Daniel Kahnemanin Ajattelu, nopeasti ja hitaasti kirjan sokkelina toimii ajattelun kaksi tasoa: järjestelmä 1 ja järjestelmä 2. Järjestelmä 1 on intuitiivinen ja nopea. Kun ajattelemme intuitiivisesti ja nopeasti on ajattelumme vahvasti sidoksissa omiin tunteisiimme ja menneisiin kokemuksiin. Tällöin emme kansankielellä sanoen ajattele järjellä. Menneet kokemuksemme ottavat vallan tulevaisuuden todennäköisyyksiä miettiessä ja teemme valintoja tunteella, emme järjellä. Järjestelmä 1 ajattelu on kevyttä, eikä se juurikaan haasta/kehitä ajatteluamme.

Järjestelmä 2 taas on syvemmän ajattelun tila, jota esimerkiksi ainakin toivottavasti käytän tätä reflektiotakin kirjoittaessa. Jos en kykene käyttämään tätä järjestelmän 2 ajattelua reflektiossa niin sen kyllä huomaa lopputuloksessakin. Akatemialla kirjoitettujen reflektioiden taso on mielestäni lähes täysin kiinni keskittymisestä ja flow-tilaan pääsemisestä, koska näiden taso mitataan ennemminkin pohdinnassa, eikä oikeinkirjoituksessa. Minun mielestäni siis. Pohdinta vaatii järjestelmän 2 toimintaa, mutta rutinoituneemmilla kirjoittajilla oikeinkirjoitus vaatii vain järjestelmän 1 toimintaa. Reflektoinnin taito eroaa oikeinkirjoituksessa siinä, että reflektoinnissa voi kehittyä loputtomiin. Aina voi oppia uusia näkökulmia, joista asioita voi miettiä. Aina tulee uusia kokemuksia, joita reflektoida. Aina voi oppia enemmän itsestään ja omista ajatusmalleistaan. Oikeinkirjoituksen kehitys taas loppuu yksinkertaisesti siihen, kun virheitä ei enää tule. Jos oikeinkirjoitus taas vaatii järjestelmän 2 toimintaa, kuten esimerkiksi itselläni tekee, niin olisi järkevintä kirjoittaa ajatuksen virta paperille miettimättä kirjoitusvirheitä ja korjata virheet vasta sitten, kun ajatukset ovat paperilla. Itsestään on helpompi kirjoittaa esittelyteksti, koska itsensä on esitellyt satoja kertoja ja tiedät noin suurin piirtein sen mitä haluat kertoa. Tarvitset järjestelmän 2 ajattelua vain kirjoittamisen tekniseen osaan. Järjestelmän 2 kapasiteetti on rajallinen, vaikka sitä jonkin verran voikin kehittää. Jos järjestelmä 2 saa liikaa ärsykkeitä, se pyrkii pitämään keskittymisen tärkeimmissä ja unohtamaan turhimmat asiat. Jotkut ihmiset hiljentävät auton radiota etsiessään parkkipaikkaa ruuhkaisesta parkkihallista. Akatemia-arjessa onkin hyvä joskus rasittaa järjestelmän 2 ajattelua oikein kunnolla, koska silloin joudut todella puntaroimaan, mistä säästät aikaasi. Toki joillekin luonnetyypeille tämä vain johtaa siihen, että päivää pidennetään järjettömän mittaisiksi, koska ei haluta tehdä kompromisseja.

Me ihmiset olemme usein sen verran laiskoja, että järjestelmän 2 ajattelu otetaan käyttöön vasta pakon edessä. Keskitymme vasta pakon edessä tai vasta kun toimintaamme esimerkiksi mitataan. Itselläni esimerkki tästä laiskuudesta on se, että olen pyrkinyt panostamaan reflektioihin hieman enemmän sen jälkeen, kun Vikin Joni kävi yhteen niistä kommentoimassa. Rupesin heti miettimään, että sen kyseisen reflektionkin olisi voinut tehdä paremmin. Tällaista toimintaa pitäisi akatemialla harrastaa enemmänkin. Kannustava ilmapiiri on hyvästä, mutta enemmän pitäisi osata myös haastaa. ”Olisitko voinut pohtia reflektiossasi asiaa enemmän projektin X pohjalta?” ei vielä pilaa kenenkään viikkoa taikka päivää.

