Syksyn seitsemäs ja viimeinen kirja, Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, Mark Manson. Kirja tarjosi pitkän listan Mansonin oppeja ja ohjeita. Kirjan nimi ainakin oli ajan kohtainen, kun tuntikirjauksista, backstagesta, deadlinesta kuulee Tiimiakatemialla päivittäin eikä niin hyvään sävyyn. Kirjan tarkoituksena olikin auttaa harkitsemaan hieman kylmäpäisemmin mille asioille antaa painarvoa ja mille ei.  Onko esimerkiksi valittaminen backstagesta tärkeää vai ei.  

Kirjan käsitteli monia asioita, joita on mahdollista peilata suoraan arkeen tiimiakatemialla ja sen ulkopuolella. Myös myyntityöhön kirja tarjosi yllättävän paljon oppeja ja pohdittavaa omaa tekemiseen sen ympärillä.   

Arki Tiimiakatemialla 

Oleminen tiimiakatemialla on mielenkiintoinen polku, suoritat ammattikorkeakoulu tutkintoa, pyörität yritystä, 15 muun henkilön kanssa, jotka ei todellakaan kaikki ole samanlaisia. Osa arjesta pysyy samana pitkään, osa muuttuu täysin aina välillä. Kyseistä seikkailua yrittäjänä miettii varmasti moni Tiimiakatemian jälkeenkin. Mitä Tiimiakatemialla tarkoittaa menestys, liikevaihto on omasta mielestäni ollut isossa roolissa, esimerkiksi Battleteam:issa.  Mansonin oppina oli menestyksen olevan paljon muutakin, ei pelkästään ulkoiset meriitit ja näkyviä saavutuksia vaan myös kyky katsoa itseen ja koko tiimiin.  Itselläni tuli mieleen esimerkiksi tiimin yhteishenki ja yksilön sitoutuminen tiimiin.   

Samaistuin kirjassa myös toisten vertailun turhuuteen, esimerkiksi yksilöiden vertailu Roccerin sisällä on tarpeetonta, toinen tekee väistämättä enemmän kuin toinen, kunhan asenne on kunnossa niin sillä yleensä pääsee pitkälle. Mielestäni kuitenkin pieni kilpailu on tervettä eikä sitä saa sotkea vertailuun.  

Tiimiakatemialla varmasti moni väkisinkin soveltaa näitä oppeja päivittäisessä tekemisessä, keskiössä ei ole pelkästään liikevaihto ja sen kasvattamisen tahto, vaan projektin kautta saadut opit.  Itse en ainakaan piittaa paskaakaan, jos joku tekee tiimissä siitä mitä tykkää, oppii paljon uutta, mutta ei pääse niin sanotusti tuntipalkoille. Se että siitä pääsee vielä palkoille, on tietenkin todella hieno homma.  

Arki tiimiyrittäjä kannustaa ja ohjaa jatkuvaan tiedonjanoon ja itsensä kehittämiseen. Mansonin opit laittoivatkin pohtimaan, Mihin itse haluan käyttää aikaa ja energiaani. Haluan itse käyttää aikaa ja energiaani nimenomaan johonkin mielekkääseen tekemiseen ja vielä enemmän korostan porukkaa, jonka kanssa käytän sitä. Tavoitteeksi mietin itselleni jonkun uuden projektin löytämistä keväälle, unelma tilanteeksi voisi sanoa, että projektiin haluaisi käyttää liikaa aikaa.  Kirjakin muistuttaa, että intohimo ja merkitys ovat avaimia todellisen oppimiseen.  Taas huomaan kuinka kirja opetti olemaan piittaamatta paskaakaan, vaan keskittyä siihen mikä oikeasti motivoi. Se ei tarkoita laiskuutta tai vastuuttomuutta, vaan vapautta ja oman tien rakentamista. 

Arki Myyntityössä 

Myyntityö, joka on ympärilläni pyörinyt jo useamman vuoden, suorituspaineet ja vaatimukset ovat valtavia, nosti paljon asioita pohdittavaksi. Itse en ole oikein koskaan stressannut myyntitavoitteista, en sen takia että en piittaisi niistä paskaakaan, vaan sen takia että niistä pitää piitata, jos haluaa suoriutua myyntityössä. Monesti työkavereiden kanssa pohdimmekin tavoitteita niin sanotusti miniminä, jonka myymme. Tässäkin kilpailu muiden kanssa on varmasti toiminut hyvin.   

Kuinka moni myyjä ajattelee mitä asiakkaat ajattelevat myyjästä ja tuotteesta jota myyjä myy? Olen itsekin joskus tätä miettinyt ja varsinkin uutisissa ollut tapaus Gigantissa on lisännyt myyjien pohdintaa tälle kysymykselle. Mansonin mukaan menesty myynnissä ei ole vain myyntilukuja ja provisiota, vaan asiakassuhteitten laatu, palvelun arvo ja asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen. Tässäkin asiassa olen samaa mieltä, yleensä myyjä, joka ajattelee vain myyntilukuja ei löydä pitkäaikaista menestystä.  Uskon että itselläni ja monella muulla projektiryhmällä olisi tarvetta keskittyä enemmän asiakkaan tarpeen löytämiseen.  

Myyntityössäkin on hyvä muistaa, että onnistuminen on epäonnistumista. Kirjassa esimerkkinä käytettiin Pablo Picassoa kahvilassa, jonka muutamassa minuutissa piirtämä taideteos lautasliinaan olisi maksanut 20000 €, koska sen tekeminen oli oikeasti vaatinut 60 vuotta ja tuhansia epäonnistumisia. Syynä että on keskivertoa parempi jossain tarkoittaa luultavasti, että on epäonnistunut muita enemmän. Olen itsekin huomannut myyntityössä epäonnistumisien vievän eteenpäin ja motivoivan.  

Viimeiset sanat 

Pidin kirjassa erityisesti siinä, kuinka paljon se antoi pohdittavaa ja uutta opittavaa niin arkeen yrittäjänä, opiskelijana, ja myyjänä. Oppeina mitä kirja antoi, auttaa varmasti suoriutumaan paremmin alussa mainitsemista tuntikirjauksista ja backstagen tekemisestä, kun on vain piittaamatta paskaakaan ja tekee asiat.