Elmer Dixon vieraili lokakuun lopussa Tiimiakatemialla puhumassa monimuotoisuudesta työelämässä 2000-luvulla ja miksi se on tärkeää etenkin tiimityössä. Vierailu oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja sai itse myös haastaa itseään ajattelemaan. Dixonia kuunnellessa myös oma sanavarasto karttui ja vaikka nyt ei jokaista sanaa ehkä ihan ymmärtänytkään niin sain kuitenkin kokonaiskuvasta kiinni.

Learning Circuksen jälkeen tämä vierailu oli hyvä kiteytys sille, miksi ehkä kaipaisimme Tiimiakatemialle lisää monimuotoisuutta. Jokainen meistä tulee luonnollisesti eri lähtökohdista eri puolelta Suomea, mutta suurin ero meillä on, jos vertaa Birminghamiin se, että me kaikki nimenomaan olemme täältä Suomesta. Tähän totta kai vaikuttaa se, että tutkinto on suomenkielinen, mutta miksi emme ottaisi vastaan esimerkiksi vaihto-opiskelijoita? Tuntuu, että vaihto-opiskelua katsotaan meillä Akatemialla vähän huonolla ja sillä, että tiimi kärsii. Miten niin? Minä koen sen niin päin, että jos Artestakin joku haluaa vaihtoon lähteä, niin se varmasti takasin tullessaan tuo enemmän oppia tiimille kuin Suomessa nöhjöttäminen. 

Omia muistiinpanojani vierailusta tässä selatessa olen alleviivannut sanat ”Equality is not equity”. Dixon puhui tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden erosta. Nykypäivänä tasa-arvosta puhutaan tosi paljon ja välillä se menee ehkä mielestäni vähän ylikin. Dixonilla oli paljon esimerkkejä siitä miksi tasa-arvo ei kuitenkaan toimi aina kaikissa tilanteissa. Hänellä oli mielestäni hyvä kuva tähän liittyen ja se ehkä jäikin minulle eniten mieleeni tästä vierailusta. Kuvassa oli kolme eri pituista poikaa ja kolme laatikkoa. Jos laatikot olisi jaettu tasa-arvoisesti kaikille pojille jalkojen alle olisi silti lyhin jäänyt vielä näköesteen taakse. Oikeudenmukaisuus tässä kuvassa tulee esiin siten, että kun pisin antaa oman laatikkonsa lyhimmälle pojalle näkee hänkin aidan taa. Oikeudenmukaisuus näkyy meillä ehkä enemmän juuri tällaisissa arkisissa tilanteissa, mutta miten tämä näkyy meillä Tiimiakatemialla?

Syyllistyn itsekin siihen ajatukseen, että jokaisen tulisi pystyä samanlaisiin suorituksiin ja työmääriin, kuin joku toinen. Ei meillä Artessakaan jakaudu työtehtävät tasaisesti vaan asioita tekevät ne tietyt samat henkilöt tiimin asioiden edistämiseksi. Totta kai liiderillä on oma osansa asioiden hoitamisessa, mutta miksi niin sanotut juoksevat asiat ja selvitystyöt jäävät tiettyjen samojen henkilöiden harteille? En koe, että se on tasa-arvoista tai oikeudenmukaista. Olen tästä monta kertaa maininnut esimerkiksi viikkopalsuissa, mutta muutosta ei tunnu tapahtuvan. 

Vierailusta tuli myös mieleen sanonta ”reilu peli on perseestä” ja niinhän se on, mutta kaikkeen se ei kuitenkaan sovi. Työmäärät ovat Tiimiakatemialla suuret ja etenkin nämä esseet tuppaavat monella jäämään viimeisille viikoille, myös minulla.  Meille annetaan tietty päivämäärä, milloin kaiken pitää olla palautettuna ja se on reilua, mutta nään siinäkin myös oikeudenmukaisuutta, että lisäaikaakin on mahdollista saada. Olemmehan vain ihmisiä ja maailma ei yhteen esseeseen kaadu. Etenkin itsellä viimeviikot on mennyt sairastellessa ja muissa kiireissä, jolloin nämä ei lempparihommat jäävät luonnollisesti vähän vähemmälle huomiolle.