Vastuullisuudesta puhutaan jatkuvasti. Vastuulliset yritykset toimivat mahdollisimman kestävällä tavalla. Sana “vastuullisuus” on siirtynyt sivistyneemmästä käsitesanasta meistä jokaisen arkikieleen. Varsinkin yritysmaailmassa siitä on tullut aikamoinen muotisana ja -ilmiö. Kaikki haluavat olla vastuullisia. Tai ei, oikeastaan (lähes) kaikki yritykset omien sanojensa mukaan ovatkin nykyään vastuullisia. Joko kestävyys tai vastuullisuus on lueteltuna yrityksen arvoissa tai meneillään on jokin kestävään kehitykseen liittyvä kampanja. Yritys voi myös harrastaa esimerkiksi cause-related markkinointia. Tämä on termi, jonka opin vastikään, enkä tiedä, onko sille selkeää ja suoraa suomennosta. Tällä kuitenkin tarkoitetaan markkinointia, jolla pyritään sekä kasvattamaan omaa voittoa, että parantamaan jollain tavalla yhteiskuntaa, yleensä tekemällä yhteistyötä voittoa tavoittelemattoman järjestön kanssa.  

Jaksaako kukaan enää puhua vastuullisuudesta? Saatikka sitten kuunnella sitä? No, vaikka ei jaksaisikaan, on sitä silti yritettävä, sillä vain konkreettista vastuullisuustyötä tekemällä ja kannattamalla turvaamme hyvää elämää tuleville sukupolville. Vastuullisuus on nykypäivän bisneksessä hyvä kilpailuetu alalla. Se myös usein kasvattaa yrityksen arvoa ja lujittaa brändiä.  

Ensin tarvitaan tekoja

“Vaikka suomeksi termi yritysvastuu on yleisesti käytössä, ei vastuullisuusraportointi tietenkään rajaudu vain yritysten yksinoikeudeksi. GRI onkin tarkoitettu kenen tahansa raportoijan käyttöön, eli GRI:tä voivat käyttää niin isot ja pienet yritykset kuin järjestöt, julkiset tahot, kunnat ja virastot.” (Kurittu 2018, 9.) Sitä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan, tai osittain sovellettuna. Kuritun (2018, 23) mukaan GRI eli Global Reporting Initiative on nimensä mukaisesti kansainvälinen raportointialoite, jonka tarkoituksena oli luoda yhteiskunta- ja yritysvastuun raportoinnille tilinpäätösraportointia vastaavat kehykset. 

Ennen puheita pitää tietenkin olla tekoja. Vastuullisuusraporttia, tai pelkkää vastuullisuusviestintää ei pidä tuoda esiin, jos ei ole mitään konkreettista, mistä kertoa. Jos tarve, harhaanjohtavaa markkinointia ja viherpesua voidaan syynätä loputtomiin, ja muistankin lukeneeni isompien, kansainvälisten yritysten saaneen viranomaisilta syytteitä juurikin näistä syistä. Ei ole kenenkään etu, jos yritys väittää tekevänsä vastuullisuustekoja, joita ei ole oikeasti tehty. Yritys tietenkin ajattelee sen olevan heidän eduksi, mutta olen aika varma, että varsinkin puhuessamme isoista maailmanluokan yrityksistä, kaikki tulee kuitenkin ilmi jossain kohtaa. Mieleeni herää useampikin esimerkki esimerkiksi pikamuotiketju H&M:stä sekä energiayhtiö Fortumista. Nämä löytää kaikki netistä, jos kiinnostaa lukea lisää ja tarkemmin.  

Tietenkin tiesin, että yritysvastuuraportointi on laaja konsepti, mutta jotenkin kirjaa lukiessani havahduin siihen, miten suuresta kokonaisuudesta tässä oikeasti onkaan kyse. Raportissa on otettava huomioon pienimmätkin asiaseikat. Miten ja missä muodossa raportti toteutetaan? Hyödynnetäänkö asiantuntijaa? Jos, kirjoittaako asiantuntija koko tekstimuotoisen raportin, vai kasaa tiedot vain puhtaaksi kirjoitusta varten ylös ranskalaisilla viivoilla? Kirjoitetaanko me- vai yhtiömuodossa? Kuka oikolukee tekstin? Kenellä raportti hyväksytetään tai tarkastetaan? Huh. Tässähän ihan hengästyy. Ei se ollutkaan vain tiedon kasaamista ja auki kirjoittamista. 

