Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat molemmat luovan alan yksityisyrittäjiä. Unelmahommissa on heidän yhteinen kirjansa siitä, miten on mahdollista päästä lähemmäksi kohti omia unelmia ja miten näistä unelmista on mahdollista saada itselleen mielekäs työ. Kirja käsittelee aiheita aina unelmatyön löytämisestä siihen, miten unelmatyöllä tehdään rahaa. Kirjassa aihetta tarkastellaan Rämön ja Valtarin omasta matkasta kohti unelmahommia, johon mahtuu paljon hauskoja ja opettavaisia tarinoita sekä hyviä käytännönläheisiä vinkkejä. Kirjan lukemisen yhteydessä innostuin ajattelemaan myös omaa tulevaisuuttani. Kuinka hienoa olisi tehdä sellaista työtä, että siitä nauttisi joka päivä? Mitä se sitten ikinä olisikaan. Tiimiakatemia luo mielestäni hyvät edellytykset omien unelmahommien löytämiselle ja tekemiselle. Käytännössä rajattomat mahdollisuudet luovat jokaiselle tilaisuuden tehdä mitä vaan. Näiden mahdollisuuksien kautta on myös mahdollista päästä selville siitä, mikä kiinnostaa ja mikä taas ei ole ollenkaan oma juttu.

Miten sitten löytää se oma unelmien työ tai miksipä ei vaikka oma unelmien projekti? Itselleni tähän aiheeseen liittyen jäi erityisesti mieleen harrastukset ja niiden hyödyntäminen oman unelmatyön löytämisessä. Rämö järjestää muun muassa islanninhevosvaelluksia, jonka idea lähti hänen omasta intohimostaan islanninhevosia ja vaeltamista kohtaan. Tästä kertova luku sai itseni oivaltamaan sen, että harrastusta voi hyödyntää unelmatyönsä löytämiseen todella monella eri tapaa. Rämö ei esimerkiksi ole koulutukseltaan ratsastuksen opettaja, eikä hän ollut edes kovin taitava ratsastaja. Hänellä ei ollut myöskään aikaa eikä rahaa hommata omaa hevosta osaksi jokapäiväistä arkea. Toisaalta hänellä oli kontakteja matkatoimistoihin, paikallistuntemusta sekä tuttu hevostalli, minkä hän oli asiakkaana todennut hyväksi. Hän pääsi kuitenkin työskentelemään hevosten parissa olematta ratsastuksen opettaja tai omistamatta hevosta siten, että hän alkoi järjestämään elämyksellisiä islannin matkoja joihin osaksi, kuului islanninhevosvaellukset. Unelmahommiin voi päästä käsiksi useita eri reittejä niin kuin tässä Rämönkin esimerkistä huomaa. Me ihmiset harrastamme sellaisia asioita, jotka itse koemme merkityksellisiksi ja tärkeiksi, joten uskon, että omaan unelmatyöhön voi helposti saada vaikutteita omista harrastuksista. Omaa unelmien projektia tai mitä tahansa projektia voi lähteä ideoimaan myös omien harrastuksien kautta ja alkaa pohtimaan, minkälaisia vaihtoehtoja se toisi tullessaan.

Jotta pääsee käsiksi omiin unelmahommiin, on tehtävä juuri sitä, mitä itse haluaa. Toteuta siis omaa unelmaasi, älä kenenkään muun. Kirjassa mainitaan, että oman unelmatyön löytäminen vaatii omien arvojen tiedostamisen. Jotta työ olisi mielekästä, tulee sen olla linjassa sen kanssa, mitä pitää tärkeänä. Näin ollen arvot antavat hyvin osviittaa siihen, mikä voisi mahdollisesti olla se unelmien työ. Kirjassa tuodaan esille myös se, että toisinaan unelmat saattavat pinttyä ihmisten mieliin, jotka ovat oikeasti jonkun toisen tai esimerkiksi median luomia. Eli välttämättä ihminen ei aina tiedosta, onko kyseessä oikeasti oma unelma vai jonkun muun. Olen huomannut tämän esimerkiksi siinä, että saatetaan hakea jotain koulupaikkaa joltain suositulta ja arvostetulta alalta, tietämättä välttämättä edes miksi, sitten opintojen kuluessa huomataankin, ettei ala tunnu oikealta. Ihmiset saattavat myös haaveilla sellaisista työtehtävistä tai työpaikoista, jotka eivät välttämättä ole heille loppujen lopuksi merkityksellisiä. Tämä korostuu ehkä enemmän nuorempien ihmisten keskuudessa, sillä monesti nuoruus on sitä aikaa, kun vielä etsitään sitä omaa juttua. On toki myös totta, että välttämättä unelmatyöstä ei saa heti kiinni vaan joutuu tekemään monia erilaisia asioita, ennen kuin tietää tarkalleen mitä haluaa, eikä siinäkään ole mitään väärää.

