Ajat muuttuvat

Kirjoittaja: Teemu Hulkkonen

13 huhtikuun, 2022

Lähdeteos: Paras mahdollinen joukkuepelaaja

Lähdeteoksen kirjoittaja: Patrick Lencioni

Teoriapisteet: 2

Viime aikoina ei ole ollut kovin joukkuepelaajafiilis. Tuntuu, että olemme tiimin sisällä eläneet kriisistä kriisiin. Raha on ollut päällimmäisenä murheena, ja se on vaikuttanut jokaisen heigalaisen ajatuksiin, asenteeseen sekä mielialaan. Johtoryhmänkään päätökset eivät tunnu kelpaavan tiimille. Aikaisemmin sovittuja asioita halutaan muuttaa pienen äänekkään joukon mielestä, tiimi suostuu tähän, mutta kuitenkin uusi, tiimiläisten päättämä, toimintapa on ”vielä huonompi”. Muutamat tulevatkin sanomaan, ettei vanhassa mallissa ollut mitään vikaa, ja se olisi pitänyt säilyttää. Miksi suu avataan monesti vasta kun on liian myöhäistä? Useasti muistetaan vaan huonot johtajat, miksi kukaan ei puhu ikinä huonoista johdettavista? Tekeekö jokainen heigalainen joka päivä kaikkensa, ansaitakseen paikkansa tässä tiimissä? Omassakin asenteessa on ongelmaa, tiedostan sen. Nyt onkin aika kehittyä joukkuepelaajana.

Pidän jokaisen tiimiläisen velvollisuutena tehdä oman osansa tiimin eteen, oli sitten kyse tiimihengen kohottamisesta tai oman rahallisen panoksen antamisesta. Meillä on Heigassa ollut tämän kevään aikaa puutetta molempien edellä mainittujen kohdalla. Isot investoinnit ovat pakottaneet jokaisen tiimiläisen tekemään niitä kuuluisia ”oikeita töitä” mahdollistaaksemme kalliit hankinnat. Tämä on tullut joillekin yllätyksenä ja ”miksi minä joudun maksamaan toisten projekteja” – ajattelu on nostanut päätänsä aika lailla.

Itselleni ei ole ollut ongelma tehdä töitä, jotta toisten projektit maksetaan, olen löytänyt jo juttuni, eikä siihen tarvitse onneksi tiimin rahaa investoida. Minulle on ollut ongelma, se että ihmiset, jotka tekevät kalliita projekteja, eivät itse ole etunenässä tekemässä rahaa niitä varten. Miksi muut eivät koe samanlaista velvollisuuden tuskaa kuin minä koen? Miksi minä en anna itselleni vapaata viikonloppua, koska ei vain kiinnosta lähteä, eihän se ole minulta pois? Uskon se johtuvan siitä, että tämä tiimi on minulle tärkeä. Minut otettiin rakkaudella vastaan jo ensimmäisenä päivänä ja koen olevani osa yhtä isoa perhettä. Perhettä, jolla menee nyt vain vähän huonommin. Perhe kuitenkin selvittää pystyy aina selvittämään ongelmansa.

 Olemme johtoryhmän ja nimeltä mainitsemattoman kovan rekryäjän kanssa joutuneet olemaan todella inhottavia. Tiimiläisiä on haastettu töiden tekemisen liiaksikin, mutta olemme kokeneet sen väistämättömäksi. Olen viimeisten päivien aikana jäänyt pohtimaan erästä treeneissä noussutta asiaa. Miksi toisia tiiimiläisiä haastetaan toisia enemmän? Siihen ei tunnu löytyvän oikeaa vastausta. Eniten rahaa tehneet tietysti päästetään helpoimmalla. Sen jälkeen he, keillä kalenteri on jo buukattu ihan täyteen. Tästäkin voisi tietysti keskustella, miksi ”rahaprojekteille” ei ole jätetty tilaa. Uhreiksi jäävät ne, keillä on aikaa, ja vähän viivoja rahatilastoissa. Tämä oli viimeinen niitti tiimihengelle, eikä osa enää koe Tiimiakatemiaa tai Heigaa kivaksi paikaksi. Tätähän me emme missään vaiheessa halunneet, se vain tuli laskujen sivutuotteena. Konkurssissa on vaikeaa jatkaa opintoja Tiimiakatemialla.

