Uusi neuvotteluvalta ei tosiaan ollut kovin kevyttä luettavaa ainakaan itselleni. Monta kertaa kirjaa lukiessani minun piti pysähtyä ja miettiä että mistä ihmeestä nyt taas puhutaan. Kirjassa käytetään esimerkkeinä monia historiallisesti tärkeitä neuvotteluja ja näiden neuvottelujen pienet yksityiskohdat sekä neuvottelijoiden nimet ja vuosiluvut tekivät lukemisesta todella raskasta itselleni, tätä selittää myös varmasti keskivaikea lukihäiriö. Kirja oli kuitenkin täynnä painavaa sanaa sekä tärkeitä oppeja neuvottelutaitojen kehittämiseen.

Kirja pyöri hyvin pitkälti neljän neuvottelun perusperiaatteen ympärillä. Nämä ovat: Valta, Analyyttisyys, Sosiaalisuus ja Periaatteellisuus.

Vallalla tarkoitetaan neuvottelijan kykyä vaikuttaa toiseen osapuolen päätöksentekoon erilaisilla tavoilla. Valtaa voi ajatella monella tavalla, se näkyy kaikessa tekemisessä osapuolien välillä esimerkiksi se, miten puhut, kävelet, kättelet, reagoit itsellesi epäedullisiin ehdotuksiin jne. viestii omaa valtaasi.  Kirjassa puhuttiin erilaisista statuksista, jotka ovat vallan osa-alueita esimerkiksi itsevarmat ja rauhalliset neuvottelijat kuvattiin korkea statuksisiksi neuvottelijoiksi ja epävarmoja ja poukkoilevia neuvottelijoita kuvailtiin matalamman statuksen neuvottelijouksi. Jotta voisit olla vahvempi neuvottelija pitäisi aina ennen neuvotteluja tietää selkeästi mihin lopputulokseen halutaan päästä, tämä helpottaa suunnitelman tekemistä, miten lopputulokseen voitaisiin päästä.

Analyyttisyydellä tarkoitetaan sitä, että olet valmistautunut neuvotteluihin hyvin tai hyvässä tapauksessa olet luonnonlahjakkuus perustelemaan näkökulmiasi toista osapuolta hyödyttävällä tavalla esimerkiksi kertomalla, miten toinen osapuoli hyötyy esittämästäsi asiasta ja ajamalla vastapuolta tilanteeseen, jossa hän näkee toisen esittämän vaihtoehdon parhaana tai jopa ainoana.

Sosiaalisuudesta puhuttiin esimerkiksi sillä, että osaa hallita tunteitansa ja pitää tunteensa erillään tekemisistään ja sanomisistaan. Sosiaalisesti taitava neuvottelija tietää miten mukautua toisen neuvottelijapuolen asemaan ja näin osata vedota oikeisiin asioihin, jotka toimivat tehokkaasti tietyn tyyppisille ihmisille.

Periaatteellisuuden perusperiaatteen ymmärsin itse suurinpiirtein näin: Periaatteellisuus on sitä, että osaa pitää kiinni omasta näkemyksestään, mutta ei sokeasti. Neuvottelut pitäisi johtaa molemmille osapuolille hyödylliseen tilanteeseen, ja sinne päästäkseen ei aina voi pitää sokeasti kiinni vain omasta ajatuksesta. Pitää omata kyky luoda luottamusta ja sitä kautta selittää omia periaatteitaan.