Tämän kirjan halusin ottaa itselleni lukusuunnitelmaan koska, ennakko oletus kirjasta oli herättää itselläni ajatuksia, miten tulevaisuudessa työpaikat ja ajat muuttuvat, sekä miksi työnteko koetaan hyvin herkästi ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi. Onko syy tässä työssä itsessään vai johtuuko se työskentely tavoista tai paikasta? Mitenkä me voisimme vaikuttaa siihen, miten mukavat työolot olisivat meillä itsellämme tai mitä voisimme tarjota jopa muille. Onko niillä oikeasti merkitystä?

Onko työpaikan viihtyisyydellä kuinka suuri vaikutus työnteon tehokkuuteen? Ennen kirjanlukemista mielipiteeni olisi ollut erilainen. Olen ihmetellyt joskus miksi työpaikkojen sisustuksiin ja muuhun visuaalisuuteen käytetään paljon rahaa, vaikka sille olisi paljon muutakin käyttöä. Kuitenkin ajatukseni on kääntynyt siihen suuntaan, että kivat sisustukset tai toimivat tilat eivät ole suoranaisesti avain tehokkaaseen työskentelyyn. Mutta niillä on vaikutusta positiivisesti työtehokkuuteen, viihtyisyyteen ja vireyteen.

Vietämme hereillä olo ajastamme vuorokaudessa noin puolet työpaikalla arkisin, jos noudatamme normaalia kahdeksan tunnin työviikkoa. Tällöin huomaa helposti, jos työpaikka näyttää masentavalta ja joka aamu tekisi ennemmin mieli lyödä lekalla paikka palasiksi ennemmin kuin istua tekemään töitä. Tällöin ei ihminen voi kovinkaan hyvin kyseisessä työpaikassa ja henkinen kuormitus alkaa kasaantumaan liialliseksi.

Jotenka ajatukseni on kääntynyt enemmän siihen suuntaan, että viihtyisyydellä on iso merkitys työntekoon. Jos työntekijä aidosti viihtyy työpaikallaan, on hänellä vireystilan puolesta paljon suuremmat mahdollisuudet olla tehokas. Kun taas henkilö, joka raahautuu jo huonolla tuulella masentavaan toimistoonsa, on odotus tehokkuudelle paljon pienempi.

Työpaikan tarjoamat tilat voisi edistää paljon tehokkuutta, mutta ihminen hassuna olentona tottuu kaikkeen. Joten viihtyisyys ei takaa niin sanotusti loputtomiin parempaa huomista. Jossain vaiheessa voi viihtyisä ja toimiva toimisto muuttua ahdistavaksi. Siispä itselläni herää ajatus onko mitään järkeä aina raahautua työpaikalle tiettyyn aikaan, jos saman asian voisi hoitaa kotoa käsin vaikkapa peiton alta tai vaikkapa kahvilasta.

Työnantajien etulyönti asemana olisikin luoda henkilöstölleen kaikille omanlaiset tavoitteet ja kriteerit työnteolle. Tilanteessa missä kumpikin osapuoli on löytänyt yhteiset toiminta mallit ja tavoitteet ovat mahdollisuus antaa vapauksia molempiin suuntiin. Työn lopputulos onkin se asia, joka merkitsee eniten eikä onko henkilö istunut pienessä toimistossaan kahdeksan tuntia tympääntyneenä.

Itse toivoisinkin, että työ mahdollistaisi elämässä vaihtuvuutta ja erilaisia mahdollisuuksia työn tekoon eikä olisi mitään tiettyä tunti määrää mitä pitäisi töissä tehdä. Vaan lopputulos olisi se mikä oikeasti merkitsee. Jollain henkilöllä voi mennä tunti asian hoitamiseen ja jollain kaksi. Jos henkilö on tuottavampi enempien vapauksien kanssa tehdä työtään, luulisi sen olevan vain kaikille paras tilanne.

Kirjan esimerkki päivä siitä kuinka voisi aloittaa töiden teon kotona rauhallisesti herättyään syöden aamupalaa ilman kiirettä. Joskus puolenpäivän aikaan toimistolla palaverissa käyminen ja vasta illemmasta muiden omien asioiden jälkeen energian riittäessä hoitaa koneella asioita seuraavaa päivää varten kuulostaisi erittäin houkuttelevalta verrattuna normaaliin oravanpyörään. Tarkemmin ajateltuna tuo kuulostaa hyvinkin samanlaiselta, kun oma arkeni Tiimiakatemialla. Koenkin olevani hyvin paljon tehokkaampi näin. Pystyn ajoittamaan asioita oman jaksamisen ja energiatasojen mukaan. Saan vaikkapa mennä aamuisin urheilemaan ja hoitaa niiden jälkeen vasta niin sanottuja pakollisia asioita.

Nykyaikana haetaan jatkuvasti parempia ja tehokkaampia työmenetelmiä, sillä halutaan ottaa kaikki hyöty viivan alle. työntekijät ovat hyvin paljon tietoisempia omista oikeuksistaan ja valmiita vaatimaan parempia työoloja työnantajaltaan. Työelämän kapinalliset pyrkivät aina kehittämään työntekijälle vapauksia, miten työt voisi hoitaa. Onko neljänpäivän työviikko tehokkaampi, kuin viiden ja olisiko riittävää vain tehdä kuusi tuntia kahdeksan sijaan? Meneekö maailma siihen suuntaan, että joidenkin vuosien jälkeen pyritään muuttamaan vielä näitäkin asioita ja joskus tulevaisuudessa neljä viiden tunnin työpäivää on hyvä. Pyrimmekö me kehittämään työntekijän asemaa, kuinka pitkälle? Ihminen kun vaan tottuu asioihin ja haluaa itselleen parempia asioita.

Olisi seuraavaksi kiva kuulla vaikka eri työnantajien ajatuksia siitä mitä mieltä he ovat lyhennetyistä työajoista ja viikoista. Onko ne olleet oikeasti tehokkaampia? Onko vapauksien antaminen lisännyt ongelmia työntekijöillä vai onko asiat paremmin, kun ihmisillä on aikaa enemmän omiin asioihin työn ulkopuolella. Tosia asiahan, kun vaan on, ettemme kukaan ole koneita ja tarvitsemme omaa aikaa omien ajatuksien kanssa. Kukaan ei voi hyvin töihin hukkuneena ja niiden kanssa kankeasti taistellen.