Milloin olet viimeksi kokenut olevasi luova? Mietin tätä kysymystä kauan, sillä en muistanut tarkasti, milloin olisin kokenut olevani luova. Muistan kyllä, milloin olen tehnyt luoviksi luokiteltuja asioita, mutta ovatko ne luovia, jos teen näitä asioita samalla tavalla. Onko esimerkiksi maalaaminen luovaa, jos maalaat aina merimaisemaa samoilla maaleilla, onko piirtäminen luovaa, jos piirrät aina mallista, etkä keksi itse kohdetta. Mielestäni luovuus liittyy vahvasti uuden kokeiluun, sekä tuttujen asioiden tekemiseen uudella tavalla. Voimme olla luovia kaikessa mitä teemme, mutta silti toimimme suurimmanosan ajasta tehden samoja tuttuja toimintoja, samalla tutulla tavalla. Miksi?

Luovuuden tuhoajat

On luonnollista, että uudet asiat pelottavat ja jännittävät. Uskon, että samojen tapojemme noudattaminen juurtuu jollaintapaa epäonnistumisen pelkoon. ”Harjoitus tekee mestarin” sanonta pätee tähänkin. Jos aina teet samanlaista treeniohjelmaa salilla käydessäsi, sinusta tulee vain niissä liikkeissä ammattilainen, joita teet. Muistan omasta kokemuksesta, kun noudatin tiukkoja treeniohjelmia, että olin hyvä niissä liikkeissä, mitä ohjelma sisälsi. Ajan mittaan en kuitenkaan kokenut enää olevani luova salilla, sillä siinä ei ollut enää mitään uutta. Uusien liikkeiden ottoa esti minulla se, etten halunnut vaihtaa liikkeitä mitä osasin, liikkeisiin mitä en osannut. En voinut epäonnistua, jos tein vain sitä missä olen hyvä. Tuttu mukavuudenhaluni esti luovuuttani ja koin huononlaista ikävystymistä treenaamisessa, joka lopulta söi motivaationi.

Koen huononlaista ikävystymistä monissa eri arjen tilanteissa. Huononlainen ikävystyminen eli huononlainen tylsistyminen passivoi minut. Olen kokenut tätä monesti meidän Osuuskuntamme viikkopalavereissa Tiimiakatemian aikana. Huononlainen tylsistyminen aiheutuu minussa, kun tuntuu että junnaamme paikallamme jonkin asian kanssa, jos ehdotan jotain ratkaisua ja sitä ei kunnolla kuunnella tai siihen edes reagoida sanallisesti, saa se minut tylsistymään koko juttuun täysin ja kohta päätöksellä ei ole mitään väliä minulle. Onneksi näitä tilanteita on nykyään paljon vähemmän, kuin tiimimme tarinan alkutaipaleessa.

Luovuuden lisääjät

Luovuutta voi mielestäni lisätä monella eri tapaa. Kirjassa oli selkeä jyrkkä kanta siihen, miten älypuhelimet ovat luovuudelle pahaksi, mutta olen itse osittain erimieltä. Näen kyllä samoja pointteja, kuin kirjan kirjoittaja näki luovuudesta ja älylaitteiden tuomista ongelmista. Koen itse silti, että älylaitteet tuovat jollain tapaa lisävirtaa luovuuteen. Minun on helppo saada inspiraatiota kokeilla eri asioita, kun näen somesta mitä muut tekevät. Jos mietin ihan lapsuuden aikaani ennen, kuin älypuhelimet olivat kaikilla, silloin saimme hulluja ja luovia ideoita elokuvista, kirjoista ja televisiosta. Emme me silloinkaan keksineet kaikkea uudestaan. Miten nämä ulkopuoliset ärsykkeet eroavat nykyajan älypuhelimesta? Miksi kopioiminen muualta nähdään luovana, mutta kun se kopioidaan älypuhelimesta sitä ei nähdäkään luovana?

