Ihmiset eivät aina vain ymmärrä toisiaan, väärinymmärryksistä on aiheutunut paljon pahaa maailman historiassakin. Ne sekoittavat politiikkaa, vaarantavat ihmishenkiä, vaikuttavat niin maailman kauppaan, kuin ihmissuhteisiinkin. Hyvänä esimerkkinä kirjassa kerrottiin, kuinka Nasan sisäisessä kommunikoinnissa oli mennyt sentit ja tuumat sekaisin ja avaruusluotain murskautui Marsin pintaan. Ihmisten välinen kommunikaatio on todella perustavan laatuinen asia koko yhteiskunnassamme, joten sen ongelmat edistävät monien globaalien haasteiden syntyä. Ja ilman keskinäistä ymmärrystä ei kyseisiä ongelmia voi myöskään ratkoa.

Kirjassa Mustajoki tarkastelee kielellistä vuorovaikutusta ja puhutun kielen ymmärtämistä. Punaisena lankana toimi ajatus siitä millainen ymmärtäminen on milloinkin riittävää ja mitkä asiat aiheuttavat sen, että ei ymmärretä edes riittävästi. Sekä puhuja ja kuulija määrittävät riittävän kuulemisen sen mukaan millaiset heidän kommunikatiiviset tarpeensa ovat. (Mustajoki 2020)

Lähtökohta puhumiselle on tarve sanoa jotakin ja viesti koostuu kolmesta osasta:

• Sisältö: Mitä sanotaan ja tuodaan viestissä esiin.
• Tarkoitus: Miksi sanotaan jotain ja mitkä ovat viestin tarkoitusperät, millainen merkitys viestillä on kertojalle.
• Sävy: Miten sanotaan. Nonverbaaliset viestintäkeinot eli ilmeet, katseet, eleet sekä kehon liikkeet ja asennot. Suuri rooli puhujan tunteiden ja mielentilan tulkitsemissa.

Oma käsityksemme maailmasta, aikaisemmat elämänkokemukset, oletukset ja arvot vaikuttavat vuorovaikuttamiseemme. On tietenkin helppoa ottaa vastaan sellaista tietoa, joka sopii maailmaankuvaamme, mutta meitä on moneksi. Vuorovaikuttamisessa on tärkeä ymmärtää ihmisten erilaisuus, se vaikuttaa siihen, miten puhujan kannatta puhua ja miten kuulijan tulee tulkita kuulemaansa. Ei ole kuitenkaan hyvä sijoittaa ihmisiä mihinkään kategorioihin vaan ymmärtää jokaisen ainutlaatuisuus. Kielellisen muodon etsiminen ei ole aina helppoa, mutta oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta.

Hohkeen kommunikointi

Tiimimme vuorovaikutustaidot ovat viimeisen kahden vuoden aikana kehittyneet hurjasti. Iso muutos tapahtui tietenkin silloin, kun pääsimme pois zoomyhteyksien päästä ja kommunikoinnin oli mahdollista tapahtua ihan kasvokkain. Olennainen tekijä kommunikoinnin kehityksessä on ollut keskinäisen luottamuksen rakentuminen. Tunnemme ja luotamme toisiimme koko ajan paremmin, joten kommunikointi on avoimempaa, suorempaa, toisia kunnioittavampaa ja tasa-arvoisempaa.

Koen kuitenkin, että tässä asiassa meidän on edelleen syytä kehittyä. Viime perjantain täpitys muistutti, että emme ole pitäneet dialogitreenejä tarpeeksi usein (vaadittu määrä kerran sprintissä). Ja monet ihmiset saivatkin syksyn palautteissa mainintaa joko siitä, että pitää antaa tilaa enemmän muille ja kuunnella tai osan olisi hyvä tuoda omia ajatuksia enemmän kuuluviin ja ottaa tilaa omille puheenvuoroille. Dialogitreenit heti ensi vuoden alkuun voisi olla hyvinkin passelit. Keskustelua siitä, mikä dialogissamme toimii ja mikä ei, millaista haluaisimme dialogimme enemmän olevan, kuinka kaikki tulisi paremmin kuulluksi ja miten annamme jokaiselle tarvittavan tilan. Tärkeää on myös huomioida se, että dialogiin voi aktiivisesti osallistua, vaikka ei puhuisi. Miten näytämme sen, että kuuntelemme, olemme läsnä ja ymmärrämme toisen viestin? Joskus voi tuntua, siltä että puhuu seinille, jos ei saa katsekontaktia tai reaktiota viestin vastaanottamisesta tai ymmärtämisestä.