Arvojen mukaista työtä

Aika nopeasti akatemialle siirryttyäni mielessäni vahvistui ajatus siitä, että haluaisin tulevien projektieni kulkevan käsi kädessä omien arvojeni kanssa. Olin saanut lujitettua ja selkeytettyä omaa arvomaailmaani hieman, ja tämä työ on jatkunut ja kehittynyt akatemian aikana hurjasti. Tietenkin olen aina myös ymmärtänyt rahulihommien merkityksen. Rahulihommilla yleensä on mitään sen kauaskantoisempaa jatkumoa tai suunnitelmaa. Niissä ehkä harvemmin tulee mietittyä vastuullisuusnäkökulmaa. Toisaalta, miksi näin?  

Kuritun (2018) mukaan yritysvastuuraportointi voidaan jakaa neljään vaiheeseen. 

1. valmistautuminen – mitä ollaan tekemässä 

2. olennaisten asioiden tunnistaminen – fokus tärkeimpiin asioihin 

3. tietojen keruu ja sisällöntuotanto – relevantteja ja luotettavia tietoja 

4. raportin viimeistely – tavoitteena kiinnostava ja hyödyllinen raportti. 

Raporistakin voi tehdä yrityksen näköisen

Näin (kirjan ohjeistuksen mukaista) laajaa GRI-raporttia ei varmaan tarvitse vielä hetkeen osata ja kyetä pystyä tekemään, mutta pienemmässä mittakaavassa ehkä kyllä. Vaikka kyseessä olisi pienempikin yritys, on hyvä osoittaa omaa vastuunkantoa ympäröivästä yhteiskunnasta olemalla avoin omista vastuullisuusteoistaan. Toisaalta mitä enemmän, sen parempi. Toisaalta projektin tai yrityksen liiketoiminnan ollessa vielä pientä, ei välttämättä ole edes niin paljoa, mistä kirjoittaa. Esimerkiksi voisi olla ihan realistista kuvitella, että vuoden päästä Loventille rakentaisi vastuullisuusraporttia kuluneesta vuodesta. Kirjan luettuani selasin netistä eri yrityksiä ja heidän vastuullisuuskatsauksiaan. Niitä oli monenlaisia. Oli pelkkää tekstiä, tekstiä ja kuvia, kaavioita. Toisissa oltiin spesifimpiä kuin toisissa. Toiset keskittyivät pelkkään hyvään, toiset avasivat seuraavan vuoden kehityskohteita. Näiden lukemiseen ja selailuun saisi varmasti upotettua päiviä.  

Mainitsin tutustuneeni eri yritysten vastuullisuusraportteihin ja löytäneeni niistä merkittäviä eroja. Linkkaan tähän alle muutaman. 

Kaiko Clothing vastuullisuuskatsaus 2021 

https://cdn.shopify.com/s/files/1/1825/2235/files/Kaiko_Vastuullisuuskatsaus_2021.pdf?v=1664523163

Atria yritysvastuuraportti 2022 

https://www.atria.fi/globalassets/atriagroup/vuosiraportointi-2022/pdf-raportit/atria_yritysvastuuraportti_2022_fi.pdf

Marimekko vastuullisuuskatsaus 2021 

https://company.marimekko.com/app/uploads/2022/06/marimekko_2021_vastuullisuuskatsaus.pdf

