Miten voisimme ymmärtää toisiamme paremmin? Teos ”Väärinymmärryksiä” tarjoaa arvokkaita työkaluja ja oivalluksia ihmisten kommunikaatiotaitojen kehittämiseen. Sen sivuilla tutkitaan, kuinka voimme oppia tunnistamaan väärinymmärrykset ja estämään niitä tehokkaammin päivittäisessä kanssakäymisessä. Kun ymmärrämme, miksi emme aina ymmärrä toisiamme, voimme selvitä paremmin arjen ja työn vuorovaikutustilanteista. Kirja antoi mahdollisuuden syventyä viestinnän monimutkaisuuteen ja tarjosi käytännön neuvoja siitä, kuinka parantaa vuorovaikutustaitoja.

Puhumisen perusta on tarve ilmaista itseään. Viesti koostuu sisällöstä, tarkoituksesta sekä sävystä.

1. Mitä sanotaan
2. Miksi sanotaan
3. Miten sanotaan ( ilmeet, eleet sekä kehonkieli)

Vuorovaikuttamisessa on tärkeää ymmärtää ihmisten erilaisuus, sillä se vaikuttaa siihen miten puhujan kannatta puhua ja miten kuulijan tulee tulkita kuulemaansa. On erillaista keskustella introvertin kanssa kuin ekstrovertin. Myös Sanomisia itseään vähättelevän ja itsevarman henkilön välillä on tarpeen tulkita eri näkökulmista. Päivittäin kohtaamme tilanteita, joissa sanojemme tarkoitus voi jäädä epäselväksi tai väärin tulkituksi. Tämä herättää kysymyksen: Miten voisimme ymmärtää toisiamme paremmin?

Kirjassa käsiteltiin kooperatiivisuuden periaatteita:

Määrän periaate: Varmista, ettet puhu liian pitkään tai liian suppeasti.

Liian pitkät selostukset voivat kadottaa kuulijoiden mielenkiinnon, kun taas liian lyhyet kuvaukset saattavat jättää asioita epäselviksi. Dialogissa kallistun monesti liian niukkaan puheeseen. En ole ihminen joka on aina äänessä tai ensimmäisenä kertomassa ajatuksistaan. Kerron asiat monesti lyhyesti ja saatan jopa jättää kertomatta oleellisia asioita ja olettaa, että kaikki tietävät kuitenkin. Huomaan myös usein dialogissa keskittyväni ihan johonkin muuhun, jos mielestäni joku puhuu aivan liian pitkään. Silloin asiat menevät ohi enkä enää jaksa kuunnella. Määrän periaatteesta on hyvä muistaa, että jokaisen dialogiin osallistuvan vastuulla on olla keskustelun ylläpitäjä ja eteenpäin viejä sekä antaa myös tilaa toisille ja kuunnella.

Laadun periaate: Vältä esittämästä väitteitä, joita et itse pidä totena tai joille ei ole vahvoja perusteita.

Totuudenvastaiset tiedot ja huhut tulisi jättää keskustelun ulkopuolelle. Usein kuitenkin keskusteluun nousee kuulo- ja huhupuheita, joiden paikkaansa pitävyydestä ei ole varmuutta. Sen sijaan, että suoraan valehtelemme, toisinaan jokainen meistä kertoo asioita, joista emme ole täysin varmoja. Erityisesti, jos tarina on mehukas.

Johdonmukaisuuden periaate: säilytä fokus aiheessa.

Liiallinen aiheen vaihtelu voi hidastaa keskustelun etenemistä kohti tavoitetta. Asiassa pysyminen ei ole aina mahdollista, koska mieleen juolahtelee erilaisia asioita, joista pitää välittömästi sanoa jotakin. Joissakin tapauksissa pieni poikkeaminen aiheesta voi kuitenkin tuoda uusia näkökulmia ja rikastuttaa keskustelua. Vengan dialogissa asiat lähtevät helposti rönsyilemään ja unohdamme, mihin olimme vastaamassa. Joskus on itse helpompi hypätä mukaan keskusteluun sivuraiteilta. Välillä tuntuu, että dialogissamme selitetään selittämisen ilosta ja pikkuhiljaa osa porukasta on tippunut kärryiltä.

Tavan periaate: puhu selkeästi ja käytä kieltä, joka on ymmärrettävää kaikille keskustelun osapuolille.

