4 tunnin työviikko

Kirjoittaja: Daniel Hakasaari

25 helmikuun, 2022

Lähdeteos: 4 tunnin työviikko

Lähdeteoksen kirjoittaja: Timothy Ferriss

Teoriapisteet: 2

Veke kirjoitti joskus hyvän reflektion aiheesta neljän tunnin työviikko, joten oli aivan pakko lukea kyseinen kirja. Minulle on aivan absurdi ajatus, että tekisin jotenkin vähän töitä, sillä en ole koskaan osannut olla paikallani. Työ on minulle kuitenkin yksi tärkeistä asioista, joka pitää minut virkeänä. 

Kirjassa tuotiin esiin erityisesti tehokkuuden merkitystä. Kirjan mukaan aina ei ole kyse käytetystä ajasta, vaan nimenomaan sen ajan tehokkaasta hyödyntämisestä. Tässä minä olen kyllä täysin samaa mieltä, sillä ollaanhan me puhuttu meidänkin tiimissä siitä, kuinka esimerkiksi projektitunteja laskutetaan. Toisella menee samaan asiaan kolme tuntia ja toisella 20 minuuttia. Onko se sitten oikein, että kyseisestä työstä maksetaan kolmen tunnin palkka tai vaihtoehtoisesti vain 20 minuutin palkka, jos onkin ollut erittäin tehokas? Minä olen aina tykännyt siitä ajatuksesta, että teen hommat tehokkaasti maaliin. Tästä syystä varmaankin useimmiten harrastan mallina urakkapalkkausta. Tässä mallissa tekevä ja osaava tyyppi tienaa yleisesti huomattavasti paremmin. Esimerkiksi Atrialla minulla on tämä malli käytössä. Normaalisti tuntipalkkaukseni olisi noin 13€/tunti, mutta urakalla tekiessäni se on noussut noin 24€/tunti. Atrian Jyväskylän päädyssä ei ole totuttu urakkapalkkaukseen, joten on huvittavaa huomata kuinka 15 vuotta talossa ollut tekee työt puolet hitaampaa kuin minä. Sitten he ihmettelevät, kuinka voin olla niin nopea. Syy löytyy siitä, että Nurmon puolella kannustettiin urakoimiseen. Kun siellä oppi, sitä jatkaa myös muualla. Urakoiminen opetti minua miettimään aina jokaista omaa liikettäni, jotta pystyisin tehostamaan toimintaani mahdollisimman paljon. Nykyään minun ei tarvitse enää pitää kiirettä ja silti olen paljon nopeampi kuin normaali tuntityöntekijä. Tietty ammattitaito on kasvanut juurikin sen takia, kun on joutunut pitämään oman ajatuksen mukana tekemisessä koko ajan. Nyt kaikki tulee selkärangasta. 

Mielestäni tuo minun Atrian esimerkki kuvaa hyvin juurikin tätä, mihin kirja 4 tunnin työviikko pyrkii. Aina ei tarvitse tehdä älyttömän pitkään, kunhan kokoajan miettii mitä tekee. Tärkeää on kasvattaa ammattitaitoaan ja karsia turhia aikaa vieviä asioita pois tai vaihtoehtoisesti tehostaa niitä tavalla tai toisella. Esimerkiksi kun odotat kahvin tippumista tai mikrossa ruoan lämpeämistä, ehdit hyvin laittaa tiskit koneeseen. Yhtäkkiä huomaatkin, kuinka paljon pieniä askareita pystyt tekemään ns. luppoajalla. Vastaava toimii myös hyvin töissä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tärkeää on pitää myös fokus kokoajan siinä asiassa. Siksi esimerkiksi sähköpostiin vastaaminen ei välttämättä ole kauhean fiksua, vaikka sinulla olisikin pari minuuttia ylimääräistä aikaa ennen seuraavaa palaveria. Tässä käy helposti siten, että oma fokuksesi ei ole heti palaverin agendassa, jolloin itse palaveri ei ole läheskään niin tehokas. 

Kirjassa otetaan esiin Pareton laki, eli se, että 20% syistä tuottavat tulokseksi 80% toivotuista seurauksista.  Tässä reflektion alussa tätä on oikeastaan kokoajan käyty esimerkkien avulla, mutta tiivistettynä tämä on siis sitä, että tärkeintä ei ole pelkästään tehokkuus, vaan tehokkuus nimenomaan oikeissa asioissa. Muuten homma menee herkästi puuhasteluksi. 

Miten sitten ollaan tehokkaita oikeissa asioissa? Siihen minulla ei missään nimessä ole vastausta, sillä tunnun itse olevani kyllä yhden sortin säheltäjä, jolla on kokoajan hirveän monta rautaa tulessa. Kirja kuitenkin antaa tähän selkeän vastauksen. Sinun tulee tietää, mikä on tavoitteesi. Kuten armeijassakin aina sanotaan, pidä tavoite kirkkaana mielessä. Pätee erittäin hyvin myös tässä, sillä mikäli tavoite ei ole tarpeeksi selkeä, menee homma helposti touhottamiseksi. 

Meillä Tiimiakatemialla on hurjan hyvä idea omien tavoitteiden kirkastamisesta joka puolivuotisen alku. Tämän nimi on oppimissopimus, jossa reflektoidaan aiempaa, nykyhetkeä sekä luodaan tavoitteita ja toimintatapoja siihen, miten tavoitteisiin päästään. Tätä tulisi päivittää sen mukaan, miten tavoitteet muuttuvat, sillä aivan turha on itsepäisesti vetää kohti jotain aiemmin määriteltyä tavoitetta, jos se ei sinua motivoi enää yhtään. Silloin et tee oikeita asioita. Tätä reflektiota kirjoittaessa tulikin taas mieleeni, että olisi hyvä päivittää oppimissopimustani uusiksi. Lisäksi tuli mieleen se, että testaisin tätä tehokasta tavoitteiden mukaan pelaamista aivan viikko- ja päivätasolla. Olen ollut niin laiska, etten ole itse asettanut itselleni viikottaisia tavoitteita. Nyt voisin tällaista kokeilla. Tämän sitten pilkon palasiksi päivittäisiin tavoitteisiin ja ruksailen tätä listaa pois sitä mukaan päivässä kun näitä on tehty. Pelkästään jo se, että lista on olemassa, uskoisin olevan minulle tietyllä tavalla velvollisuus. Sellainen velvollisuus, jonka tulee tehdä loppuun aina joka päivä. Monesti muutun laiskaksi, kun joku asia ei kiinnosta ja lykkään sen myöhempään. Kun tekisi listan ns. pakollisista tehtävistä asioista, uskoisin tämän mukavuudenhaluni vähän vähentyvän. Lisäksi minä saisin itselleni urakan, jonka suorittamisen jälkeen pääsisin vaihtamaan vapaalle. Itseasiassa aika motivoivaa! 

You May Also Like…

Et taida kuunnella

Kuunteleminen on taito, jonka nykyään yhä harvempi taitaa. Vaikka puhe on maailmassa lisääntynyt, kuunteleminen ei...

0 kommenttia

Lähetä kommentti