ongelmia siihen asti kunnes muutin pois kotoa. Isällä on ADHD ja meidän välillä on ymmärrys, kun toimin nuorena jollain tavalla ei iskä koskaan suuttunut vaan anuroi että onko sulla vähän ADHD. Pointtina tässä se, että jos koen ettei joku toinen ymmärrä mua, en päästä sellaisia ihmisiä lähelle. On eri asia ottaa ihmiset lähi piiriin ja päästää heidät oikeasti lähelle. Elämän aikana suurin osa ihmisistä, joiden kanssa on ollut oiekaa ymmärrystä toisaan kohtaan, esiintyy ADHD-molemmilla. Kun puhuu asioista kunnolla, on paljon helpompaa jos toinen kokee asiat edes hieman samalla tavalla, että toinen pystyy samaistumaan asioihin. Tämän takia jos ihmiseen ei synny nopeasti yhteyttä ja jos toinen ihminen ei ole hyvä pitämään ihmissuhdetta yllä, jää se usein sivuun ja unohtuu. Pointtina tässä oli se, että kirjassa mainitut asiat kuvaavat itseäni todella hyvin. On vaikea saada ystäviä ja on myös helppo tutustua uusiin ihmisiin. Molempiin syynä on usein ymmärrys, koen ymmärryksen olevan erittäin iso osa ihmissuhteita.

Itselle haasteena tiimintoiminnassa on selittää asioita hyvin, usein varsinkin aikaisemmin tuntui että tuli väärinymmärryksiä. Väärin ymmärryksessä on kaksi puolta, minä ja se toinen henkilö. Omalla puolella ongelmina on usein ollut asioiden esille tuonti. Kommunikointi vaikeudet ovat osa ADHD-oireita. Koen kehittyneeni paljon tämän asian osalta.

Kirjassa sanottiin hyvin ”Monet ADHD- oireisten ympärillä olevat ihmiset eivät tiedä tarkkaavaisuushäiriöistä tarpeeksi. Siksi he saattavat myös tulkita ADHD:hen liittyvää käyttäytymistä väärin.” ADHD on vaikea ymmärtää jos sellaisen ihmisen kanssa ei ole ollut paljon vuorovaikutuksessa aikaisemmin. Itse koen taas toisinpäin. Jos joku tulee myöhässä, en koe sen olevan epäkohteliasta, sillä ymmärrän aikataulutuksen olevan haastavaa. Jos joku ei kuuntele mua, niin mua ei haittaa aloittaa alusta koska tiedän että ajatus lähtee tosi helposti ajelehtimaan pois. Jos joku ei jaksa puhua asiasta mistä itse puhun vaan haluaa selittää jostain ihan muusta niin tiedän että kun puhuu ensiksi sen toisen asian pois niin pääsee keskustelemaan itse asiasta niin että toinen pystyy keskittymään paremmin. Pitää kuitenkin muistaa että jatkuva myöhästeleminen on epäkohteliasta ja kuunteleminen on tosi tärkeää.

”ADHD on yleistä, että on hankaluuksia ihmissuhteiden kanssa. Syynä Näihin vaikeuksiin on opitut ajattelu tavat- ja toimintatavat sekä puutteelliset sosiaaliset taidot. Myös läheisten tiedonpuute voi aiheuttaa vaikeuksia. ADHD vaikuttaa ystävyys suhteisiin, lapsuudenperheen ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen.” Vaikutukset näkyvät siis kaikissa elämän asa-alueissa ja yhteiskunnalle sopivampien toiminta ja ajatusmallien oppiminen voi olla vaikeaa, välillä siitä saattaa tulla jopa pahoinvointia, sillä ne tuntuvat vain niin kamalilta. Esimerkiksi koulu ja työ.

Aloin vaan kirjoittamaan ajatuksia tähän esseeseen ja pituuttakin näyttää tulleen hieman, yks asia mistä haluun vielä puhua on se, millaisia asioita kuulee ihmisten sanovan sinulle. ”yrittäisit edes” ”keskittyisit ees hetken” ”mikset sä voi olla ees hetkee paikallaan” ”sä osaisit jos ees yrittäisit” ”katso, muutkin osaa käyttäytyä” ”et oo tyhmä, sä oot vaan laiska” ”sä ymmärtäisit jos keskittyisit”. Tälläisten kommenttejen kanssa oon kasvanut. Tää on aiheuttanut paljon ongelmia nuorena, mitkä vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. Koulussa ja kotona on käsketty olla paikallaan, rauhoittumaan tai yrittämään enemmän. Kun käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, näkyy se myös usein muille ihmisille negatiivisena varsinkin jos ei ymmärrä mistä se johtuu.