Kestävyyspäällikkönä Tiimiakatemialla

Yritysvastuu sai minut ajattelemaan Tiimiakatemiaa ja koko Jamkin organisaatiota. Mieleeni heräsi kestävyyspäällikön rooli, jossa toimin kokonaiset kaksi vuotta. Edelleen harmittaa, ettei pesti saanut jatkoa minun lähdettyäni vaihtoon. Päällikköä yritin rekrytä tiimin muista jäsenistä sekä pinkuista. Ja tietenkin julkinen haku oli päällä samalla tavalla kuin muihinkin päällikkörooleihin. Esitellessäni roolia pinkuille, oli vastaanotto aika hiljainen. Ja loppuun joku taisi heittää jotain “miks mä tulisin tekee jotain kuivaa ja tylsää vastuullisuushommaa jos vaihtoehtona on myös mm kansainväliset verkostot tai koko TA-yhteisön haippi.” Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta samaan sävyyn. Hauska juttu siinä hetkessä ehkä joidenkin mielestä, mutta taustalla siellä varmasti on ihan oikea ajatus. Ehkä vastuullisuudelle ja kestävälle toiminnalle ei ollakaan vielä niin valmiita, mitä haluttaisiin olla? Moni sanoo haluavansa toimia vastuullisemmin, tai että vastuullisuusasiat kiinnostaa, mutta kuitenkaan mitään konkreettista ei tehdä. Jos me emme itse ole tekemässä muutosta, kuka sen tekee? Kuka sanoi, että tämä olisi tylsää? Meillä oli tiimin kanssa keskenämme monta yhteistä hauskaa hetkeä. Ulkoapäin pakotettuna ei siitä tule myöskään yhtään mitään. Muihinkin päällikkörooleihin (ja ylipäätään talon tiimeihin) on ollut viime vuosina hankala löytää innostuneita osallistujia. Ero kuitenkin vielä muiden roolien välillä tähän kestävyysrooliin oli selkeä. Muille on aina löytynyt jatkaja, toisin kuin tälle. Tavallaan se teki minulle (ja muille kestävyystiimiläisille) harmistuneen olon. Yritettiin luoda Tiimiakatemialle kestävämpi jatkumo, mutta selkeästi siinä vielä jollain tapaa epäonnistuttiin. Muistaako kukaan koko tiimiä edes enää? Onko sitä osattu kaivata? Jos yhteisö ei olut vielä valmis, milloin se olisi? Miten koko vastuullisuusteemaa saataisiin edistettyä ja ylläpidettyä akatemialla paremmin? 

Kuten kestävyystiimilläkin joskus aikanaan ideoimme, olisi varmasti todella merkittävää, jos projektisuunnitelmassa, -motorolassa tai jossain muussa akatemian ja projektien työkalussa olisi ns. “pakosti” mietittävä vastuullisuus- tai esimerkiksi kestävän kehityksen näkökulmaa. Edes ihan parin kysymyksen verran. Miniraportteja vastuullisuudesta? Näin tätäkin näkökulmaa saataisiin ehkä edes hieman tuotua lisää projektiajatteluun. Pientä ennakointia, ja pientä pohtimista näistä näkökulmista lisää projektin jälkeiseen purkuun. Olisiko jotain muita työkaluja? Workshoppeja? Tiimien tai projektien vastuullisuuskatsauksia esim. Battleteameihin? Lukujen lisäksi projektien kestävyydelle oma mittari? 

Projekteja on kuitenkin todella laidasta laitaan, joten miten luoda toimiva mittari niin laajalle skaalalle projekteja? Miten mittareista saadaan vertailukelpoisia? Mikä on projektin minivastuullisuusraportin ns. Ydinviesti? Jo suunnitteluvaiheessa on tärkeää ymmärtää projektin toteuttajille ja sen jälkeen raportin tekijöille raportin tärkeimmät tavoitteet sekä ydinviestit. Mikäli raporttia vain tehdään, ilman näkemystä tärkeimmistä viesteistä, jonka raportin pitäisi välittää lukijalle, hukkuu tämä viesti taatusti kaiken muun asian vellontaan. 

Muutetaan ajattelua pienin askelin

Yritysvastuusta puhuessa tärkeäintä olisi kirjan (2018, 161) mukaan asettaa tavoitteet, eli miettiä mihin yritys keskittyy toiminnassaan, miettiä mitä pyritään saamaan aikaan. Lopuksi reflektoidaan, miten matka on mennyt ja toteutunut. Nämä kuulostavat sellaisilta stepeiltä, joita voisi varmasti hyvin helposti ja hieman muokkaamalla soveltaa Tiimiakatemialle. Kysymykset on aseteltava selkeiksi ja helposti ymmärrettäviksi. Vastuullisuudesta ei saa tehdä liian vaikean tai kuivan kuuloista. Se on tärkeää ja meidän jokaisen vastuu. Pienet huomiot ohjaavat isompiin muutoksiin. Muutama yksinkertainen kysymys voi todella muuttaa jonkun ajattelua. Ehkä se saa jonkun miettimään vastuullisuutta hieman avoimemmin. Ehkä se herättää jonkun kiinnostuksen. Miksi tällaista pitää ylipäätään miettiä? Miksi tämä on tärkeää? Opitaan kääntämään vastuullisuus voitoksi: kestävä liiketoiminta on kannattavaa liiketoimintaa.