Viimeinen vuoteni akatemialla alkaa olla puolivälissä, joten mikä sen parempaa, kuin kirjoittaa viimeinen kirjareflektioni seitsemästä opista menestykseen. Näitä taitojahan on nyt viimeiset kolme vuotta harjoiteltu, joten kerrataanhan vielä ne tärkeimmät monitaituri Arnold Schawarzeneggerin oivallusten avulla. 

Selkeä näkemys tulevasta 

Schwarzeneggerin mukaan ihmisellä tulisi olla isot, mutta realistiset tavoitteet, sillä ne ohjaavat häntä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna, en osaa nimetä mitään isoa tulevaisuuden haavetta, enkä toisaalta myöskään halua. Enhän minä tiedä, missä haluan edes 5 vuoden päästä olla ja mitä haluaisin tehdä. Ehkä haluaisin olla kiertämässä pakulla ympäri maailmaa ja tekemässä mieluisia etätöitä tai sitten haluaisin asua ihanassa kodissa esimerkiksi Helsingissä ja edetä urallani korkeaan asemaan. En halua suunnitella tulevaa liikaa, koska en halua kokea joutua pettymään unelmissani, jos elämä viekin eri suuntaan. Ehkä jossain vaiheessa opin tekemään suurempia suunnitelmia, mutta tällä hetkellä olen pidättäytynyt noin vuoden pituisissa unelmissa. Missä haluan olla vuoden päästä? 

Minun tammikuun perinteisiin kuuluu luoda unelmakartta tulevasta vuodestani. Tänä vuonna unelmakartassani oli mm. Lauseet “juuri sopivasti suunniteltu”, “ihastu uusiin mahdollisuuksiin” sekä “tämä paikka oli rakkautta ensisilmäyksellä”. Nämä ovatkin olleet kuluneen vuoden tavoitteitani. Toivon varsinkin kesän antavan minulle juuri sitä, mitä olen tähän hetkeen kaivannut elämääni; uusia tuulia. 

Älä koskaan ajattele pienesti 

Eli älä vähättele itseäsi. Luota itseesi ja usko omiin taitoihisi ja voimiisi. Vaikka vähän väliä podenkin huijarisyndroomaa, on kehitys ollut huima siitä, mistä aloitin. Toki jatkuvasti kehitystä on tapahtunut myös taidoissani, mutta uskon, että eniten muutosta on tapahtunut ajattelussani minusta itsestäni. Jos juttelisin vuoden 2022 Inkan kanssa, hän ei varmasti uskoisi, että osaisin kehua itseäni ja vieläpä ammattitaitoani. Vielä suurempi ero on siinä, että osaan nykyään kehua itseäni jopa muille. Muutama vuosi sitten saatoin kyllä jonkin taidon uskaltaa omaavani, mutta se, että olisin mennyt siitä ääneen muille sanomaan, olisi vaatinut aikamoisen ihmeen. 

Tee ankarasti töitä 

Tämä on mielestäni hyvin yksiselitteinen. Tietenkin jotkut pääsevät elämässä toisia helpommalla enkä itsekään ole sieltä huonoimmista lähtökohdista, mutta varsinkin tänä keväänä minulle on realisoitunut, kuinka paljon töitä pitääkään tehdä unelmien eteen. Olen nyt kevään etsinyt markkinoinnin töitä Helsingistä ja voin sanoa, että sen eteen on tehty hommia. Minulle ei vieläkään ole täysin selkeytynyt kesän työkuviot, mutta sen olen päättänyt, että markkinoinnin hommia minä Helsinkiin olen menossa tekemään. Jos ei muutakaan, niin marssin kesäkuun alussa johonkin markkinointitoimistoon ja ilmoitan tekeväni siellä niin pitkään ilmaiseksi hommia, kunnes he minut palkkaavat. (Tästä Jaana ei varmasti pitäisi, mutta voimme palata esseen lopussa siihen, miksi en ajattele, että tämä edes olisi aivan paska idea.) 

Myy, myy, myy 

Asia mitä olen aina sanonut vihaavani. Mutta niin valitettavaa kuin se onkin, ei sitä ilman voi pärjätä bisnesalalla. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että minun täytyy myydä itseäni. Ja sehän vasta kamalaa onkin. Mutta niin kuin sanoinkin kohdassa 2, olen oikeasti kehittynyt itseni kehumisessa, joten tämä ei ole tuottanut enää niin paljon ongelmia kuin ennen. Enää ei Jessikan tarvitse tehdä minun myymistä puolestani… 

Vaihda näkökulmaa 

Niin kuin meidän kultamunauskin julistaa: “Vaikka on onnistuneesti munattu, niin projekti on kuitenkin tuonut tekijöilleen tärkeää oppia, joilla voidaan jatkossa saada parempia tuloksia aikaiseksi.”. Näinhän se menee, mokaaminen ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että on aika vaihtaa näkökulmaa ja kokeilla uudestaan. 

Alkuun mietin, olenko elänyt aivan liian turvallisesti, sillä en osaa nimetä yhtäkään mokaa, jonka olisin tehnyt. Nyt kun asiaa hieman mutusteli, onhan niitä mokailuja tullut vaikka minkä suhteen (toki maltillisen kokoisia), mutta asennoitumiseni akatemian aikana on muuttunut niin radikaalisti, etten aidosti osaa katua asioita jälkeen päin. Joko asiat on “mokan” myötä mennyt niin kuin on ollut tarkoituskin (eli niin sanotusti “what is meant to be, will be”) tai sitten siitä on opittu, miten tehdä ensi kerralla.  

Sulje suusi ja avaa mielesi 

On aika kuunnella ja olla utelias. Yksi parhaista asioista, mitä Tiimiakatemia on minulle opettanut, on asiakaskäynnit. En ole ikinä tajunnut, kuinka helppoa on luoda mahdollisuuksia itselleen vain siten, että tapaa muita ihmisiä. Esimerkkinä, kun lähdimme viime keväänä Jessikan kanssa Helsinkiin tarkoituksena tavata muutama ihminen ja tulinkin takaisin harkkapaikka takataskussa. Hullua.  

Riko peilisi 

Tällä vinkillä ei toivota sinulle 7 vuotta huonoa onnea. Pointtina tässä on se, ettei sinun tulisi nähdä ja auttaa vain itseäsi, vaan olla jalomielinen ja auttaa myös muita. Se usein kantaa hedelmää myöhemmissä hetkissä. Koen omaavani tämän taidon suhteellisen hyvin, mutta aina on parannettavaa. Tässä voin kuitenkin palata 3 kohtaan. En kuollaksenikaan muista, kenen kanssa kävin asiakastapaamisella, mut hän kertoi aikoinaan tehneensä näin, että työskenteli ensin ilmaiseksi kuukauden ajan ja kysyi sitten, saisiko jatkopaikkaa yrityksestä. Ja saihan hän. Hän myös kertoi, että on hyvin epätodennäköistä, että kellään kestäisi moraali siihen, ettei tämän kuukauden jälkeen palkkaisi henkilöä, jos hän on tehnyt hommansa hyvin. Jos ei muutakaan, niin sentään on saanut ansioluetteloon lisää tavaraa.