Luin kirjan viherpesusta, sillä olen monesti törmännyt aiheeseen niin keskusteluissa kuin lukenut uutisotsikoistakin. Kirja käsitteli ympäristövastuuta ja sitä, miten yritykset koittavat vaikuttaa asiakkaan ostopäätökseen kertomalla vastuullisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä, joka ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa.

Viherpesua on monenlaista, yritykset ovat keksineet keinoja, kuinka esimerkiksi mainoksesta saadaan ympäristöystävällinen kuva käyttämällä tietynlaisia sanoja, värejä tai teemoja. Vihreät värit ja vastuullisuuden korostaminen ovat näistä erittäin yleisiä.

On myös muita tapoja, kuten esimerkiksi volkswagenin tekemä päästömittaushuijaus, jossa he ilmoittivat autojensa päästöjen olevan huomattavasti matalammat kuin mitä ne oikeasti olivat. Tämä skandaaliksi noussut tilanne tapahtui siis vuonna 2015, kun amerikassa huomattiin volkswagenin asentaneen tietokoneen joka tunnistaa päästöjenmittaustilanteen, jolloin se hetkellisesti laskee auton tehoja päästäkseen alempaan päästölukemaan. Tästä syntyneen skandaalin vuoksi heidän autojaan ei ostettu niin paljon, volkswagenin pörssikurssi romahti ja toimitusjohtaja sekä muita työntekijöitä irtisanoutui. Tämäkin on vain yksi monista esimerkeistä miten vakavat seuraukset viherpesusta voi aiheutua.

Kirjassa on listattu paljon esimerkkejä yrityksistä, joiden markkinoinnin pääpisteenä on ympäristöystävällisyys ja vastuullisuus, kuitenkaan tätä millään tavalla toteuttamatta. Näiden esimerkkien lisäksi kerrotaan erilaisia tapoja, joilla viherpesua harjoitetaan, kuten virheellistä mainontaa, epämääräisiä sertifikaatteja ja erilaisia mittareita, jotka mukamas kertovat päästöistä. Monessa näistä esimerkeistä päästöt ovat mitattu vain yhdessä vaiheessa tuotteen valmistamisen prosessia, jolloin valmistukseen tarvittavat osat ovat voineet tulla maista, joissa ei päästöihin kiinnitetä niin paljon huomiota.

Kirjaa lukiessani aloin miettimään, että montako kertaa olen itse ostanut tuotteen, joka on harhaanjohtavasti ilmaissut osansa maailman ilmaston parantamisesta. Kirjassa oli hyvin paljon erilaisia esimerkkejä viherpesusta, jotka pistivät miettimään, että mistä sitten tunnistaa oikeasti vastuullisen tuotteen? Kun yritykset kertovat tutkimuksista, joissa heidän päästönsä ovat vähentyneet tämän ja tämän verran, mistä oikein tiedän onko tutkimus heidän omansa, tai esimerkiksi millä aikavälillä päästöt ovat vähentyneet? Mielikuvia on niin helppo rakentaa yrityksestä, lätkäisemällä mainoksiin sanoja vastuullisuudesta ja ympäristöstä, sekä kaikenlaisia lukuja eri mittauksista, mutta kuinka moni oikeasti perehtyy asiaan? ja kuinka monen mielipide yrityksestä muuttuu mainoksen mukaiseksi tutkimatta asiaa sen enempää? väittäisin että aika monen.

Viherpesun tunnistamisestakin oli kerrottu asiaa. Hälyttävää ovat esimerkiksi tuotteet, joissa sanoja kuten aito,luonnonmukainen ja kestäväviljellään todella paljon. Myös yrityksen ja sen markkinoinnin läpinäkyvyys pitäisi kertoa tuotteesta. Läpinäkyvyys voi ilmaantua esimerkiksi koko tuotteen elinkaaren päästöjen ilmaisemisella. Itse muistan nähneeni itse ostamassani tuotteessa tämän ensimmäisen kerran kun ostin Veja -merkkiset kengät. Kenkälaatikon sisällä oli ympyräkaavio, johon oli merkitty tuotteen koko elinkaaren päästöt raaka-aineista maailmalle jakeluun saakka. Kaavio oli hyvin selkeä ja informatiivinen, josta sain hyvin selvää. Tämä kattavan tiedon esittäminen oli myös kirjassa yksi keino tunnistaa aito vastuullisuus viherpesusta. Myös puolueettomasti myönnetyt merkinnät ja sertifikaatit olivat yksi mainituista asioista.

Kirjaa lukemalla pystyin reflektoimaan aikaisemmin lukemaani kirjaa asiakaskokemuksesta ja asiakaslähtöisyydestä. Siinä kerrottiin, miten yritysten pitää ensisijaisesti muovautua asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Tämä onkin varmasti yksi syy viherpesun yleistymiselle, nimittäin vastuullisuus ja ympäristystävällisyys on noussut enemmän pinnalle kuluttajien kesken kuin ennen. Kirja auttoi ymmärtämään viherpesua ja miten laajasti sitä harjoitetaan yritysmaailmassa.