Puhuminen on helppoa, yksinkertaista ja olen käytännössä tehnyt elantoni puhetta käyttämällä myyntityössä. Puheen pitäminen onkin sitten aivan eri asia. Koen, että en ole hirveän hyvä pitämään puheita. Tai en oikeastaan tiedä minkä tason puhuja olen, koska puhekokemusta ei ole. Luin Juhana Torkin kirjoittaman erinomaisen oppaan vakuuttavan puheen rakentamista varten. Kirjan nimi on puhevalta. Kirjassa arvosteltiin hyvin rankalla kädellä suomalaisten heikkoa puhetaitoa. Tähän on kuitenkin helppo samaistua, mutta miksi? Olemme läpi peruskoulun tehneet erilaisia esitelmiä, mutta muistan ainoastaan yhden kerran, kun harjoittelimme puheen pitämistä. Tämä tapahtui lukion toisena vuonna. Siitäkin tilaisuudesta harjoitus oli suht kaukana, kun oppilaat laitettiin pitämään puhe ilman minkäänlaista teoria pohjaa. Tästä johtuen suomalaisten pitämät puheet ovatkin hyvin esitelmämäisiä ja pitkästyttäviä. Kirja oli erinomainen opas hyvän puheen pitämiseen ja suosittelen kaikkia lukemaan sen. 

Puhujan on todella tärkeä tietää kenelle puhuu. Puhujan pitää tietää missä kuulijat ovat nyt. Tarkoitan, että täytyy ymmärtää heidän nykytilanteensa. Mikäli pidät puheen liiketalouden opiskelijoille heidän lähtöpisteensä on hyvin eri kuin vuosia alalla toimineiden ammattilaisten. Kun tunnet yleisön pitää seuraavaksi määritellä mihin haluat kuulijat viedä. Mikä on se määränpää minkä asian haluat heidän ymmärtävä. Puhe muodostuu lähtöpisteen ja maalin väliin. Kuulostaa hyvin perusasialta, mutta jos olisin nyt lähtenyt pitämään puhetta kylmiltään, en todennäköisesti olisi osannut miettiä edes tätä asiaa. 

Puhumaan oppii vain puhumalla. Puheiden pitäminen vaatii harjoittelua ja retoriikan opettelua. Puhujan täytyy myös olla tunneälykäs ja osata lukea yleisöään. Jos et ole lahjakas tunneälyllisesti, se luo haasteita. Kirjan mukaan nimittäin et voi tuntea muiden tunteita, ennen kuin osaat tuntea omat tunteesi. Mielestäni Tiimiakatemialla luodaan paljon paikkoja esiintyä, mutta puheiden pitämisestä ei keskustella käytännössä yhtään. Ajattelinkin ensi vuoden treeneissä nostaa aiheen esille ja voisin koittaa hankkia jonkin huippu puhujan käymään siellä. 

Puheen aloitus on äärimmäisen tärkeä. Puhujan pitää herättää yleisön kiinnostus. Hyvä keino kiinnostuksen herättämiseen on esittää, jokin avoin kysymys johon yleisössä olijan on pakko miettiä vastausta. Kirjassa nostettiin viisi kohtaa esille, joita on hyvä miettiä sen jälkeen, kun tunnet yleisösi, tiedät mihin haluat heidät viedä ja olet miettinyt mielenkiintoa herättävän huippualoituksen. Lähdin miettimään, että on nimittäin aika vaikeaa rakentaa puhe, joka on ollenkaan kiinnostava. Yleensä puheet, joita kuuntelen ovat hyvin pitkästyttäviä ja puhelin tuleekin kaivettua hyvinkin nopeasti esiin. 

1. Puhu selvästi ja käytä hyvää kieltä. 

Kirjan mukaa esimerkiksi sanat: se ja tämä ovat äärimmäisen huonoja. Ne voivat jättää kuuntelijalle epäselvyyksiä. On tärkeää myös käyttää hyvää kieltä ja puhua selkeällä ja vakuuttavalla äänellä. 

2. Ole konkreettinen.  

On tärkeää puhua asiaa ja kertoa käytännön esimerkkejä. Pelkkä teorian kuunteleminen on todella pitkästyttävää. 

3. Luo odotuksia. 

Esimerkiksi dekkareissa käytetään usein viivytystekniikkaa, joissa kaikki muu oleellinen kerrotaan paitsi murhaaja. Myös puheissa voi käyttää tätä tekniikka pitämään kuuntelijoiden mielenkiinto yllä.  

4. Puhu mikä kiinnostaa. 

Puhu aiheesta mikä kiinnostaa yleisöä. Käytä esimerkkejä ja pue ne tarina muotoon, jolloin kuuntelijoiden on helppo miettiä esimerkit käytännön elämään. 

5. Provosoi. 

Mielipiteitä herättämällä saat varmasti yleisösi kiinnostumaan ja pysymään hereillä. Provosointi herättää aina tunteita. Tunnistat tämän varmasti, kun mietit millaisia rektioita provosointi sinussa aiheuttaa. Provosointi pitää kuitenkin osata hallita, että se ei mene yli. 

Aion ensi vuonna haastaa itseäni ja harjoitella puhumista. Tulen todennäköisesti lukemaan kirjan vielä toiseen otteeseen, koska se sisälsi niin paljon erinomaisia käytännön vinkkejä. Koen, että kirja tietyllä tavalla rohkaisi puhumiseen, vaikka yleisön eteen hyppääminen ja useiden retoristen keinojen käyttö onkin varmasti haastavaa. Puhumaan oppii kuitenkin vain puhumalla.