Perusopinnot

Alkupuhe

Itsensä johtaminen on itselleni aihe, joka kiinnostaa paljon. Olen aikaisemmin lukenut hieman aiheesta, joten uuden kirjailijan kertomukset kiinnostivat. Valitsin myös kirjan hieman sen perusteella, että tuohon kirjan nimen kärkeen oli laitettu sana ”älykäs”, joten odotukset nousivat korkealle, nyt minusta tulee älykäs!

Voin jo nyt kertoa, että ei tullut.

Kirja oli itselleni melko raskaslukuinen, varsinkin kirjan alussa oli uppouduttu melko syvälle erilaisiin aihealueisiin (stoalaisuus, ihmisen tietoisuus, ihmisen aivojen eri rakenteet jne.), aiheet kyllä olivat mielenkiintoisia, mutta tästä kirjasta voisi jopa kirjoittaa kaksi eri versiota joista toinen olisi ns. kevyempi versio ja toinen syvällisempi versio.

Sisällöltään kirjassa oli kuitenkin todella paljon hyviäkin asioita, jotka pistivät miettimään ja sehän tässä toki se tarkoitus onkin. Odotin kuitenkin kirjalta paljon enemmän mitä se minulle loppujen lopuksi antoi, koska hyvin paljon uutta tietoa sieltä ei tullut.

Kirjailija avasi hyvin heti alkuun oman näkökulmansa itsensä johtamisesta. Jokainen toimii toimitusjohtajana yrityksessä nimeltä Oy Minä Ab.

Tässä yrityksessä, Oy Minä Ab on viisi (5) perusosastoa, jotka ovat:

• Keho
• Tunteet
• Mieli
• Arvot
• Työ

Näiden lisäksi yrityksestä löytyy kehitysosasto sekä uudistumisprosessi.

Tykkäsin tästä Oy Minä Ab näkökannasta, koska viimevuosien aikana olen itse huomannut, että minun täytyy ensin saatava pidettyä omasta elämästäni huolta, jotta voin toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Minun on pidettävä siitä omasta yrityksestä huolta jos haluan, että se menestyy ja saavuttaa haluamiaan asioita. Kun pidät itsestäsi henkisesti kuin fyysisestikin huolta, olet kykeneväisempi myös auttamaan muita ja menestyä elämässä yleisestikin paremmin. Tästähän tuossa itsensä johtamisessa on osittain kysekin.

Kirjassa puhuttiin myös hyvin johtamisesta, josta yksi mietelause tarttui itselleni hyvin mieleen. ”Johtajuus on niin tärkeä asia, ettei sitä voi jättää vain johtajien varaan. Johtaminen on yhteistoimintaa”.

Helposti nykyään tilanne saattaa mennä siihen, että ihmiset ajattelevat vain omaa työtehtäväänsä eivätkä näe asioita isommassa kuvassa. Tästä syntyy helposti tilanteita, jotka aiheuttavat turhaa päänvaivaa jokaiselle ketä organisaatioon kuuluu. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa yksi yleisin ongelma jota työyhteisöissä on, informaation puute. Jos työpaikalla tulee informoitavaa asiaa, joka kuuluu kaikille, ei voida tyydytyttyä siihen ajatukseen, että esimies on se henkilö, joka pystyy informoimaan koko henkilökuntaa 100 % varmuudella. Kaikkien on osallistuttava informointiin ja pidettävä huolta toisistaan, jotta saadaan informaatio menemään kaikille.

Olen itse halunnut nähdä asioita isommassa kuvassa ja olen huomannut, että se avaa paljon näkemystä elämästä ja vaikkapa tuosta työnteosta. Mutta jos sitä vie turhan pitkälle, saattaa se tehdä hyvin paljon pahaakin omalle mielenterveydelle.

Lähden nyt purkamaan kirjan eri osa-alueita, tulen yhdistämään joitakin aihealueita yhden otsikon alle.

