Esirippu aukeaa ja paikalla toilaa ties millaista tallaajaa sopivasti Lencionin toimintahäiriöihin passaavalla tavalla. Yllättävä käänne oli kyllä tämän kirjan teatraalisuus tässä asian esille tuomisessa. Hauska huomata, että voi sitä näinkin tietokirjoja kirjoittaa. Minä en ajatellut lukijaani vastaavalla tavalla yllättää, vaikka hauskaahan se olisi ollut. Pikkuruisen peilailen tätä teoriaa Heigan toimintaan, mutta pääosin tämä lätinä onkin sitten taiteilija Vepsäläisen omaa filosofointia aiheesta. Toimintahäiriöistä tiimissä on siis puhe ja mennäänpä sitten asiaan. 

Jäätelömaut omina palleroinaan ja soosi kylkeen. 

Lähdetäänpä liikenteeseen niin, että tutustutaan siihen kaikkein viheliäisimpään, eli toimintahäiriöiden Grinchiin. Se pilaa joulun, lyttää tunnelman ja tiimihengen. Arvasit varmaan, että luottamuspulaa se Hulina-täti tässä yrittää arvuuttaa. Luottamuspula tiimissä on trio jäätelöannoksen päälle läräytettävä soosi, joka valuu kaikkien toimintahäiriö-palleroiden päälle. Koko komeuden sulaessa soosi sotkeentuu massaan, josta on hankala erotella missä mikäkin maku vaikuttaa. Tallainen mokoma on luottamuspula. Konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely ja tulosten huomiotta jättäminen. Ne ovat toimintahäiriöitä, jotka voivat vaikka kaikki pulpahtaa pinnalle luottamuspulan vallitessa. Ne sattuvat olemaan helpommin havaittavissa, kuin luottamuspula. Siitä syystä saattaa olla hankala erotella, mistä toiminnan sakkaaminen juontaa juurensa. 

Minun silmämuniini tämä toimintahäiriöiden kirjo näyttäytyy siltä, että luottamuspula on se mastermind näiden muiden toimintahäiriö-kätyreiden takana. Karkeasti ajatellen kunhan pään siltä katkaisee niin ruumis kuolee. Luottamuspula-kamaluuden kitkeminen tiimistä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on taistelun arvoista. Siinä vaiheessa, kun luottamuspula-soosi on jo sotkeutunut muuhun massaan, täytyy kurkistella vähän pintaa syvemmälle. Ounastellaan rauhassa onko pinnalla olevissa toimintahäiriöissä oikeasti kyse luottamuspulasta.  

Miten sitä sitten tiimistä kitkisi tai välttäisi sellaisen murheenkryynin muodostumista? Hirmu hieno juttuhan on se, että tiimin sisällä vallitsee jäsenten kesken aito luottamus. Luottamustahan saa karttumaan rehellisellä tutustumisella omiin taistelutovereihinsa. Toiset muodostavat luottamuksen helpommin kuin toiset, mutta yhteisillä päämäärillä ja kaikkia yhteen tuovalla tekemisellä voi luottamusta alkaa rakentaa. Hirmuisen olennaista on myös puhua turhaa paskaakin, kuten tiimikavereiden harrastuksista ja vaikka suosikki musiikista. Se tekee meistä kaikista vaan tavallisia kuolevaisia ja luo samaistuttavuutta yhteisön keskelle. Toisaalta välillä on pakko luovia asioita kehityskeskustelun tapaan kahdestaan, jos tilanne sitä vaatii. 

Löydä oma Graalin maljasi. 

Minusta tiimi voi toimia optimaalisesti vain silloin, kun sen yksilöillä on kaikki kunnossa. On helpompi sopeuta kompromisseihin ja ymmärtää toisia silloin, kun ei tarvitse olla itsestään perustavala tavalla epävarma. Palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta tässä kontekstissa puhumattakaan. Olen vankasti sitä mieltä, että kaikilla tiimiläisillä on vastuu pitää huoli omista tallikavereista. Ketään ei pidä päästää putoamaan kyydistä vaikka vauhti pakottaisi jo päätä. Johtaja jeppe ei välttämättä kykene yksin tunnistamaan koko tiimin yksilöiden haasteita. Monta päätä on usein viisaampi kuin yksi. 

Tiimin etu pitäisi osata laittaa yksilön edun edelle. Tijaa, tässä on vähän sellainen homma, että ymmärrän periaatteen, mutta toteuttaminen saattaa olla haaste. Koen olevani enemmän individualisti, kuin tiimipelaaja. Siitä huolimatta molemmissa on minusta puolensa. Kaiken lisäksi nuo ovat sellaisia juttuja, että eivät ne myöskään sulje toisiaan pois. 

Selitetäänpä vähän. Minusta tässä on sellainen juju, että individualistiset motivaatiot kasvattavat myös tiimin sisäistä tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Kaikessa kultaisuudessaan pelkästään se, että meillä on porukassa kivaa ja se, että firman tilillä on mukavasti massikkaa ei välttämättä tuo riittävästi potkuja persuuksille. Kaikessa täytyy minusta olla se oma sisäinen palo tehdä ja saavuttaa, jotta tiimi pääsee kohti ääretöntä ja sen yli. Henkilökohtaiset motivaatiot yhdessä sovittuun pitävät yllä laadukasta motivaatiota saavuttaa yhteiset tavoitteet.  

Minun mielestäni yksilöllä on oltava se joku oma juttu, joka herättää sisäisen motivaation myös yhteiseen tekemiseen. Joillekin ne motivaattorit ovat selvää pässinlihaa ja toisille se vaatii paljon seikkailua sekalaisissa tehtävissä. Meillä kaikilla on varmasti palo johonkin, mutta sitä pitää vain etsiä. Ei Graalin maljakaan löydy tekemättä ristiretkiä. Oman sisäisen motivaation löytäminen auttaa valtavasti sitoutumisen puutteen kitkemiseen. Se puolestaan tuo luottamusta tiimin jäseniin, kun kaikilla on aito halu suoriutua hyvin ja kehittyä. Vaikka kaikki lähteekin omasta mielestäni yksilöstä, pitää oikeasti haluta myös tiimin menestystä. Pelkällä sooloilulla ei ansaita paikkaa tiimissä.  

Kinaaminen on terveellistä tiimitoiminnalle.  

Minusta Heiga lähti heti alkuunsa aika takki auki ja reteen rehellisesti pureutumaan asioihin. Aika lailla ollaan kyllä nahisteltu talla pohjassa monistakin asioista. Tässä on tosin havaittavissa sellainen jatkumo, että usein ne samat henkilöt nostavat ihmisen parhaan ystävän, eli kissan, pöydälle muiden myhistellessä mukana. Yksilöllistähän se on, miten helposti saa vaadittua vertaisiaan tilille, vai saako ollenkaan. Sormille näpäyttely on vaikeaa varsinkin silloin, kun tulee itsekin töppäiltyä aika-ajoin. Jollakulla on vastuu, mutta ei pidä tuudittautua siihen, että kyllä ne hoitaa, jotka muutenkin aina hoitaa. Palauteen antaminen ja sen vastaanottaminen kasvattaa kaikkien nahkaa ja luottamusta tiimikavereihin. Pitkää matkaa tässä juostaan ja jalat ovat varmasti vielä monta kertaa hapoilla. Ei silti syytä huoleen, kun sinä autat minua ja minä autan sinua, niin yhdessä me onnistumme.