The 4-hour work week – Timothy Ferriss

Neljän tunnin työviikko on jotain, mikä ei varmasti kenenkään korvaan kuulosta kohtuuttoman pahalta. Lähinnä se vain kuulostaa absurdilta. Tämä kirja on paljon kritisoitu, koska sellainen elämä ei ole kaikille mahdollista, mutta mahdollista se kyllä on muutamillakin eri lähestymistavoilla. Joko sinun on tullut tehdä vahva taustatyö ja ansaita asemasi, tai joudut jonkin verran tinkimään elämän tasostasi.

Yrittäjyydessä monia kiehtoo juuri tällainen mahdollisuus saada oma asemansa turvatuksi, niin että omistusosuuden tuomilla tuloilla voi elää huoletonta elämää ilman suurta työmäärää, mutta tilanne on saavutettavissa muutoinkin. Iso juttu tässä kirjassa on nimenomaan sähköisen etätyöskentelyn painottaminen. Suomalainen palkkaus on todella kovalla tasolla verrattuna esimerkiksi Aasiassa oleviin asumis- ja elämiskustannuksiin. Selvittelin nopealla googlauksella esimerkiksi Indonesian keskitulon, joka on noin. 12 100 000 IDR, joka muuntuu euroissa n. 700,75 euroon. Jos haluat päästä 4 tunnin työviikolla kuukaudessa indonesialaiseen keskituloon riittää, kun pystyt Suomesta saamaan palkkaa työtunnilta vajaat 45€. Voisin päättää esseeni tähän, mutta käydään nyt asiaa vähän enemmän läpi.

Suomessa palkansaajien keskituntipalkka yksityisellä sektorilla on ollut Helsingin Uutisten mukaan 16,3€/h vuonna 2018, joten aivan keskipalkkainen ei voi normaalina työntekijänä päästä tuollaisella tuntipalkalla aivan tällaiseen työviikkoon, mutta joka tapauksessa jos työtäsi voit tehdä tietokoneella etänä ulkomailla, olet merkittävästi pienemmällä työmäärällä mahdollistettu todella hyvätuloiseen elämään. Yrittäjänä kuitenkin voi olla mahdollisuus tienata kuitenkin merkittävästi parempaa tuntipalkkaa kuin normaalina palkkatyöläisenä. Tässä kirjassa puhutaankin lähinnä yrittäjyydestä ja freelancer -työskentelystä.

Tärkeimmät tekijät mitä kirjassa painotetaan ovat laadukas kohdentaminen ja ulkoistaminen. Juuri pointtina, että panostetaan laatuun enemmän kuin määrään. Esimerkiksi, jos rakentaa menestyvää YouTube-kanavaa voit markkinoinnissa panostaa siihen someen minkä kautta tavoitat parhaiten oikeaa kohdeyleisöä ja sitoutat eniten ihmisiä, sen sijaan, että panostaisit joka ainoaan somekanavaan saaden vaan hiukan parempia tuloksia. Ulkoistamisessa taas tarkoitetaan, että voit palkata ulkoisen editoijan videoillesi, joka tekee esimerkiksi sinulle kymmenen tunnin työstä tunnin työn ja sinun tarvitsee mahdollisesti maksaa vain esimerkiksi 5% videon tuotoista opiskelijalle, joka videoita haluaa ja osaa editoida tienaten taskurahaa. Näin säästät valtavan määrän aikaa ja tuotat lähes saman tuloksen.

Tämä koko kirja perustuu pitkälti 80/20 periaatteeseen, jota olen aiemmin käsitellyt ”The 80/20 Manager” -esseessäni, mutta tiivistän sen tähänkin. 80/20 sääntö perustuu tutkimuksiin, joissa todetaan, että useimmiten 80% tuloksista tulee 20% vaivasta. Yksinkertaisin esimerkki on, että yrityksen kannattaisi panostaa eniten siihen viidennekseen tehtaista, jotka tuottavat parhaiten. The 80/20 Manager -kirjassa painotetaan sitä, että periaatteessa johtajan tulisi karsia työviikostaan 80% asioista pois ja käyttää 80% ajastaan tuohon tärkeimpään 20% asioista, koska monesti se 80% asioista, joihin johtaja käyttää aikaansa on sellaista minkä joku muukin voisi tehdä käytännössä samoin tuloksin.

Tämä ajatusmalli on kiehtonut minua jo kauan ja pyrinkin aina tehostamaan työtäni mahdollisimman paljon, joskin se on vielä suuri kehityskohta, koska olen aiemmin nimenomaisesti tottunut itse tekemään eniten. Nyt kuitenkin alituisesti pyrin pääsemään keskittymään enemmän prosessien johtamiseen ilman, että itse tarvitsee olla prosessin suorittavana osana. Yksinkertaisin esimerkki tähän on, että pyrin johtamaan myyntitiimiä, joka suorittaa myynnin itsenäisesti, kun itse vain fasilitoin kaiken mahdollisimman hyvin.

Oma unelma on tulevaisuudessa pystyä tekemään ns. ”perustuloni” mahdollisimman passiivisesti, jotta voin aikaani keskittää eniten itseäni kiinnostaviin asioihin, tai itseni kehittämiseen. Uskon yrittäjyyden tekevän sen mahdolliseksi ja itse ehkä eniten pyrin pääsemään siihen pisteeseen alussa sivuuttamallani tavalla, jossa kovalla työllä ja paneutumisella ansaisen aseman, jossa työtä ei enää tarvitse samalla tavalla tehdä tilanteen ollessa vakaalla pohjalla.