Luin tämän kirjan joskus ekana vuonna, en muista kirjoitinko reflektiota ja sen aikainen kone sanoi itsensä aikoinaan irti joten kadonnut se ainakin on. Minulla on huono muisti joten päätin lukea kirjan uudestaan. Muistelin, että se olisi ollut mielenkiintoinen ja muutenkin pidän tätä ihan sivistävänä teoksena. Luin myös kirjan englanniksi. Englanninkieli tässä kontekstissa tuotti ajoittain haasteita, mutta suurimmaksi osaksi ymmärsi kirjan sanoman hyvin. Muistelin, että kirja oli vanhempi kuin raamattu ja tein taustatutkimusta niin kirja on kirjoitettu 500 – 300 eaa., joten todella vanha teos on kyseessä. Käsittääkseni kirjaa ovat hyödyntäneet johtajat muuallakin kuin sodankäynnissä esimerkiksi yritysmaailmassa. Luin tätä ja koitin peilata sitä johtamiseen ja tiimiakatemiaan ylipäätään. 

Koitin peilata kirjaa tiimiakatemia arkeeni ja kokemuksiini, mutta olihan se vähän vaikeaa. Urheiluun eli kohdallani koripalloon se oli vähän helpompaa. Kyllä jotkut säännöt varmaan yritysmaailmaankin peilaantuu, mutta siirtymä auktoriteettisesta ja hierarkisesta johtamisesta ennemmin vertaisjohtamiseen on vanhentanut kirjan neuvoja johtamiseen liittyen. 

Vaikka kaikkia kirjan neuvoja ei voi suoranaisesti liittää omaan arkeeni niin oli ajattomia neuvoja todella paljon. Varsinkin jos mietitään bisnestä ja miten se pärjää verrattuna kilpailijoihin. Siellä oli paljon juttuja jotka resonoivat ja tekivät kirjasta vaikuttavan kun mietti miten vanha se on ja ajattomia jotkut tekstit. Kirjassa puhuttin useasti kuinka tärkeää on tunte itsensä ja vastustaja. Mitkä ovat omat ja ´´vihollisen´´ vahvuudet sekä heikkoudet. Näiden tuntemisen tärkeys ja hyödyntäminen. Nojaa omiin vahvuuksiisi ja tiedä missä vihollinen on heikko. Tässä on ihan perussääntöjä mitä pitää huomioide kun miettii omaa bisnestä ja miten saisi kilpailuetua. Kirjassa puhuttiin paljon maastosta ja sen tuntemisesta, tottakai kirjassa siinä mietittii logistisia asioita sodankäynnissä, mutta itse koitin ajatella maastoa kilpailuympäristönä ja markkinoilla. 

Vaikka johtamisesta kertovat neuvot olivat jotkut vanhanaikaisia, niin oli siellä silti paljon nykyaikaan sopiviakin juttuja. Tiedolla johtaminen oli tärkeä juttu ja melkeinpä kaikki päätöksesi johtajan asemassa on tultava jonkun tiedon pohjalta. Sen tärkeydestä puhuttiin useasti sekä riskienhallinnasta. Kun kyseessä on sota niin ymärrettävästi riskeihin ei ole varaa on oltava paljon tietoa päätösten pohjalta ja on oltava varma, että kukistaa vihollisen jos lähtee hyökkäykseen.  

Tiedolla johtamisesta ja sen kulkemisesta oli monta kohtaa. Jos johdetaan isoja joukkoja ihmisiä tiedon on kuljettava tehokkaastii johdon kautta esihenkilöille ja heidän kauttaan sotilaille tai minun peilauksien tapauksessa työntekijöille. Oikeiden esihenkilöiden valinta on tärkeää. Kirjassa puhuttiin, että heillä pitää olla auktoriteettia ja kunnioitusta, mutta pelaisin sen nykypäivään, että hän osaa motivoida työntekijöitään. Sitä pitää löytyä ja muutenkin koko organisaatiolla on oltava yhteinen päämäärä jonka kaikki allekirjoitta, jotta antavat 100% effortia koko ajan. 

Yksi resonoiva sanonta meni jotenkin, että jos nopeimmat marssivat ensimmäisinä toiset jäävät jälkeen ja organisaatio ei etene yhtenäistä tahtia, joten organisaatiosi on yhtä nopea kuin hitaimpasi etenijät. Tämä resonoi jotenkin, meidän tiimiopppimisen etenemiseen. Se on yhtä nopeaa kuin mitä haitammalla, ainakin jos haluaa, että oppiminen on yhtenäistä ja kollektiivista. 

Kirja oli luettavana ihan kiva ja hyvä. En tiedä silti suosittelenko sitä tiimiakatemialaiselle. Tästä oli kuitenkin aika vaikea koittaa peilailla omaan arkeen mitään todella konkreettista. Englanniksi lukeminen oli virkistävää vaikka tuottikin haasteita, sitä suosittelen jokaiselle.