Minusta tuntuu, ettei yhteiskunnassamme vielä ihan ymmärretä luovuutta oikein. Puhumme siitä, miten puhelimet syövät luovuuden, vaikka oikeasti siitä on tullut inspiraatiomme lähde ja luovan puolemme toteuttamis- tapa. Monet ihmiset toteuttavat itseään ja tienaavat elantonsa luomalla sisältöä eri sosiaalisenmedian alustoihin. Sisällöntuotanto vieläpä luokitellaan luovien alojen kärkeen. Miksi sitten se ”tappaa” luovuuden. Uskon, että tässä on taas kyse määrästä. Liika on liikaa. Älypuhelimiin addiktoituneet ihmiset viettävät helposti 8+ tuntia päivästä puhelimellaan. Se ei tutkitusti tee hyvää mielenterveydelle, keskittymiskyvylle taikka sosiaalisille taidoille. Väitän silti, että se yksilö, joka käyttää 1–2 tuntia päivästä selaillen puhelintaan on paljon luovempi, kuin ihminen, joka ei selaa ikinä puhelintaan. Kaikki ulkoiset ärsykkeet, joita näet puhelimessasi antavat sinulle jotain uutta tietoa tai näkökulmaa maailmaan. Vaikka katsoisit vain viihdyttäviä videoita puhelimestasi, osaisit olla monipuolisempi ja yhdistellä oppimisiasi viihdyttämisen elementtejä paremmin, kuin ihminen, joka ei olisi katsonut ikään puhelimeltaan viihdyttäviä videoita.

Puhuin alussa miten huononlainen ikävystyminensai minut lopettamaan salilla treenaamisen. On ironista, että hyvänlainen ikävystyminen taas toi minut uudelleen treenaamisen pariin. Ikävystyminen iltaisin kotonani sai minut havahtumaan siihen, että minun harrastukseni ovat jääneet taas taka-alalle. Minulla oli pitkästä aikaa taas hieman ylimääräistä aikaa arjessani. Tylsyydestäni päätin sitten lähteä salille. Salilla tein hieman samoja liikkeitä, mitä olin silloin aikoja sitten tehnyt treeniohjelmissani, sitten ajattelin, että ”tämä on tylsää” ja rupesin harjoittelemaan leukoja. Huomasin, kuinka kivaa on tehdä muitakin liikkeitä, kuin vain niitä, mitkä olivat jo entuudestaan hallinnassa. Leukojen jälkeen siirryin toiseen uuteen liikkeeseen, mitä en ikinä ollut salilla tehnyt. Nykyään kokeilen, joka kerta jotain uutta liikettä salilla, sillä koen olevani luova vaihtaessani liikeitäni ja se tuo minulle lisää motivaatiota.

Tylsyys toi projekteja

Kun reflektoin koko akatemia aikaani, on tylsyys tuonut minulle paljon mahdollisuuksia. Aloitimme jo pinkku vuoden lopussa Danielin kanssa tekemään asiakaskäyntejä isolla volyymilla, koska meillä ei ollut projekteja meneillään ja meillä oli hiton tylsää. Toki meillä oli myös paine saada tunteja 😊. Aloimme huomata kuitenkin, että asiakaskäynnit olivat aika kivoja ja välillä meille saatettiin tarjota ilmaiset kahvitkin siellä, joten järjestimme niitä lisää. Pian meillä oli kalenteri täynnä ja tylsyys poissa.

Jonkun ajan päästä tokalla akatemia vuodella asiakaskäynnit eivät oikein enää napanneet, sillä nekin alkoivat käydä tylsiksi. Aloimme miettiä, mitä haluamme oikeasti tehdä. Tylsyydessämme saimme idean kokeilla tehdä markkinointivideoita. Markkinointivideoiden teko oli hauskaa ja asiakkaatkin saimme helposti meidän jo kertyneestä verkostostamme. Kyllästyimme kuitenkin markkinointivideoidenkin tekoon, kun tajusimme millainen niiden markkina ja kysyntä oikeasti on. Tylsyys alkoi taas iskeä ja mietimme päämme tyhjäksi kysymyksellä: ”mitä haluamme oikeasti tehdä”. Tajusimme kaikessa tylsyyden pohtimisessamme, että kaikki voi käydä tylsäksi, jos sen antaa käydä tylsäksi. Keksimme joululoman alkaessa, että me voisimme keskittyä B2B-myyntiin. Verkostomme ovat jo aika kattavat ja meillä on nyt kokemusta todella paljon sparrailuista ja tapaamisista, puhelin pelotkin oli jo ylitetty. Olemme nyt kuukauden kokeilleet B2B myynnin starttausta, saimme ekat asiakkaat, hoidimme prokkikset hyvin ja teemme hakukoneoptimointia, sekä laadimme suunnitelmaa softamme rakentamiseen. Nyt tuntuu, että minulla on selkeät sävelet, missä haluan olla akatemialta valmistuttuani ja mitkä ovat tavoitteeni. Kaikki tämä lähti tylsistymisestä ja siitä, että lähdimme rohkeasti yrittämään.