Dialogi on keskustelijoiden yhteisen toiminnan tulosta. Kirjassa esiteltiin kooperatiivisuuden periaatteita eli Gricen maksiimeita:

Määrän periaate: Älä puhu liikaa tai liian vähän. Liian pitkä tarinointi saattaa johtaa siihen, että into kuunnellessa lopahtaa, mutta välillä asia tulee kerrottua liiankin tiivisti ja puheenvuorossa on aukkoja, jotka jättävät ilmoille kysymyksiä.

Laadun periaate: Älä puhu sellaista mitä pidät vääränä tai mille ei ole riittäviä perusteita: Valheet, mehukkaat tai kyliltä kuullut jutut on syytä jättää pois.

Johdonmukaisuuden periaate: Pysy asiassa. Asioiden kiertely ei edistä keskustelua haluttuun suuntaan. (Oma mielipiteeni on se, että välillä kuitenkin harhailu voi rikastaa dialogia ja tuoda odottamattomia suuntia keskusteluun.)

Tavan periaate: Puhu selkeästi ja vältä moniselitteisyyttä.

Tiimimme väärinymmärrystilanteet, johtuvat hetkistä, jolloin esitettyyn asiaan ei ole kysytty tarkempia kysymyksiä tai ei ole tuotu ilmi sitä, ettei asiaa täysin ymmärretty. Jälkeenpäin saattaa kuulla, että jotain oli jäänyt hampaankoloon tai joku asia oli otettu toisin kuin se oli tarkoitettu. Siksipä on tärkeää osata kyseenalaistaa, haastaa ajatuksia, kysyä rohkeasti ja kuunnella aidosti ja halulla ymmärtää. On myös tärkeää antaa aktiivisesti palautetta vuorovaikutustilanteista. Jos ei pidä jonkun tavasta tuoda asioita esille tai haluaisi kehittä jotain yhteisessä kommunikoimisessa se on tärkeä kertoa, jotta vuorovaikuttamisemme on kaikille miellyttävää ja osallistuminen olisi vaivattomampaa.

Kommunikointitilanteissa tunteet voivat antaa energiaa, mutta toisaalta ne heikentävät kykyä puhua selkeästi ja kuunnella tarkkaavaisesti. Tunteiden vallatessa mielen tilannetaju voi kadota ja asiapuhe on silloin hyvin vaikeaa. Itselläni tämä on ainakin iso kehityskohde. On opittava tunnistamaan tilanteet, joissa on syytä hillitä tunteet ja tuoda asiat esiin asioina. Iso tunnelataukseni ajoittain heikentää muiden kykyä, ottaa asiani tosissaan ja silloin minä taas en saa viestiäni halutulla tavallani kuuluviin.

Vuorovaikutuksen reunaehtoja

Väärinymmärryksiltä ei voida täysin välttyä, kun ihmiset aktiivisesti kommunikoivat keskenään. On syytä kuitenkin pyrkiä vähentämään niitä, koska seuraukset voivat joskus olla tarpeettoman suuria niin ihmissuhteissa, kuin yhteisten asioiden hoitamisessa. Parhaansa yrittäminen ja pyrkiminen riittävän ymmärryksen tasoon on tarpeeksi. Ihmisaivot eivät aina ole myöskään täydelliset. Aistien, muistin ja ajatteluprosessien kanssa voi tapahtua häiriöitä, jotka heijastuvat vuorovaikutukseen, emmehän ole robotteja.

Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan ja temperamentiltaan. On ekstroverttejä ja introvertteja, erilaisia asenteita ja arvoja, me myös tiedämme eri asioita ja omaamme eri elämänkokemuksen. Tulkitsemme toisiamme monin eri tavoin, joten erilaisuutta on tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja hyväksyvään. Toisten kanssa keskustellessa et puhu peilikuvallesi.

Mielialamme vaikuttaa siihen, miten pystymme keskittymään keskusteluun, millainen kapasiteettimme on vastaanottaa uutta tietoa ja tarkastella muiden tunteita. Mieliala voi vaikuttaa myös omien tunteiden säätelyyn ja siihen miten itse tuo asiansa esiin.

Välillä haasteita tuo kielen epätarkkuus ja kommunikaatioväline, viestillä tapahtuva vuorovaikuttaminen aiheuttaa eniten väärinymmärryksiä. Aina emme myöskään puhu niin suorasti, kun voisimme ja hähmäinen vihjepuhe ei mene toiselle ihmisille perille. On myös muistettava, että asiasisältö on vain osa viestiä ja on pyrittävä ymmärtämään syitä ja tunteita viestin takana. Paremman vuorovaikuttamisen edellytys on parempi ihmistuntemus. Kun osaa lukea toisen ihmisen eleitä, ilmeitä, äänenpainoja tai asentoja ymmärtää ihmisen antaman viestin kokonaisvaltaisemmin.

Joskus viestin perille meno on isosti vastuussa kuulijassa. Silloin tällöin ihmiset eivät vain kuuntele, vaikka näyttäisivät siltä tai jos he eivät ymmärtäneet jotain, siihen ei aina reagoida. Myös isommissa ihmisporukoissa voi olla vaikeuksia puheenvuoron saamisessa ja oman viestin esiin tuomisessa. Kun olet tehnyt oman parhaasi vuorovaikutustilanteissa, vastuu siirtyy aina kuulijalle.

Viestin perillemenon varmistaminen

Kirjan lopussa oli 24 eri vinkkiä, kuinka saada oma viesti paremmin perille ja ajattelin tähän loppuun poimia niistä muutamat, jotka resonoivat minussa.

Älä kaihda sosiaalista puhetta: Aina ei tarvitse puhua asiaa tai jakaa tietoa, pienet small talk hetket ja höpinät yhdistävät ihmisiä ja varmistamme samalle, että pidämme yhteyden auki mahdollisia tulevia vaikeimpia puhetilanteita varten.

Muista erot mentaalisissa maailmoissa: Ei tarvitse edes lähteä kauas, niin ihmiset voivat nähdä ja hahmottaa maailmaa eri tavoin. Erilaisuus on hyvä muistaa huomioida vuorovaikutustilanteissa.

Mukauta puheesi tilanteen ja kuulijan mukaan: Kun haluan varmistaa, että viestini menee oikein perille, on hyvä huomioida ja käyttää energiaa siihen kenelle olen puhumassa. Joillekin ihmisille toimii erilaiset viestinnän keinot, on hyvä löytää oikeat tavat kulloisenkin henkilön kanssa ja ymmärtää tilannetta, jossa keskustellaan.

Älä oleta liikoja: Joskus kommunikoidessa selviää vähemmällä, mutta ei aina. Olettaminen on vaarallista, sillä joskus olennainen asia jäikin sanomatta sen myötä, koska oletimme vastapuolen jo ymmärtäneen asian laidan.

Älä varasta koko ilmatilaa: Vuorovaikutus on yhteistyötä! Omaa aikaa äänessä olemisessa on hyvä osata säädellä, koska oman puheen teho vähenee, jos osapuolet eivät jaksa enää keskittyä. Siispä muista kuunnella ja kysyä.

Ole armelias itsellesi ja muille: Virheitä ja väärinymmärryksiä sattuu, se on elämää. Myönnä, hyväksy, opi ja jatka eteenpäin.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke