Vauhti kiihtyy, kuinka pysyä perässä?

Kirjoittaja: Ilona Vaherto

28 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Ravistettava Omsakas

Lähdeteoksen kirjoittaja: Saku Tuominen & Katja Lindroos

Teoriapisteet: 2

Maailma muuttuu.

Nykymaailmassa kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin, koko ajan pitää tehdä jotain. Jos ei ole kiire minnekään ja kalenterissa on vapaata tilaa, siihen täytyy olla jokin painava syy, sillä muuten se on outoa ja epäilyttävää. Kokoaikaisen kiireen tunteen vuoksi myös hitaus tuntuu hitaammalta ja ihmiset ovat malttamattomia. Helsingissä metron odottaminen 10 minuutin ajan tuntuu ikuisuudelta, koska ollaan totuttu viiteen. Lapissa elämä taas on vähemmän hektistä ja 20 minuuttia menee hetkessä.

Kiireen lisäksi meillä on loputtomalta tuntuva tarjonta – kaikesta.  Se, että yhteiskuntamme pyörii kiireen ympärillä, näkyy hyvin kulutuksessa – kulutustavaroiden kiertonopeus vain kasvaa kasvamistaan, esimerkiksi pikamuodissa tämä näkyy mallistojen tiuhalla muutostahdilla. Myös informaatiota on saatavilla kokoajan enemmän ja enemmän, eikä halutun informaation saaminen ei ole koskaan ollut helpompaa ja nopeampaa kuin nyt.

Kolmantena aiheena suurissa muutoksissa on kehitys. Kirjassa käsiteltiin muun muassa bio- nano- sekä geeniteknologian uusimpia keksintöjä ja kehittymistä. Moni saattaa ajatella, että kehitys on aina hyvästä, mutta ihmisten kloonaamisesta, nanorobottien päästämisestä ihmiskehoon, sekä itse ajattelevista tietokoneista kertova kappale nosti  aiemminkin pohtimiani asioita pintaan: Missä menee raja? Onko kehitys enää hyvästä siinä vaiheessa kun ihminen ei pysy siinä itse mukana? Tuskin.

Myös me voisimme muuttua.

Ensimmäisistä kappaleista saimme siis käsityksen, että maailma tosiaankin muuttuu – ja nopeasti. Meidänkin olisi hyvä muuttua, ja koittaa pysyä mukana. Muutos ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä, sillä ihmisluontoon kuuluu tiettyjä asioita, jotka hankaloittavat muuttumista. Me haluamme olla kontrollissa kaikesta, koska se tuo meille turvaa ja varmuutta. Tutussa ja turvallisessa pysyminen on toki mukavaa, mutta se myöskin saa meidät junnaamaan paikoillaan sekä estää meitä kehittymästä. Mitä kauemmin nautit helposta elämästäsi kaukana epämukavuusalueeltasi, sitä vaikeammaksi matka kohti kehitystä käy. Minullakin on pelkoja, joita kohti meneminen inhottaa, mutta on hyvä muistaa että paras tapa päästä niistä eroon on menemällä suoraan niitä kohti. Rutiineista ja arjesta kertovassa kappaleessa esitettiin ajatus, jota aion todellakin kokeilla; Mitä jos muuttaisimme rutiinejamme ja tekisimme joka päivä jonkun arkirutiinin uudella tavalla? Tämä voisi mielestäni olla hyvinkin opettavainen ja mielenkiintoinen kokeilu.

Ravistutaan!

Sitten päästään itse ravistumiseen. Ravistumisessa luomme mieleemme uusia kytköksiä ja kyseenalaistamme, jopa rikomme tuttuja ja turvallisia kokonaisuuksia. Ravistuksessa muokataan vanhaa ja keksitään uutta. Kirjassa esiteltiin 10 aihetta ravistettavaksi, sekä ohjeet ravistukseen kyseisellä osa-alueella. Aiheita olivat ajankäyttö, tapa ajatella, vertailemisen pakko, epävarmuuden pelko, yksi totuus, monimutkaisuus, hyödyllisyys, epäonnistumisen pelko, turhantärkeys ja itsetunto. Seuraavissa kappaleissa ajatuksiani osasta kirjan ravistuskappaleista.