Keho, tunteet ja mieli

Keho ja mieli, nämä kaksi asiaa kulkevat itselläni (ja varmasti kaikilla) käsi kädessä. Kun keho voi hyvin, myös mieli voi hyvin. Olen aina tykännyt urheilla, joten olen tottunut liikkumaan lähes päivittäin. Jos urheilusuoritukset rupeavat jäämään vähäiselle, huomaa sen nopeasti mielentilassa. Ärtyneisyyttä, väsymystä, stressiä, fyysistä sekä henkistä pahaa oloa. Olen myös joutunut/päässyt kokemaan sen, kun mieli ja keho rupeaa menemään omille ”äärirajoille”. Tämä on ollut opettavainen kokemus, koska nyt sitä osaa ennaltaehkäistä ajoissa.

Pidän tätä asiana, josta kaikkien kuuluu pitää huoli niin yksilö kuin ryhmätasolla.

Kun taas pitää itsestään edes vähän huolta fyysisesti, helpottaa se omaa arkea huomattavasti. Kirjassa oli hyvin mainittu erilaisia toimintatapoja, joilla voidaan parantaa omaa fyysistä sekä henkistä kuntoa. Isoimpana koppina otin sieltä joogan. Vaikka sana jooga voi herättää tietynlaisia mielikuvia uskon, että siitä olisi iso apu omaan elämään. Olen saanut laiminlyötyä oman kehoni liikkuvuutta lähestulkoot erinomaisesti, joten tuossa olisi hyvä harrastus, jossa saisi parannettua liikkuvuutta sekä varmasti isoimpana asiana harjoittaa henkistä rentoutumista/harjoittelua. Itseäni on aina kiinnostanut ihmisen mieli, sekä kuinka se vaikuttaa esim. suorituskykyyn. Haluan myös pitää huolen itsestäni sekä kaikista muista lähellä olevista ihmisistä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Henkisen ja fyysisen kunnon yksi tärkeimmistä asioista on uni. Sen kanssa on tullut nyt välillä enemmän ja välillä vähemmän painittua. Uniongelmat ovatkin yleistyneet ihmisillä melko paljon lähivuosina. Itse näen tämän asian kanssa muutaman kehityskohteen henkilökohtaisissa tavoitteissa. Kaikkia terveitä elämäntapoja pitää pyrkiä noudattamaan, mutta nyt jo tämän ensimmäisen kirjaesseen lukemisen aikana huomasin, kuinka vaihtamalla TV:n katsomisen sekä puhelimella selaamisen kirjan lukemiseen, helpottaa se nukkumaanmenoa ja nukahtamista huomattavasti. Tästä olikin jo tiimiläisten kanssa puhetta ja saatamme ottaa yhteisen tavoitteen, että vaihdettaisiin se puhelimen tuijottamisen illasta kirjojen lukemiseen kun näitä tässä opintojen aikana joutuu lukemaan reilummin.

Kirjassa myös puhuttiin tavoitteiden asettamisesta ja haluankin nyt tehdä itselleni ihan kirjallisen version, mitä tavoitteita laitan itselleni tulevaisuutta varten ja rupean elämään niin, että saavutan ne. Olen elämäni aikana päässyt kokemaan miten hienolta se tuntuu, kun saavuttaa jotakin mistä on haaveillut. Tosin monesti myös huomaa, että ei se haaveiden/tavoitteiden saavuttaminen loppupeleissä olekaan niin hankalaa mitä sitä on aluksi ajatellut. Onko sitten tavoitteet ollut liian matalalla? Tervejärkisiä sekä realistisia tavoitteita pitääkin olla, jotta saadaan aikaan onnistumisen tunteita, joka taas ruokkii asettamaan uusia tavoitteita. Näin päästään eteenpäin.

Aionkin ottaa keväällä tavoitteeksi lähteä kokeilemaan joogaa tai meditointia. Ehkä saan jonkun muunkin tiimiläisen lähtemään mukaan.

