Kuuntelin kirjan Aikaan saamisen taika Tapun suosituksesta, kun resilienssi testissä tuli ilmi, että kehitettävä kohtani oli priorisointi. Kirjassa oli paljon harjoituksia, jotka auttoivat minua ainakin huomattavasti. Muutenkin sain paljon asioita joita olen jo nyt kokeilut arjessa ja peilannut tekemiseeni. Suosittelen todellakin lukemaan kirjan!

TAVOITTEET

Aina puhutaan tavoitteiden asettamisesta ja niiden tärkeydestä. Onhan se totta, ettei ilman tavoitteita ole kovin paljon järkeä tekemisessä. Minkä takia tekee asioita ylipäätään? Pitäisi miettiä oma päämäärä elämässä, jota tavoittelee ja kaiken mitä tekee pitäisi tukea omaa päämäärää jollain tavalla. Kirjassa oli harjoitus tähän, jossa piti piirtää/kirjoittaa 15min omaa päämääräänsä ja kuvitella ikään kuin olisi jo siellä. Tein tuon harjoituksen ja huomasin, että tällä hetkellä melko vähän teen omien päämäärien eteen. Olen ehkä vähän ”laiska” siinä mielessä, etten tee töitä tarpeeksi minulle tärkeiden asioiden priorisoimiseksi. En osaa selittää sitä auki, mutta teen paljon vain tekemisestä. Nyt on ollut ihan mukavat pari viikkoa, koska on ehtinyt olla ja ajatella kaikkia omia asioita enemmän. On ehtinyt ajatella esimerkiksi paljon miksi teen näin tai noin asioita. Koko ajan oppii lisää itsestään. Alan kiinnittää jatkossa huomiota priorisoinko edelle omat vai ulkoiset tavoitteet.

Tavoitteiden asettamisesta kirjassa pohdittiin, että kuinka niitä asettaa ja mistä ne tulevat. Aloin miettimään, että odotanko minulle asetettavan tällä hetkellä tavoitteita. Koronan takia akatemian yhteisö ei ole asettanut tavoitteita ja tiimimme on joitain. Olenko itse niiden lisäksi asettanut tavoitteita esimerkiksi tälle syksylle? Tuntuu tässäkin, että olen ehkä vain lipunut eteenpäin ja tehnyt tekemisestä enkä niinkään tavoitteiden eteen. En ole varma olenko odottanut ikään kuin, että minulle pitäisi tulla ulkoa tavoitteita enemmän. Onko tiimimme tavoite taso siis alhaalla vai onko vain omani. Tästä ajatuksesta käännyin siihen taas, että jos olisimme täysin itseohjautuvia, kaikki asettaisivat itselleen tavoitteet viikon ja kuukauden päähän. Tämähän olisi loistava tilanne, että jokainen asettaisi niitä automaattisesti tiimin tavoitteiden lisäksi. Haluan alkaa panostamaan ensi vuoden puolella  tähän ja asettamaan kalenteriin pieniä ja vähän isompia tavoitteita itselle jatkuvasti.

Kirjassa puhuttiin tavoitteiden kuvallistamisesta mielessä. Kuvittelee itsensä tilanteeseen, jolloin on saavuttanut tavoitteensa. Mitä silloin tuntee, ajattelee ja näkee. Pyrkii pääsemään positiiviseen mielentilaan, jonka silloin on saavuttanut ja tekee päämärästä konkreettisen, jolloin sen saavuttaminen tulee helpommaksi. Ajattelin ehkä vähän ennen, että tällainen mielikuva harjoittelu on täyttä höpötystä, mutta se on tärkein osa niin urheilussa kuin itsensä kehittämisessä tai töissä. Mielikuvien voima on melko ihmeellinen loppu viimein.