Kirjassa puhutaan myös siitä, että sellaista ylitse muiden kiinnostavaa työtä, ei välttämättä kaikilla edes ikinä tule olemaan. Voi pitää monia asioita kiinnostavina, mutta se ei ole este unelmatöihin. Esimerkiksi Rämö kertoo kirjassaan siitä, miten hänellä on monenlaisia projekteja käynnissä samaan aikaan. Hän kirjoittaa esimerkiksi blogia, on matkailualan yrittäjä ja lisäksi omistaa matkamuistomyymälän. Rämölle ei ole koskaan ollut varmaa, mikä on hänen unelmatyönsä, hän on päättänyt vain lähteä viemään niitä asioita eteenpäin, mistä on nauttinut. Kun aloitin viime syksynä opinnot Tiimiakatemialla, en tiennyt tarkalleen mitä haluaisin ja nyt reilun vuoden opiskeltuani, en ole vieläkään varma. Olen tavallaan koko ajan odottanut, että jossain vaiheessa itselleni valkenisi se, mitä tarkalleen haluan ja mihin voisin kunnolla fokusoitua. Nyt olen kuitenkin päättänyt, etten stressaa aiheesta, vaan annan ajan näyttää. Kirjan myötä ymmärsin sen, että ei ole mitenkään haitaksi, vaikka se unelmahomma ei olisi täysin selkeä, päinvastoin se voi avata moni mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Jos on fokusoitunut tiettyihin asioihin ja pyrkii saavuttamaan vain tiettyjä asioita, voi se tehdä ihmisen sokeaksi erilaisille mahdollisuuksille.

Miten sitten elää tasapainoista elämää niin, että työn ohella aikaa jää myös kaikelle muulle tärkeälle? Uskon, että monet pystyvät itseni lisäksi samaistumaan siihen, että välillä tasapainoisen arjen löytäminen tuntuu haasteelliselta. Tämän vuoksi päädyin perehtymään Rämön esittämään neljään ohjeeseen, jonka avulla tasapainoisen elämän saavuttaminen onnistuu helpommin. Nämä neljä ohjetta kuuluu seuraavasti: 1) Suunnittele tekeminen huolellisesti, 2) Käytä aika fiksusti, 3) Älä yli suorita ja 4) Karsi ja valitse. Olitpa sitten unelmahommissa tai et, voi arjenhallinta olla välillä vaikeaa.

Rämö korostaa, että hyvin suunniteltu on jo pitkälle tehty. Omasta kokemuksestanikin pystyn sanomaan, että suunnittelu auttaa asioiden toteuttamisessa melkoisesti. Koen, että on paljon helpompaa tarttua asioihin, kuten vaikka näihin reflektioihin silloin, kun tietää mitä aikoo kirjoittaa. Tietyt toimintamallit eivät tietenkään sovi kaikille, joten asioiden organisoinnissakaan ei ole olemassa mitään yhtä ”oikeaa” tapaa. Jokaisen on siis löydettävä itselle se parahiten toimiva tyyli ja se löytyy tietenkin kokeilemalla. Mitä tulee työpäivän organisointiin, jotkut ovat tehokkaimmillaan heti aamun tunteina ja saavat silloin hoidettua parhaiten asioita, kun taas jotkut pääsevät vauhtiin vasta myöhemmin päivällä. Rämö kehottaakin aikatauluttamaan keskittymistä vaativat työt siihen ajankohtaan, kun itse on parhaimmillaan. On kuitenkin mielestäni huomion arvoista, että vapaus valita työhön sopivat ajankohdat pätevät nimenomaan yrittäjiin ja mielestäni myös opiskelijoihin, koska hekään harvemmin ovat joka päivä sidottuina kahdeksasta neljään mihinkään.  