Tästä voidaankin hypätä yhteen kirjassa mainittuun aihealueeseen, muutokseen. Moni ihminen kyllä tietää, että tarvitsee muutosta elämässään. Fyysinen kunto on heikko, tupakan poltto pitäisi lopettaa, alkoholin käyttöä pitäisi vähentää, pitäisi opiskella/harjoitella lisää, jotta pääsisi parempiin töihin jne. mutta hän ei ole valmis tekemään näiden asioiden eteen mitään, ennen kuin on päästänyt tilanteen niin kutsuttuun kriisivaiheeseen.

Itselläni hyvä esimerkki on lonkat, eli fyysinen terveys. Jääkiekkoa, istumatyötä, kehonhuollon laiminlyöntiä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että välillä jalka pettää alta, kun lihasjumit painavat hermostoa. Miksi ihmeessä ihmisen pitää antaa päästää itsensä sellaiseen kuntoon? Miksi pitää odottaa sitä kriisivaihetta, jotta herää ja tajuaa, että tälle on nyt oikeasti pakko tehdä jotakin. Pahimmillaan se on jo liian myöhäistä. Uskon kyllä, että tässä on itselleni ”hyvä” kokemus saada pieni näpäytys elämässä ja osata tulevaisuudessa tarttua asioihin hanakammin, joissa tiedostan, että muutosta on saatava aikaiseksi.

Ihminen on nykypäivänä melkoisen laiska sekä mukavuudenhaluinen, joka vie valitettavan monesti tilanteet kyseiseen kriisivaiheeseen. Muutoksiin tarttuminen tarpeeksi ajoissa vaatii mukavuusalueelta poistumista, jota allekirjoittaneenkin kuuluisi opetella.

Uskoisin, että tiimin sisällä luodut tavoitteet ja muutokset onnistuvat paremmin, koska yhdessä tehdyt päätökset ja niistä kiinni pitäminen ovat varmasti helpompaa kuin yksin. Olkoot ne sitten mukavia tai ei niin mukavia, yhdessä mennään eteenpäin.

”Jos henkilö on tunteiden vallassa, järjellä ei välttämättä ole tilaa toimia”, näin kirjailija kuvasi tunteista. Tämän tilanteen on joskus itsekin kokenut ja nähnyt kun se tapahtuu toiselle. Tunteet ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Tämä siis tarkoittaa, että tunteita todellakin pitää olla, meidän vain pitää oppia hallitsemaan niitä.

Aina se ei täysin onnistu, mutta on erittäin hienoa huomata, että niitä voi tosiaan myös harjoitella pitämään kurissa. Omia huomioita, jolloin negatiiviset tunteet saattavat ottaa itselläni liikaa valtaa, johtuvat juurikin niistä hetkistä kun et ole fyysisesti etkä henkisesti hyvässä kunnossa. Myös erilaisilla kokemuksilla ja asioiden oikeanlaisella suhteuttamisella on iso merkitys tässä asiassa.

Uskon siis vahvasti, että tunteitaan voi hallita. Itse henkilökohtaisesti olen tykännyt siitä, kuinka erilaisten tilanteiden kautta on oppinut pikkuhiljaa pitämään tunteitaan kurissa ja keskittymään tilanteeseen paremmin. Tähän myös vaikuttaa erittäin isosti oma elämäntilanne, meneekö sinulla elämässä yleisesti hyvin vai stressaako sinua jokin tietty asia?

Yksi hyvä asia, jonka olen huomannut toimivaksi on se, että pyrkii näkemään asioissa positiivista vaikka se aina ei välttämättä helppoa olekaan. Jos käyt henkilön kanssa keskustelua, jossa mielipiteet ja näkemyksen eivät tahdo kohdata lainkaan, pyrit silti näkemään keskustelussa enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Mitä opit keskustelusta, opitko henkilöstä jotakin, saitko uusia näkökulmia kyseiseen asiaan? Näitähän voidaan toki miettiä vaikka kuinka monella eri tapaa, mutta jokaisen on vain löydettävä itselleen sopiva tyyli lähestyä erilaisia tilanteita. Parhaita keinoja välttää joutumasta tunteiden valtaan, on tiedostaa omien tunteiden heikkouksia sekä vahvuuksia.