Emme useinkaan tiedosta puhuvamme niin, että meidät voidaan ymmärtää eri tavoin. Omassa viestinnässä tunteet saattavat aika ajoin ottaa vallan. Ne voivat antaa energiaa, mutta ne myös heikentävät kykyä puhua selkeästi ja kuunnella tarkkaavaisesti. Tunteiden vallatessa mielen tilannetaju voi kadota ja asiapuhe on silloin hyvin vaikeaa. Minun on opittava tunnistamaan tilanteet, joissa on syytä hillitä tunteet ja tuoda asiat esiin asioina, jotta saan viestini halutulla tavallani kuuluviin.
Jakossa yritän muistaa, että puhujan roolissa muistan varmistaa kuuntelijalta onko hän sisäistänyt ja ymmärtänyt asiat. Jos olen kuuntelijan roolissa muistan kysyä tarkentavia kysymyksiä, jotta olen kärryillä ja pystyn sisäistämään puhujan viestin.

Näillä periaatteilla saa vähennettyä väärinymmärryksen mahdollisuutta. Kuitenkin huomaan, että useat tiimimme jäsenet (minä mukaanlukien) eivät aina noudata näitä periaatteita, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin keskusteluissamme.
Tiimimme väärinymmärrystilanteet, johtuvat hetkistä, jolloin esitettyyn asiaan ei ole kysytty tarkempia kysymyksiä tai ei ole tuotu ilmi sitä, ettei asiaa täysin ymmärretty. Pari viikkoa sitten Vengan treeneissä saimme tehtävän, jota kukaan ei täysin ymmärtänyt. Mutta se, ettei kukaan ymmärtänyt selvisi vasta, kun palasimme takaisin purkamaan annettua tehtävää. Jokainen ryhmä oli koittanut saada jotain aikaiseksi ilman, että olisi kysynyt tarkentavia kysymyksiä tai kertonut ettei saanut jutusta kiinni. En itsekkään halunnut myöntää, etten ymmärtänyt tehtävää ja oletin muiden olevan perillä siitä mitä olemme tekemässä. Tästä huomattiin, että on jokaisen vastuulla avata suu, kysyä tarkentavia kysymyksia ja myös viestin tuojalla vastuu varmistaa ymmärtävätkö kaikki missä mennään.
Jatkuvasti tiimimme vuorovaikutuksessa on myös tilanteita, joissa ymmärrämme toisiamme väärin. Sitten jälkeenpäin monesti supistaan pienissä porukoissa siitä, kun jotain on jäänyt hampaankoloon. On tärkeää antaa avointa palautetta vuorovaikutustilanteissa. En aina ole tyytyväinen kaikkien tapaan ilmaista itseään, ja jotta voimme kehittää yhteistä kommunikaatiotamme, minun olisi tärkeää keskustella tästä henkilöiden kanssa. Tällä tavoin voimme tehdä vuorovaikutuksestamme miellyttävämpää ja osallistumisesta helpompaa kaikille. Tiimissämme pitäisikin kyseenalaistaa, haastaa ajatuksia, kysyä rohkeasti ja kuunnella enemmän.

Viestin perillemenon varmistaminen

Kirjan lopusta poimin viisi vinkkiä, jotka koen tärkeimmiksi oman viestini selkeyttämisessä ja perille saamisessa:

1.Mukauta puheesi tilanteen ja kuulijan mukaan: Kun haluan varmistaa, että viestini menee oikein perille, on hyvä huomioida ja käyttää energiaa siihen kenelle olen puhumassa. Joillekin ihmisille toimii erilaiset viestinnän keinot, on hyvä löytää oikeat tavat kulloisenkin henkilön kanssa ja ymmärtää tilannetta, jossa keskustellaan.

2.Älä oleta liikoja: Joskus kommunikoidessa selviää vähemmällä, mutta ei aina. Olettaminen on vaarallista, sillä joskus olennainen asia jäikin sanomatta sen myötä, koska oletimme vastapuolen jo ymmärtäneen asian laidan.

3.Sano, jos et ymmärrä. Aina ei ole mahdollista kysyä tarkennusta, mutta usein ainakin pienessä piirissä on. Jos koet, että et ole ymmärtänyt riittävästi, kysy mitä puhuja tarkoitti. On puhujan huijaamista, jos kuulija teeskentelee jatkuvasti ymmärtävänsä. Siitä voi myös jäädä kiinni jälkikäteen.

4.Tunnista sävyt. Puheen merkityksen kannalta viestin sävy on vähintään yhtä tärkeä kuin sen sisältö. Kuulijan on tärkeä tunnistaa, mikä on puhujan tunnetila ja asenne siihen, mitä hän sanoo. Yhtä olennaista on, että puhuja tiedostaa, minkä sävyiseltä hänen oma puheensa kuulostaa.

5.Ole armelias itsellesi ja muille: Virheitä ja väärinymmärryksiä sattuu, se on elämää. Myönnä, hyväksy, opi ja jatka eteenpäin.

Vaikka vuorovaikutuksessa on paljon huomioitavia tekijöitä, uskon, että näitä seikkoja noudattamalla voimme merkittävästi vähentää väärinymmärryksiä. On tärkeää olla avoimin mielin osallistuessaan vuorovaikutukseen.