POSITIIVISET AJATUKSET

”Negatiivinen ajatus pitää kerrata kolmella positiivisella.” Tosi hyvä muisti sääntö ihan omaan arkeen. Olen sellainen ihminen, että alan helposti uimaan siinä paskassa enkä yritä päästä pois sieltä. Omassa tekemisessä olen yrittänyt parantaa jatkuvasti, etten etsisi aina epäkohtia lisää, vaan miettisin mikä on jo hyvin ja miten taas voisimme kehittää niitä huonompia asioita. On melko raskasta, kun meidänkin tiimissämme monesti vatvotaan asioita negatiivisten puolien, tunteiden ja ajatusten kautta.  On todella tärkeää, että asioista puhutaan ja niiden epäkohtia tuodaan esille, mutta koen että jos asioissa on aina ongelmia jonkun mielestä eikä tuo muuta keskusteluun se ei ehkä edes avaa kehittävää keskustelua. Peilaan tässä äskeisessä tänään treeneissä käymäämme keskusteluun, ja nämä olivat minun ajatuksiani asiasta. Ymmärrän minulle tulleet kommentit siitä, että ei ehkä ole mukavaa, jos sanon näin, jos joku on tuonut ongelman käsiteltäväksi tai että on myös myrkyllistä positiivisuutta. Aloin paljon asiaa pohtimaan tätä kirjoittaessani ja se onnyt käsittely vaiheessa. Tiimimme pitäisi todellakin kokeilla ajatteluhattuja, vaikka treeneissä joskus. Luulen että tulisi melko mielenkiintoinen kokemus siitä miten eri ajattelutavat tuovat eri ihmisiltä uusi ajatuksia keskusteluun.

Kirjassa kerrottiin esimerkki tutkimuksesta, jossa ihmiset kuuntelivat positiivista ja surullista musiikkia. Ihmiset arvioivat tämän jälkeen mäen jyrkkyyttä. Surullista musiikki kuuntelevat arvioivat sen jyrkemmäksi kuin positiivista musiikkia kuuntelevat. Sama oli, että kun testattiin kun ihminen oli yksin vai ystävän kanssa. Yksin oleva ajatteli mäen jyrkemmäksi. Jos aamuisin alkaisi kuuntelemaan itseään energisoivaa ja iloista musiikkia se vaikuttaisi huomattavasti päivän kulkuun varmasti. Yksi syy miksi olen jättänyt uutisten lukemisen on että se kylvää minulle huonoa oloa, joka vaikuttaa vahvasti tekemiseen. Olisi kiinnostavaa tutkia kuinka ihmiset aloittavat päivänsä ja miten se vaikuttaa heidän mielialaansa päivän tehtävissä.

TEHTÄVIEN SUORITTAMINEN

Keskeytyksien takia palaaminen työtehtäviin voi kestää 20 minuuttia! Esimerkiksi sähköpostin lukeminen työtehtävän välissä voi vaikuttaa huomattavasti keskittymiseen. Huomaan itsestäni, että helposti saatan hoitaa vaikka kahta asiaa kerralla, jolloin keskittyminen päätehtävästä menee kokonaan. Mainitsin tästä kerran treeneissä, että koen tällaista välillä ja minulle kommentoitiin, onko minulla ADHD, kun en voi keskittyä. Mielestäni kuka vaan keskeytyksen saadessaan ei pysty palaamaan täysillä työtehtäväänsä heti ja joillain se vain vaikuttaa enemmän. Minullakin se vaihtelee riippuen siitä, että millainen keskeytys on. Jos kyseessä on paljon ajattelua vaativa esimerkiksi kysymys, miten laittaa kuitin Netvisoriin se voi vaikuttaa paljonkin suoriutumiseen.

Ajattelen asiat välillä liian monimutkaisesti ja niiden aloittaminen tuntuu vaikealta. Seuraava oli aika hyvä ohje kirjasta itselle, jota alan varmasti käyttämään tarvittaessa. Pilko tehtävät osiin, jos tehtävä kokonaisuudessaan tuntuu hankalalta tai liian isolta möykyltä. Kun pilkot tekemistä, niin priorisoi asiat tärkeys järjestykseen. Ota yksi osa käsittelyyn kerrallaan ja aina tärkein kysymys ennen etenemistä on ”mitä teen seuraavaksi”. Ei ole mitenkään oleellista mitä teen tänään ja mitä huomenna, vaan mitä teen seuraavaksi. Aseta aika tavoite sille mitä teet seuraavaksi ennekuin aloitat sen. Kun teet tehtävääsi niin keskity siihen ja priorisoi se muiden asioiden edelle, jotta saat tehtyä sen ilman keskeytyksiä. Tämä helpottaa tehtävän tekemistä ja ikään kuin turha tyhjän paperin kirous häviää.

