Ajattelu on aika mielenkiintoinen juttu. Kun aloitan pohtimaan ajattelua, ajattelu vie minut usein pitkälle omien ajatuksieni syövereihin. Tämä Esa Saarisen kirjoittama teos Ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta oli hyvin erilainen lukemani kirja hetkeen. Filosofiset teokset menevät minulta usein yli hilseen. Minulta meni jonkin aikaa päästä kiinni kirjaan sekä siihen, mitä Saarinen minulle oikein halusi viestittää uratarinallaan. Sitten kuitenkin tajusin kirjan olevan ajatusvirtaa Saarisen elämän varrelta sattuneista kohtaamisista ja kohdatuista ajatuksista, joiden tarkoituksena oli herättää ajatuksia. 

Silloin kun itse pyrin ajattelemaan ajatuksia, pyrin saavuttamaan paremman ajattelun. Toisinaan on hyvä tiedostaa, miksi jokin ajatus pyörii päässäni saamatta sitä pois mielestäni. Muistan tämän ajatuksen olleen jonkin verran puhuttu tiimissämme, kun olemme pohtineet mistä jokin tunne voi tulla ja miten käsitellä sitä. Tiimissämme on paljon erilaisia ajattelijoita. On hiljaisempia ajattelijoita ja niitä jotka haluavat tuoda ajatuksensa esille koko maailmalle. Tarvitsemme kuitenkin kaikenlaisia ajattelijoita tiimissämme, jotta voimme oppia toinen toisiltamme uutta. Dialogissa ajatuksiemme vaihto on kohentunut huomattavasti viime aikoina, mikä on ollut erinomainen juttu treenien laadullisuuden suhteen. Uskon kuitenkin, että meidän tulisi jakaa ajatuksiamme yhä rohkeammin ja avoimemmin toisillemme. Tuntuu etten oikein aina tiedä mitä tiimissämme tapahtuu esimerkiksi projektien osalta. Ehkä ajatuksien jakaminen kaikille ei ole niin itsestään selvää, kuin se nykyään itselleni on.  

Mahdollisuudelle mahdollisuus 

Nämä kaksi sanaa sai minut pohtimaan tarkemmin mahdollisuuksia. Annanko kaikille mahdollisuuksille mahdollisuuden? Olen itse hyvin visuaalinen ajattelija ja nään asioita mielikuvien kautta. Jos en osaa kuvitella asiaa päässäni selkeästi, minulle voi olla välillä vaikeaa antaa mahdollisuus jollekkin tilaisuudelle. En kuitenkaan nää, että tätä tapahtuisi usein. Mahdollisuudet katson myös usein vaalenpunaisten lasien lävitse ja ajattelen niistä optimistisesti. Olen huomannut, että mahdollisuuksille tilan antamisen tuo lähes aina jotain hyvää, mitä voin viedä mukanani eteenpäin. Vaikka se ei aina olisikaan hyvää, kantapään kautta oppiminen on myös yksi mahdollisuus jolle on annettava oma paikkansa. 

Tekoäly osana tulevaisuuden ajattelua 

Tämä on aihe, joka on herättänyt itselleni muutamia kysymyksiä. Tekoäly on loistava työkalu hyödyntää omaa ajattelua, mutta voiko siitä olla ajattelulle haittaa? Koen, että tekoäly helpottaa omalla kohdallani esimerkiksi monissa markkinoinnin eri osa-alueiden visoinneissa huomattavasti. En kuitenkaan halua ottaa siitä kokoaikaista rutiinia omaan ajatteluuni, vaikka se paljon ideoinnissa auttaakin – nimenomaan ideoinnissa. Haastan omia ajatuksiani huomattavasti vähemmän, kun katson minkälaisia vastauksia ChatGPT antaa minulle haastavissa tilanteissa. Toisaalta haastavat tilanteet joissa ajattelu menee täysin solmuun, tätä usein helpottaa ulkopuoliset visiot. Hyvin kaksi piippuisia asioita, joihin toisataiseksi varmasti ei ole oikeaa vastausta.  

Kaikesta tästä huolimatta tekoäly ehdottomasti on mahdollisuus ajattelulle, sitä on vain osattava hyödyntää oikeassa mittakaavassa. On myöskin hienoa, että ajatus tekoälyn hyödyntämisesta on johtanut jo niin pitkälle, että se on luonut yhteiskuntaamme uusia aloja sekä työllistymisen mahdollisuuksia. Tämä juurikin täyttää kriteerit mahdollisuuden mahdollisuudelle. Meidän on kuitenkin vain myös itse pystyttävä pysymään muuttuvan maailman tahdissa, jotta emme tule jäämään tulevaisuuden jalkoihin! 

Lopuksi 

Ehkä minun tulisi pysähtyä yhä useammin vain ajattelemaan. Huomaan usein olevani pitkässä ajatusvirrassa, johon en saa loppua ja selkeät kokonaisuudet jäävät vähemmälle. Ajattelen paljon asioita ja usein myös ajattelen ‘’isosti’’. Jatkuvan ajatusvirran huonoja puolia on kuitenkin herkkyys yliajattelulle, joten sen lisäksi, että on pysähdyttävä ajattelemaan, on pysähdyttävä olemaan ajattelamatta. Liiallinen ajattelu ajaa meidät turhan stressin omaiseen touhailuun, joten balanssia ajatteluun!