Loppujenlopuksi mielestäni tunteita todellakin pitää olla ja niitä kuuluu myös osata näyttää oikealla tavalla. Ne tuovat sopivasti maustetta kaikkeen tekemiseen.

Voisiko esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla tai meditoimalla saavuttaa uudenlaisia näkemyksiä, jotka helpottavat käsittelemään erilaisia tunteita tai ajatuksia?

Olen lukenut aiheesta aikaisemminkin ja uskon mielikuvaharjoittelun toimivan varmasti käytännössä. Jonkin verran sitä on tullut tehtyä urheilun tiimoilta, mutta esimerkiksi esiintymiseen tai tärkeään palaveriin meneminen voisi olla sellaisia aihealueita, joissa sitä olisi hienoa päästä testaamaan, kuinka paljon se niissä auttaa.

Kirjassa käsiteltiin mielikuvaharjoittelua, NLP-menetelmää (neurolingvistic programming) = neurolingvistinen mallintaminen. ”Kyseessä ovat yksinkertaiset tekniikat oman mielen hallintaan ja asioiden työstämiseen. Näissä korostetaan positiivisten mielikuvien ja ilmaisujen käyttöä yritettäessä muuttaa yksilön käyttäytymistä.”

Arvot

Arvojen miettiminen oli itselleni yllättävän uusi asia. Itselläni on toki aina ollut tietynlaiset arvot sekä periaatteet elämässä, mutta en ole koskaan niitä sen tarkemmin tai syvällisemmin miettinyt. Kirjassa oli hyvin avattu tätä aihetta ja se sai kyllä minut ajattelemaan omia arvojani ensimmäistä kertaa kunnolla.

Sain myös hetki sitten vinkkejä vanhemmalta akatemialaiselta, että kannattaa miettiä omia arvojaan elämässä ja pyrkiä elämään niiden pohjalta. Nyt ymmärrän mitä hän tuolla tarkoitti.

Alkuun arvojen miettiminen on tuntunut jopa ”turhalta” lähinnä siksi, koska olen ajatellut, että ne voivat muuttua tilanteiden muuttuessa. Tässä vaiheessa siis en ole miettinyt syvimpiä arvojani oikeastaan koskaan kunnolla. Tästäpä siis uusi tavoite itselleni!

Uskon siihen kun ihminen tiedostaa omat arvonsa, antavat ne hyvin näkemystä mitä haluaa tehdä sekä minne haluaa mennä, eli toimivat ns. suunnannäyttäjänä.

Työ

Olen itse ollut työelämässä useamman vuoden. Viimeisimmässä työpaikassa olin 5,5 vuotta, jolloin pääsin kokemaan millaista on työskennellä useammissa eri työpisteissä sekä erilaisten ihmisten parissa. Huomasin kirjaa lukiessani yhdistäväni monia hetkiä työelämän historiasta, kuinka paljon osaaminen ja motivaation merkitys vaikuttaa työssä itseeni sekä muihin.

Itse nostan työmotivaation isoimmaksi aihealueeksi, josta yritys sekä työntekijä hyötyvät parhaiten. Nykypäivänä ihmisen paras työsuhdeturva on henkilön jatkuva kehittyminen työssään. Työntekijän on oltava itse kiinnostunut kehittämään itseään erilaisissa aihealueissa, joista hyötyy hän itse niin kuin myös työnantaja. Jos kehittyminen alkaa mennä tarpeeksi pitkälle, että työnantajalla ei ole enää ns. enää tarpeeksi pätevää/haastavaa työtä tarjolla, toimii näiden jo hankittujen taitojen osaaminen seuraavassa työssä, tai kun henkilö hakee uutta työtä. Tämä kattaa ihmisen jatkuvan motivoitumisen sekä itsensä kehittämisen työssään, jolloin hän tuo arvoa omalle osaamiselleen. Työntekijälle kuuluu tuoda mahdollisuuksia päästä tarttumaan uusiin haasteisiin ja kehittymään, jos hän vain sitä haluaa.