Koko elämän on tuntunut siltä, että vaikka kuinka yrittää toimia oikein, ei siinä voi onnistua. Jatkuva negatiivisten kommenttien saaminen omasta käytöksestä saa helposti unohtamaan kehut ja positiiviset asiat mitä on kuullut. Ihmiset jotka näkevät toisen käytöksen engatiiviseen sävyyn myös harvemmin kehuvat heitä. Jatkuva epäonnistuminen muiden odotusten täyttämisestä on ollut tosi rankkaa, varsinkin kun nuorena ei ymmärtänyt mistä se johtui. Ajattelin aina että mikä mussa on vikana kun en osaa toimia oikein ja miks musta ei tykätä, koska muita kehuttiin ja mulle kommentoitiin vaan kun teen jotain huonosti. Tapa miten selvisin tälläisistä asioista oli yrittää olla välittämättä siitä mitä muut sanoi, vaikka se tuntuikin tosi vaikeelta ja satutti. Tää johti siihen, että aloin käyttäytyä välinpitämättömästi. Kun koitti tehdä kaikkensa että riittää mutta sekään ei riittänyt. Kun välinpitämätön käyttäytyminen alkoi, syntyi siitä lumipallo efekti. Asiat lähti ihan käsistä, en ymmärtänyt itseäni yhtään ja tuntui ettei muutkaan ymmärrä. Jatkuva paha olo aiheutti tosi paljon ongelmia mielenterveyden kanssa. Ihmissuhteiden ylläpitäminen tuntui ihan turhalta koska kommunikointi oli pääsääntöisesti riitelyä muutamaa ystävää lukuunottamatta ja ADHD-oireisiin liittyvä nopean stimuloinnin tarve sai tekemään entistä tyhmempiä asioita. Jälkeenpäin ymmärrän ADHD-oireiden olleen iso tekijä näiden asioiden kanssa. ADHD:lla on yhteys muihinkin mielenterveys ongelmiin, uskon sen johtuvan puuttuvasta ymmärryksestä itseään kohtaan varsinkin nuorella iällä ja se ettei aikuisetkaan ymmärrä kotona tai koulussa pahentaa asiaa entisestään.

Jatkuva itsetutkiskelu on auttanut käsittelemään nuoruuden asioita ja ymmärtämään miten ne vaikuttavat vielä tänäkin päivänä ja kuinka elää niiden kanssa ja luoda uusia toimintatapoja nykyhetkeen jotta ihmissuhteet ja sosiaaliset tilanteet helpottuisivat, varsinkin silloin kun ne tuntuvat epämukavilta.

Voisin kirjoitella aiheesta loputtomiin mutta eiköhän tää vajaa 4 sivullista tekstiä riitä. Tästä aiheesta oli hieman haastava kirjottaa esseestä samalla tyylillä kun liiketalouteen liittyvistä aiheista. Mitään työkaluja en osaa antaa, sillä koen ainoan työkalun olevan itseymmärrys. Tämän takia monia ihmisiä ADHD diagnoosi voi auttaa erittäin paljon, sillä sen jälkeen monet palaset alkavat loksahtaa paikalleen. Itsellä on ollut onneksi nuoresta lähtien henkilö (isä), jolla on itselläkin ADHD, isältä saadut neuvot on varmasti ollut nuoruudessa todella tärkeitä, itsetuntemuksen ja ympäristössä toimimisen kannalta.

Tuli sellai fiilis et tää ei ehkä ollut kevyt essee, tai sitten nää ajatukset on vaan painavia mun sisällä. Anyways, jos annan kuvan että syy väärin ymmärryksille on muissa, en tarkota sitä enkä myöskään ajattele asiaa niin. Asiasta on vaikee kirjottaa jos ei puhu aiheesta niin, että siinä on kaksi osapuolta, ymmärtäjät ja ei ymmärtäjät. Tiedän, että omasta käytöksestä pitää kantaa vastuu ja ADHD ei voi käyttää tekosyynä mihinkään, mutta en myöskään oo liian ankara itteeni kohtaan jos nämä asiat vaikeuttavat omaa elämääni joissain tilanteissa.

Juttua tulee kokoajan lisää ni en jaksa enää kirjoittaa, hei hei ?

Ps. kirja oli hyvä, suosittelen kaikkia lukemaan on sitten ADHD tai ei, lisää ymmärrystä 🙂

Psps. Lisäys vielä, adhd ei tarkoita sitä etteikö voisi keskittyä asioihin. Tää on yleinen väärin ymmärrys. ADHD-oireista kärsivä pystyy uppoutumaan johonkin asiaan enemmän kuin muut ihmiset, jos tällä viikolla kiinnostaa vaikka kvanttifysiikka, pystyy sitä opiskelemaan aamusta iltaan. Eli tiivistettynä, on aina jokin asia mihin pystyy sillä hetkellä keskittymään täysin ja muihin asioihin ei sitten oikein pysty keskittyä ollenkaan. Tän takia ADHD-oireiset osaa usein monia taitoja, koska aina on ollut mielenkiintoa erilaisiin asioihin. Voi osata maalata, soittaa instrumenttia, kirjoittaa, blogia, tehdä youtube videoita, kasvattaa kasveja, printata omia logoja paitoihin. Vaikka nää onkin helposti opittavia taitoja, ADHD-oireiset usein osaavat näitä ja mitä erikoisimpia muita taitoja, sillä ne on joskus ollut 1vk tai kuukauden ajan ainoa asia mikä on sillä hetkellä innostanut.