Järjestä työt kolmeen eri kategoriaan

1. Luovat ja paljon ajatusta vaativat laajat työt
2. Arkiset rutiini työt
3. Pienet sälä tehtävät

Kaikilla ihmisillä on eri ajat, milloin on energisimmillään tai mikä on paras tapa tehdä töitä. Kun jakaa näin työt kolmeen osaan ja asettaa ne itselleen päivän tehtäviksi saa järkevän tavan tehdä töitä ja jättää turhan sekoilun tehtävästä toiseen ja tekemisen tehokkaaksi. On helppo ajatella vaikka, että klo 8–11 teen luovaa työtä ja klo 12–14 lounaan jälkeen teen rutiinityöt ja tämän jälkeen sälä tehtävät. Minulle esimerkiksi toimisi, että hoidan juoksevat sälä asiat heti aamulla, tämän jälkeen teen rauhassa luovan työn, jotta voin keskittyä ja päivän lopuksi rutiini tehtävät, jotka voi hoitaa, vaikka kotona sohvan nurkassa. Kun aikatauluttaa sekä järjestää päivän niin on helpompaa tehdä järkevästi asiat. Ei tämä kaikille toimi ja niin kuin kirjassa sanottiin, että toiselle toimii vaikka lista tehtävistä asioista joista valitsee vuorotellen yhden.

”Paras on hyvän pahin vihollinen. ” Paras johtaa harvoin parhaimpaan suoritukseen. Monesti tavoittelee asioissa täydellistä suoritusta ja silloin helposti puristaa liikaa mailaa. Kirjassa sanottiin hyvin, että älä keskitä kaikkeen energiaasi niin että niiden pitäisi olla priimaa. Vähemmän tärkeä voi olla myös riittävän hyvä ja keskittää täysi energia tärkeimpään tehtävääsi ja pyrkiä siinä hyvään, jolloin se yhtäkkiä hyppääkin priiman puolelle. En ole ikinä ollut perfektionisti, mutta pienellä tavalla yritän aina miellyttää muita ja tehdä heille parhaan loppu tuloksen, mutta ei voi aina kaikessa tehdä niin. Tästä taas päästään siihen, että muiden miellyttäminen ja sen miettiminen vie aivan liikaa energiaa. Olen pikkuhiljaa tästä päässyt ja alkanut osata sanoa vaikka ei asioille. Kaikkia ei voi miellyttää ikinä eikä siihen kannata käyttää liikaa energiaa. Jos vaikka pääsen tiimiliideriksi en voi aina miellyttää kaikkia ja se täytyy muistaa. Ei pidä ottaa siitä itseensä jos ei miellytä kaikkia.

Kysy itseltä miksi sitoudut johonkin ja miten sitoutuisit vielä paremmin.  Varsinkin Tiimiaktemialla tämä olisi hyvä pitää mielessä, kun mahdollisuuksia on koko ajan uusia ja enemmän. Kaikkeen ei voi lähteä ja pitäisi pohtia miksi sitoutuu johonkin ja tukeeko se omia tavoitteita. Yksi iso kehitys kohta taas itsellä.

PALKITSIMINEN

Palkitse itseäsi ja muita. Kiittäminen voi olla ensi askel ja pienten palkintojen antaminen tavoitteisiin pääsemisestä seuraava. Se kannustaa tekemisessä, kun on jonkunlainen porkkana odottamassa. Nyt minun porkkanani on, että saan katsoa sarjaa ja makoilla kun ole hoitanut esseen esseepankkiin ja se auttaa tavoitteiseen pääsemisessä. Se, että asettaa vaikka välitavoitteita ja palkitsee aina niihin päästyään auttaa tehtävistä suortumisesta. Mielestäni oli loistava idea, että jos tiimimme pääsee välitavoitteiseen, menemme yhdessä syömään ja tällaiset porkkanat on lisättävä arkeen. Ne auttavat hetkellisesti, mutta myös pitkällä tähtäimellä.

Arjessa itselle kiitoksen antaminen muutenkin on tärkeää. Itsensä soimaaminen turhista asioista vain huonontaa suoriutumis kykyä. Jos soimaan itseäni koko päivän siitä, että myöhästyin niin pahennan ajatuksillani tunnettani ja suoriutumistani tehtävissäni. Kolme positiivista yhtä negatiivistä kohti.