Jaksaminen

Kirjassa kuvattiin hyvin kolme eri jaksamismallia.

Kuhnurialue = työntekijä saa liian vähän haasteita, jolloin osaamistaso kyllä nousee ja pysyy yhdessä aihealueessa, mutta ei laajene. Mielestäni tätä kuuluisi välttää mahdollisimman paljon. Toki maailma tarvitsee myös ihmisiä, jotka tyytyvät tähän ”kuhnurialueeseen” ja hallitsevat sen yhden alueen täydellisesti. Tällaiset ihmiset eivät monesti uskalla tarttua haasteisiin ja nauttivat turvallisuuden tunteesta. Uskoisin, että tiimiakatemiassa ei kenenkään tarvitse tai kuulu jäädä paikoilleen kuhnurialueeseen.

Tähän voidaan myös lisätä yksi työelämän sekä joukkuelajien ajatus, jossa kaikille löytyy oma tärkeä rooli. Näitä rooleja myös kaikkien kuuluu osata arvostaa toisissaan.

Tehokkuusalue = tällä alueella haasteet ja osaaminen ovat tasapainossa. Työnteko on mieleistä, koska työn vaihtuvuus ja haastavuus on sopivassa suhteessa. Ihmisen mieli pysyy virkeänä, kun pääsee oppimaan uutta sekä saa onnistumisen tunteita. Myös painetta sekä stressiä on tässä alueessa sopivissa määrin. Oikeanlainen, sopivissa määrin oleva paine ja stressi tuovat monesti aikaan paremman lopputuloksen. Tähän vaiheeseen kaikkien pitäisi pyrkiä sekä työnantajan pitäisi antaa kaikille mahdollisuus päästä/pysyä tässä tilanteessa.

Paniikkialue = ihmiselle annetaan liikaa haasteita, joita hän ei kykene suorittamaan. Osaaminen ei riitä käsittelemään kaikkia asioita ja samalla hoidettavia asioita on aivan liikaa. Tällöin stressin kasvaa liian suureksi. Tulosta ei synny ja mahdollinen burnout on lähellä. Hetkellisesti tässä tilassa pyörähtäminen ei varmasti ole vaarallista, mutta kaikkien pitäisi pitää huoli, ettei kukaan joudu olemaan tällaisessa tilanteessa liian kauaa.

Itse uskon, että työelämässä/tiimissä on kaikkien tärkeätä seurata omaa sekä muiden jaksamista. Tämä myös vaatii sen, että tiimin sisällä uskalletaan puhua asioista avoimesti. Tämän kyllä uskon sujuvan meidän matkamme aikana hyvin.

Loppusanat

Vaikka kirja oli hieman raskaslukuista johtuen melko syvälle mentävissä kertomuksissa, sain tästä silti kohtuullisen hyvin irti. Varsinkin arvojen käsitteleminen tuli isoimpana oppimisalueena.

Yksi positiivinen nosto löytyy kirjan lopusta, jossa on käyty kolme erilaista rentoutumisharjoitusta, harjoitusten kestot ovat 15 sekuntista 30 minuuttiin. Aionkin ottaa näistä pientä ensiraapaisua, miten kyseiset harjoitukset purevat ja ehkä mahdollisesti pääsen opettamaan niitä muillekin tiimiläisille.

Ajatusten kirjoittaminen tekstiksi osoittautui pienimuotoiseksi haasteeksi. Mutta uskon, että tätä pääsen vielä opettelemaan tässä lähivuosina hyvin. Tässäpä siis yksi hyvä kehittymiskohde itselleni.