Minulla oli kesken tuotteistuksen, sekä markkinoinnin kirja, mutta päätin pysäyttää itseni hetkeksi ja hypätä pois omasta kuplasta ja keskittää ajatukset siihen millainen tiimipelaaja todella olen. Valitsin kirjaksi Tiimiäly ja halusin keskittyä ajatuksella kolmeen erilaiseen tiimiälytaitoon – Itsetuntemus, yhteinen suunta, sekä lupa ja vastuu toimia.  

Itsetuntemus 

Olen kokenut hyvän itsetuntemuksen vahvuudekseni, mutta huomasin vauhdin sokaisseen minut tänä syksynä. Reflektoin itseäni lähes päivittäin ja mietin usein, miksi käyttydyn niinkuin käyttäydyn, mutta nyt löysin itseni tilanteesta, missä en ollut huomannut omassa käytöksessäni mitään väärää – ennenkuin minut pudotettiin maanpinnalle. Kelataan vähän taaksepäin, niin pääsette mukaan paremmin tähän tarinaan.  

Aloitin tänä syksynä harjoittelun Helsingissä ja lähdin kehittämään siinä ohessa tulevaisuuden yritystoimintaa, LYS studios: ia, yhdessä ystäväni Siljan kanssa. Harjoittelu tuli itselleni nopealla varoitusajalla, enkä ehkä kerennyt valmistautua siihen niin hyvin kuin kuvittelin. Syyksi uskallan väittää “kaikki mulle heti nyt” luonteenpiirrettäni. Uusi työympäristö, jännittävät työtehtävät, sekä mielenkiintoiset kontaktit veivät mukanaan ja löysin itseni uuden huumasta. Jyväskylä kaupunkina alkoi tuntua tukahduttavalta ja samaan aikaan Tiimiakatemiasta ja tiimistä muodostuikin päässäni ahdistava mörkö. Viikon ajan elin elämää Helsingissä, aloin saamaan vastuuta ja kiitosta työstä uudessa harjoittelupaikassa. Elämä tuntui mukavalta, kunnes ymmärsin, että kirjapisteet, sekä Tiimiakatemian arki vaati minun palaamista takaisin Jyväskylään. En tiedä voiko sitä sanoa uhmaksi, mutta joku kymmenen vuotias Linda nosti päätään ja otti asenteen, että minun elämä, minun päätökset. Päätin kuitenkin, että haluan avata tunteeni jollekkin toiselle, joten kävin keskustelun, mitä kannan varmasti mukanani pitkään.  

En ole koskaan saanut todellista palautetta toiminnastani ilman kaunistelua, ennen kuin nyt. Keskustelun jälkeen ymmärsin, että normaalisti muita ihmisiä kunnioittava Linda, olikin viimeiset kaksi viikkoa käyttäytynyt todella itsekkäästi. Ymmärsin, että kaikki toksiset ajatukset Tiimiakatemiasta oli itse luomiani ja ainoa ihminen kenellä todella oli peiliinkatsomisen paikka, olin minä.  

Rakastan määrätietoista piirrettä itsessäni todella paljon ja uskon sen vievän minut sinne minne haluan, mutta nöyryys tämän luonteenpiirteen kaverina on pakollinen, jotta voin onnistua. Nyt määrätietoisuus ja uuden huuma oli vähällä tuottaa enemmän harmia. Pieni maanpinnalle pudottaminen, sekä suora palaute toiminnastani oli paras asia, mitä tähän mennessä syksyllä on tapahtunut. Ehkä uskallan jopa sanoa, että löysin itseni uudelleen lyhyen sumussa elämisen jälkeen.  

Yhteinen suunta 

“Menestyäkseen organisaatio tarvitsee yhteisen suunnan. Yhteinen suunta koostuu jaetusta merkityksestä ja toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisista tavoitteista.” 

Viimeisen kahden viikon aikana olen laiminlyönyt kohtuullisen kiitettävästi tiimiäni, mitä tulee informointiin ja läsnäoloon. Noh, kuten aikaisemmin jo kirjoitin, vauhti sokaisi minut ja kuljin laput silmillä, katse omassa navassa. Minulle ei kahden viikon aikana tullut mieleen, että kyselyt aikatauluistani tai läsnäolostani ovat vilpittömiä ja tiimille tarpeellisia, vaan koin ne enemmän ahdistavana niskaan hengittämisenä.  

Näin jälkikäteen ymmärrän, miten naurettavaa ajatteluni todella oli. Hetkeksi minulta katosi ajatus siitä, että Arte todella on osuuskunta ja olen osa yritystä. Suuntasin ajatukseni vain siihen, että Tiimiakatemia on “vain” koulu – ja kyllä; vaikka Tiimiakatemia on koulu, on osuuskuntamme oikea ja ollakseni osa tätä osuuskuntaa, minun läsnäoloa kaivataan. En vain vauhdin huumassa ymmärtänyt, että kaksi viikkoa pois akatemian arjesta näkyisi ja poissaoloani huomioitaisiin. Keskustelu, minkä mainitsin olleen herätys itselleni antoi myös tähän perspektiiviä.  

Häpesin omaa käytöstäni tiimiäni kohtaan ja koin todellista halua korjata aiheuttamani kolhut. Haluan olla osa tiimiä ja tutkia vielä tarkemmin omaa tekemistäni tiimissä. Haluan onnistua luomaan tulevaisuuden yritystoimintaa ilman, että se aiheuttaa luottamuksessa säröjä tai epätietoisuuden tunnetta tiimin jäsenissä.  

Lupa ja vastuu toimia 

“Kun tiimit organisoidaan niin, että niillä on vapautta päättää omasta tekemisestään, mahdollisuus virtaavaan yhteistoimintaan ja vastuu yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta, toiminta on tarkoituksenmukaista ja tuloksellista.” 

Olen kokenut määrätietoisen paahtamiseni eteenpäin vievänä asiana, mutta en ole ymmärtänyt tiimityöskentelyn tärkeyttä tässä yhtälössä. Oma-aloitteinen tekeminen ja vahva fokus itsessäni on toki edistänyt minua yksilönä, mutta entä sitten tiimipelaajana? Vaikka jokaisella on vapaus mennä, tehdä ja rakentaa omannäköistä elämäänsä, tuo osuuskuntaan ja tiimiin kuuluminen omat vastuunsa, eikä niitä voi jättää huomiotta. Laput silmillä, katse omassa tekemisessä vei mahdollisuuden olla mukana kehittämässä tiimiä.  

Pohdintaa 

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja tästä syystä olen sinut tekemieni virheideni kanssa. Koen, että palautteen saaminen ja sen sisäistäminen on hyväksi herkkyydelleni ja mahdollistaa kasvamisen ihmisenä.  

Reflektion ei ollut tarkoitus olla roustaus itseäni kohtaan, vaan ehkä enemmänkin itsetutkiskelun lopputulos, minkä “ääneen sanominen” toivon mukaan vie minua eteenpäin yrittäjänä, sekä tiimipelaajana.