Toinen esimerkki tuli mieleeni keskustelusta, jonka kävin muutaman pinkun ja Jaanan kanssa. Motorolien taso ja merkitys ovat olleet tapetilla Elementian kuin koko Tiimiakatemiankin tasolla. Myös oppien jakaminen on ikuisuuskysymys, jota voi aina kehittää. Voisiko Motorolien julkisuus auttaa näihin molempiin ongelmiin. Motorolien julkisuus loisi ulkoista painetta tasonnostoon ja oppeja asiakaskäynneiltä voitaisiin jakaa, jos nyt ei koko Tiimiakatemian kesken niin ainakin tiimin kesken. Jos tekstimuotoiset motorolat eivät jaksa innostaa niin voisiko muotoa vaihtaa esimerkiksi videoiksi/podcasteiksi. Tällaisen videon/podcastin kuunteleminen ei tietenkään ole verrattavissa oikeaan asiakastapaamistilanteeseen, mutta oppeja ja inspiraatiota varmasti tulisi sitäkin kautta. Näin päästäisiin myös harjoittelemaan äänitiedostojen tai videoiden editointia, jos sellaiset asiat kiinnostavat. Mielestäni kaikki voittaisivat ja te valmentajatkin voisitte päivät pitkät kuunnella podcasteja aurinkoisilla lenkkipoluilla sen sijaan, että tuijottaisitte tietokoneen näyttöä.

Kirjassa esiteltiin mielenkiintoinen Kathleen Vohsin tutkimus “Money Priming Can Change People’s Thoughts, Feelings, Motivations, and Behaviors: An Update on 10 Years of Experiments”. Tutkimustulos osoitti, että kun yksilöin taustakuvaksi esimerkiksi vaihdettiin kuvia rahasta, se teki heistä individualistisempia arkisissa asioissa, kuten tippuneen kynän nostamisessa luokkakaverille. Jokainen voi lukea tutkimuksen itse, jos yksityiskohdat kiinnostavat. Tutkimustulos on mielenkiintoinen Tiimiakatemiaympäristökin ajatellen. Rahasta puhutaan jatkuvasti, mikä on hyvä asia, mutta samalla se mahdollisesti vaikuttaa meihin tekemällä meistä yksilökeskeisempiä.

Nykypäivän markkinointi on usein sellaista, että se ei rasita tätä järjestelmän 2 ajattelua ollenkaan. Nopeaa ja helppoa hömppää, jonka unohdat viiden minuutin sisällä. Harvoin mainokset haastavat ajatteluasi, koska se voidaan kokea raskaana ja ärsyttävänä. Mainos on riskialtis, jos kuluttaja kokee sen kuluttamisen raskaana. Jos kuitenkin mietit mieleenpainuvaa mainosta, voi se hyvinkin olla juuri sellainen, joka on haastanut ajatteluasi. Käyttämällä järjestelmän 2 ajattelua jää asia yleensä paremmin mieleen, koska joudut oikeasti keskittymään näkemääsi tai kuulemasi. Itselleni esimerkiksi tuli mieleenpainuvasta mainoksesta mieleen tämä Ranskan jalkapallomaajoukkueen mainos: (17) Les actions folles de l’équipe de France qu’on a tous oubliées – Orange – YouTube. Ei se välttämättä kovin raskas ole, mutta pistää hetkeksi keskittymään ja miettimään. Välillä kuluttajaa voi vähän haastaa ja vedättää.

Kirjan toinen puolisko oli täynnä tilastotieteellisiä harhoja ja tutkimuksia ja akatemialaisille ensimmäinen puolisko ehkä antaakin enemmän ajateltavaa. Tai ainakin minulle antoi. Kirja oli hauska luettava ja siinä oli paljon samaistuttavia ajatuksia. Se antoi myös nimen käyttäytymisen malleille, joita luulin vain itseni tehneen. Lady Macbeth effect – Wikipedia. Juhlimisen jälkeisinä aamuina olen esimerkiksi kokenut vahvasti tätä Lady Macbeth vaikutusta.