Aikaa kannattaa käyttää fiksusti. Rämöllä on paljon erilaisia työtehtäviä aina kaupan pitämisestä matkailupalvelujen tuottamiseen. Hän kirjoittaa työkseen myös blogia, tekee erilaisia sosiaalisen median markkinointia ja luennoi, tekemistä hänellä siis riittää. Hän korostaakin, ettei pyri tekemään kaikkea samaan aikaan. Hän huomauttaa, että kesä on matkailun ja kirjoittamisen aikaa, kun taas syksyisin hän keskittyy enemmän kauppaansa, sillä lähestyvä joulu on myynnin sesonkiaikaa. Mieleeni jäi erityisesti sanonta, joka kuuluu näin: ”Kaikki pallot pysyvät ilmassa yhtä aikaa, kunhan niitä ei tarvitse ottaa yhtä aikaa kiinni.” Tärkeintä on siis säädellä pallojen lentokorkeutta eikä niiden määrää. Huomaan usein, että itse teen montaa asiaa samaan aikaan ja en välttämättä edes siinä hetkessä tajua sitä. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun mieleeni tulee jokin kiireellinen hoidettava asia. Työskentely ei ole välttämättä kovin tehokasta, koska tällöin siirrän ajatukseni ”tärkeämpään” asiaan ja sen hetkinen työn tekoni kärsii. Tarkka suunnitelma voisi olla apuna siihen, että saan keskityttyä yhteen asiaan kerralla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varaan kalenterista x tuntia tai minuuttia tietyn asian edistämiseen, ja jos jokin muu asia tulee mieleeni, kirjoitan sen muistiin ja hoidan sen erikseen sille määritetyn ajankohdan puitteissa. Tässä suunnitelmassa pysyminen vaatii sitoutumista.

Kolmas ohje liittyy ylisuorittamiseen. Rämö korostaa, ettei aina tarvitse yrittää olla täydellinen. Tärkeää on olla armollinen itseään kohtaan. On myös hyvä opetella tekemään asiat tilanteen mukaan tarpeeksi hyvin. Olen huomannut itse sen, että jos aina pyrkii täydellisyyteen, ei mikään ikinä valmistu. Aikaa kuluu tuhottoman paljon, jos aina joka asiassa pyrkii täydellisyyteen. Lisäksi ainahan asioista löytyy jotain parantamisen varaa, kun asiaa tarkastelee itse kriittisesti. Ehkä on hyvä miettiä myös sitä, mitä jonkin asian hieman ”huonommin” suorittaminen loppujen lopuksi merkitsee. Kuinka paljon sillä on merkitystä esimerkiksi jonkun lopputuleman kannalta? On kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty se, ettei täydellisyyteen tarvitse aina pyrkiä, sillä ajatuksen taustalla saattaa olla ihmisten erilaiset kokemukset tai esimerkiksi jopa traumat. Kun itse sisäistää ajatuksen siitä, että epätäydellisyys on hyväksyttyä, on mielestäni mahdollisuus päästä ainaisesta ylisuorittamisen kierteestä.

Neljäs ohje liittyy priorisoimiseen. Rämö kehottaa miettimään sitä, mitä tekemäsi asiat sulkevat pois. Kun valitsee kahden vaihtoehdon väliltä, tekee itse asiassa kaksi valintaa. Uutena käsitteenä itselleni tuli vaihtoehtoiskustannus ja se jäikin hyvin mieleeni. Joudumme päivittäin tekemään erilaisia valintoja ja tämä liittyy nimenomaan vaihtoehtoiskustannukseen. Rämön esimerkin mukaan meillä voi esimerkiksi aamupäivällä klo 11 olla mahdollisuus joko tehdä töitä tai siivota koti, jos päättää tehdä töitä on siivous työn teon vaihtoehtoiskustannus, näin ollen siitä joutuu luopumaan, koska on päättänyt valita työn teon. Arjessa tämä asia kannattaa ottaa huomioon, koska se auttaa muun muassa rikkomaan rutiineja. Tästä tulikin mieleeni, että jos arjessasi toistuu usein sama kaava, voi olla syytä miettiä, mitä vaikutuksia näillä valinnoilla pidemmän päälle on. Jos vaikka valitset aina opiskelun liikkumisen sijaan, mitä vaikutuksia tällä on hyvinvointiisi pidemmän päälle?

Kirja oli inspiroiva teos ”unelmahommista”. Tarkoitukseni oli perehtyä siihen, miten oman unelmahomman on mahdollista löytää, erityisesti oman harrastuksen näkökulmasta. Unelmahommiin käsiksi pääsemistä helpottaa myös se, että tietää mitä itse haluaa. Tämän vuoksi on tärkeää tiedostaa juuri ne omat unelmat ja arvot. Hyvä huomio kirjassa oli myös se, että kaikille ei välttämättä koskaan ole selvää, mikä tarkalleen on juuri se oma unelmahomma. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettei pääsisi tekemään itselleen mieluisia asioita. Mieluisia projekteja voi olla useampikin samaan aikaan käynnissä. Unelmahommia pohtiessa voi lähteä myös miettimään sitä, mikä yhdistää omia mielenkiinnonkohteita ja lähteä sitä kautta luomaan jotain uutta. Halusin tarttua myös arjenhallinnan työkaluihin, koska ajoittain huomaan itselläni olevan sen kanssa haasteita. Kirjassa esitettyjä ohjeita pystyy hyvin kuka tahansa hyödyntämään riippumatta siitä, onko yrittäjä vai ei.