 Uskon kuitenkin parempien päivien olevan lähellä. Tämän hetken Excel-suunnitelmat näyttäisivät olevan puolellamme, mutta laitoimme tiimihenkeämme noin kolmen kuukauden verran todella koetukselle. Kauankohan sen palautumiseen menee aikaa ja palautuuko se samalla tasolle enää ollenkaan? Jokaisen tulisi ymmärtää omat vajavaisuutensa kuin myös vahvuutensa, jotta pystymme jokainen olemaan paras mahdollinen tiimipelaaja.

Paras mahdollinen tiimipelaaja on:

Nöyrä: Nöyrä tiimipelaaja ei ole egoistinen. Hän kehuvat sekä kiittävät tiimiläisiään jatkuvasti. Hän korostaa tiimiään itsensä unohtaen. Menestys määräytyy kollektiivisesti, ei yksilöllisesti.

Nälkäinen: Nälkäinen tiimipelaaja tavoittelee jatkuvasti jotakin lisää. Tehtävät, opit, kopit ja vastuu. Motivaatio ja ahkeruus tulee sisältä päin, heitä ei tarvitse patistella. Seuraava askel sekä mahdollisuus on jo hänellä mielessä. Hän ei voi sietää toisten ajattelevan häntä laiskana.

Älykäs: Älykäs tiimipelaaja voi olla älylliseltä kapasiteetiltaan vajavainen, mutta olla silti tiimipelaajista älykkäin. Sillä tarkoitetaan älyä ihmisten suhteen tiimissä. Hän tietää, mitä ryhmätilanteissa on meneillään, ja kuinka menetellään toisten tiimiläisten kanssa tehokkaitten. Hän esittää hyviä kysymyksiä, kuuntelee muita ja pysyy tiiviisti mukana keskusteluissa.

Heigasta löytyy tiimiyrittäjiä, joilla on jokainen noista ominaisuuksista, kuin myös niitä ketkä hallitsevat juuri ja juuri yhden. Näistä olisi tärkeä keskustella, sen jälkeen kun jokainen on ensin sisäistänyt, mitä ne tarkoittavat. On mahdoton kehittyä, jos ei ymmärrä kehityskohteita. Näiden ominaisuuksien on kuitenkin pakko parantua, jos miellämme olla huipputiimi.

Omalta osaltani koen olevani nöyrä sekä nälkäinen. Ajattelen omasta mielestäni aina tiimin parasta, olen uhrautuvainen ja joustan useimmiten ensimmäisten joukossa. Nälkä puolestaan tulee omista tavoitteistani. Tiedän, mitä haluan tehdä. Tehdessäni intohimoani, nälkäni vain kasvaa.  Haasteeni löytyy älykkyydestä. Olen aikaisemminkin kertonut, että minulla on haasteita olla empaattinen. Tiimiakatemialla se näkyy yleensä närkästymisenä ihmisten prioriteetteja kohtaan, silloin kuin pitäisi tehdä töitä virka-ajan ulkopuolella. Olemme yrittäjiä, moniko yrittäjä voi valita tekevänsä töitä arkena kello neljään asti? Heilläkin on varmaan perhettä kotona sekä lainoja maksettavana. Reilussa puolessa vuodessa on oppinut tunnistamaan yrittäjähenkiset työntekijähenkisistä. Enkä siis tarkoita, että työntekijähenkisyys olisi millään tapaa huono juttu. Haluan puuttua asioihin, koen sen jokaisen velvollisuudeksi. Voisin kuitenkin olla tunnepuolella hieman älykkäämpi ja joskus olla vain hiljaa. Olen puuttunut asioihin loukaten vastapuolta, vaikka tiedän, ettei muutosta tule koskaan tapahtumaan. Viimeaikaisen ilmapiirin kannalta, olisi ollut fiksumpaa olla hiljaa. Ilmapiiri on oikeasti muuttunut. Minut tuntevat tietävät, minun hallitsevan tilannehuumorin. Tiimissämme se oli syksyllä täysin ok, mutta kuitenkin viime aikoina naurun lisäksi on alkanut tulemaan ”myrkyttäjä”-kommentteja. Täytyy enemmän ja enemmän ajatella, mitä suustaan päästää, ja onko se muutaman nauruäänen arvoista. En kuitenkaan halua huonontaa ilmapiiriä yhtään. Ajat muuttuvat.

You May Also Like…

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Grip

Rick Pastoor Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Viime talvena kävelin suosituksien saattelemana Suomalaiseen...

Johda tunneilmastoa

Johda tunneilmastoa Kirjassa ei suoraan puhuttu missään vaiheessa tästä asiasta, mutta minulla tuli seuraavanlainen...

1 Kommentti

  1. Beda Räsänen

    Hieno essee, odotan innolla, että keskustelemme näistä asioista syksyllä!

Lähetä kommentti