Ajankäyttö. Ajankäytön ravistuksessa mainittiin, että asiat olisi hyvä laittaa kalenteriin niille varattujen aikojen kanssa ja tällä tavalla konkretisoida, jotta hommat tulee varmasti hoidettua. Uskon edeltävän tavan olevan hyvä keino ainakin itselleni saada asioita aikaiseksi, koska jos ajattelen ainoastaan mielessäni meneväni illalla lenkille, on kynnys lenkin ”siirtämiseen” eli laiskuuden takia välistä jättämiseen paljon pienempi kuin silloin jos olisin varannut kalenteriin päivästäni tietyn ajan lenkillä käymiselle. Kappaleessa muistutettiin myös multitaskingin huonosta puolesta, eli siitä ettei täydellinen keskittyminen useampaan asiaan samaan aikaan ole aivoillemme mitenkään mahdollista, joten kannattaa ottaa oma aika kullekin tehtävälle maksimoidakseen tulokset.

Epävarmuuden pelko. Kirjan kappale herätti minulla ajatuksia omasta epävarmuudestani ja siitä kuinka itse siihen suhtaudun. Kappaleessa puhuttiin muun muassa siitä kuinka ihmiset pelkäävät olla epävarmoja, jonka vuoksi ”En tiedä” sekä ”En ymmärrä” ovat osalle ihmisistä vaikeita asioita sanoa ääneen. Epävarmuuden pelko näkyy myös siinä muodossa, että ihmiset siteeraavat kovin herkästi toisiaan ja levittävät täysin perätöntäkin tietoa, sillä he eivät halua kyseenalaistaa kuulemaansa. Itse pelkään välillä kyseenalaistavani turhankin paljon kuulemiani asioita, mutta utelias mieleni on pelastanut minut monilta väärinymmärryksiltä sekä auttanut voittamaan monet argumentoinnit!

Yksi totuus. Tämä oli ehdottomasti kirjan paras kappale, koska huomasin minulla olevan paljon yhteistä Albert Einsteinin kanssa, lopussa kuulet miksi. Kirjan esimerkki yksi totuus- ajattelusta lähti koulun penkiltä. Koulussa meidät opetetaan vastaamaan kysymyksiin oikein, ja ulkoa opetellaan ties mitä loruja ja runoja. Opettaja odotti vain yhtä ja oikeaa vastausta, eikä ”tyhmiä” kysymyksiä kysyneitä ja kyseenalaistaneita oppilaita arvostettu. Kuitenkin yhden ja oikean vastauksen sijaan tärkeää olisi opetella myös kysymään ja ajattelemaan seuraavan kaltaisia asioita ”Entä jos kaikki, mitä tiedän, onkin väärin?”, ”Entä jos kaikki, mitä olen oppinut, ei pidäkään paikkaansa?”, ”Entä jos se, että jokin ei ole toiminut aikaisemmin, ei tarkoitakaan sitä, ettei se toimisi nyt?”. Sitten päästäänkin itse parhaimpaan kohtaan, lainaan suoraan kirjasta: ”Koska käsityksemme koulutuksesta liittyy vasempaan aivopuoliskoon, leimaamme energiset, mielikuvitusrikkaat, värikkäät, uteliaat tai äärimmäiseen haaveksimiseen taipuvaiset lapset tuhmiksi, häiritseviksi, yliaktiivisiksi, hitaiksi tai jälkeenjääneiksi. Meidän tulisi kuitenkin leimata heidät potentiaalisiksi luoviksi neroiksi, joiden tutkimusmatka kykyjensä koko kirjoon on vasta alkamassa.” Ei lisättävää.

You May Also Like…

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti