Millainen kirja oli?

Valitsin kirjan luettavaksi ihan puhtaasti kirjan nimen perusteella. Ajattelin että tämä kuulostaa hauskalta tai vähintäänkin räväkkäältä kirjalta.

Kirjan peurs ideana oli opettaa kuinka elää elämää niin, että osaisi ajatella ettei kaiken täydy olla täydellistä sekä vähän vähempikin voisi riittää. Lukeminen auttaa avaamaan mitkä asiat ovat oikeasti itselle merkityksellisiä sekä mihin kannattaa omaa aikaansa käyttää ja mihin ei. Monessa kohtaa hermoni rupesivat kiristymään sillä kirjassa oli paljon todella kärjistettyjä vahvoja mielipiteitä miten meidän pitäisi elää. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä kirja kunhan osaa ottaa itselle sopivat ajatukset huomioon ja sivuttaa ne jotka eivät sovi omaan ajatusmaailmaan, koska tosiasia on se ettei kukaan muu kuin sinä itse voi määrittää miten elät elämääsi.

Mistä tykkäsin?

Pidin erityisesti ajatuksesta että pitää ajatella mille asioille antaa omasta elämästään aikaa. Aikaa on vain rajattu määrä päivässä, viikossa – elämässä, joten kannattaa valita tarkasti mihin oman aikansa haluaa käyttää. Huomasin käyttäväni itse liikaa aikaa joistain asioista stressaamiseen ja yliajattelluun, kun taas voisin unohtaa ne ja keskittyä itselle tärkeämpiin asioihin, niihin jotka tekevät itseni iloiseksi. Kaikki ei ole niin vakavaa etteikö stressaamista voisi jättää vähän vähemmälle. Pyrin ainakin itse keskittyä jatkossa minut iloiseksi tekeviin asioihin ja murehtia vähemmän kiireestä jne. Ei millään ole omaa hyvinvointiasi kovempi kiire. Keskity siis olemaan oma itsesi ja näin saat itsestäsi eniten irti.

Aikaisemman kappaleen voisi tiivistää sanaan ARVOT. Niiden hahmottamiseen perustuu kirjan oppi elämän mielekkääksi ja vaivattomaksi tekemisestä.

Mikä ei ollut omaan ajatteluun käyvää?

Ei, ei ja ei sitten millään mene minulla jakeluun. Kirjassa puhuttiin paljon kuinka ei pitäisi tavoitella täydellisyyttä ja kuinka pitäisi tyytyä keskinkertaiseen. Miksi pitää tyytyä vähempään ja unohtaa unelmat? En käsitä moista ajattelua, sillä jos omat unelmat on rakennettu itse ja ne ovat oikeasti omia unelmia eiikä kenenkään muun, ainakin omasta mielestä ne tuovat elämälle merkitystä ja jonkun asian jota kohti halutaan mennä. Vaikka täydellisyyteen ei koskaan päästäisi niin matkalla on varmasti tapahtunut kaikkea muistamisen arvoisia asioita verrattuna siihen, jos lopettaa unelmiensa jahtaamisen ja on vain paikallaan vailla suuntaa mihin pyrkiä. Mielestäni tällainen ajattelu tappaa luovuutta, intohimoa ja innovatiivisuutta. Ilman näitä kolmea asiaa moni hieno asia ja tunne jäisi kokonaan syntymättä.

Mitä minulle jäi käteen?

Päällimmäisenä minulle jäi käteen kirjasta ajatus että ei pitäisi olla niin kateellinen muille jotka ovat saavuttaneet jotain, toisaalta oma mieleni on vahvasti ristiriidassa ajatuksen kanssa, sillä uskon että kateus saa aikaan niin voimakasta tahtoa saavuttaa jotain mitä itsellä ei vielä ole, että sitä voi käyttää monessa asiassa hyödyksi. Tämä kuitenkin saattaa vaikuttaa omien unelmien häviämiseen muitten unelmien alle. Kun katsoo kateellisena muita ja millaista elämää he elävät (esimerkkinä youtubevideot itseä kiinnostavista ihmisistä) , voi helposti unohtaa omat unelmansa ja alkaa ajattelemaan että itse pitäisi elää samanlaista elämää kuin omat ihailun kohtet. Pitäisi kuitenkin muistaa, että nämä ihmiset saattavat elää omaa unelmaansa mutta itse pitäisi ehdottomasti pysähtyä miettimään mitkä ne omat unelmat ovat ja pyrkiä elämään niitä.