Luovuus, luovat hullut, innovaatioprosessit, strategiat ja workshopit. Ällöjä sanoja… kuulostaa pakottamiselta ja väkisin vääntämiseltä. Luovuutta ajatellessa mieleen tulee oikeastaan ensimmäisenä kaksi ääripäätä. Tilanteet, joissa yritetään olla yhtäkkiä jotenkin poikkeuksellisen luovia ja puristetaan ratkaisu väkisin, mutta lopputulos on aika lailla tasoa 0/5… Ja sit se toinen asia, joku luova tyyppi saa jonkin aivan poskettoman idean, joka mullistaa jonkin ongelman tai muuttaa jotain merkittävästi ennennäkemättömällä tavalla.

Mä en tiedä oonko pitänyt itseäni erityisen luovana tyyppinä aiemmin ainakaan. Ehkä oon ajatellu, että luovuuden pakottaminen turhauttaa mua ja, jotta olisi luova ihminen pitäisi keksiä jotain merkittävää uutta. Enkä mä oo muusikko tai taiteilija…sellane perinteinen luova tyyppi!

Kirjaa lukiessa ajatus luovuuden määritelmästä kuitenkin jotenkin selkeytyi omassa päässä. Mähän oon ihan hyvä noissa luovuusjutuissakin!

Luovuus on kykyä nähdä asioita ja halua tehdä niitä eri lailla, paremmin. Olen tajunnut alkaa antaa aikaa ajattelulle ja koen olevani silloin luovimmillani. Saan paljon ideoita ja oivalluksia juuri silloin kun en yritä tehdä sitä. Oma aika on tärkeää, sillä muuten ei ole tilannetta, jossa pystyisin oikeasti olemaan luovimmillani. Tiimiakatemialla synnytyksissä tai muissa tilanteissa, joissa yritetään keksiä jotain uutta nopeasti ja väkisin, tuntuu etten pysty syventymään omaan mieleen tarpeeksi, jotta ne kaikista parhaat ideat saisi putkahtamaan päähän. Kirjan mukaan juuri nuo workshopit ja jonkinlaista kaavaa noudattavat innovointi palaverit aktivoivat aivoissa luovuuden kannalta vääriä osia. Siksi niissä ei ole parhainta mahdollisuutta edes saavuttaa parhaita ideoita.

KYKY NÄHDÄ

Kyky nähdä on ensimmäinen askel luovuuteen. Tässä mä oon aika hyvä omasta mielestä. Tykkään pysähtyä ihmettelemään asioita arjen keskellä, mietin usein miten vastaan tulevia asioita voisi tehdä paremmin, eri lailla. Näkeminen tai kuuleminen ei sinänsä ole vaikea taito. Pysähtyminen niiden tekemiseen on. Pysähtymistä on pitänyt harjoitella. Pysähtyminen on palkitsevaa.

HALU TEHDÄ

Kun näkee tilanteet, joissa voisi toimia itse paremmin tai jonkin asian voisi hoitaa helpommin, nopeammin, halvemmalla, eri lailla, paremmin. Toinen askel luovuuteen ja sen käyttöön valjastamiseen on halu tehdä. Tämä askel ei olekaan enää niin helppo mulle. Syy siihen, miksei ole helppoa viedä jotain uutta kokeiluun ja käytäntöön on todennäköisesti sama itselläni kuin monella muulla. Se pelottaa. Pelottaa tehdä eri lailla kuin aiemmin, koska ei muutkaan ole tehnyt tätä näin. Mitä jos epäonnistun? Kyky nähdä asioita on lähes hyödytöntä, jos se ei johda tekoihin. Koska se on pelottavaa, sitä kannattaisikin sen takia kokeilla.

Meillä on iso halu tehdä asioita, joita kukaan muu ei ole tehnyt meitä aiemmin, mutta samaan aikaan pelkäämme niiden tekemistä juuri samasta syystä.

Kriittinen ajattelu rajoittaa usein omaa tekemistä. Kriittinen ajattelu on myös hyödyllistä, ettei tule hölmöiltyä jokaista mahdollisuutta ja tilannetta oikein kunnolla. Kriittisen ajattelun rajoittavuudesta on vaikea päästää irti. Ja se tappaa ideoita ja innostusta. ”Jos tämä olisi hyvä idea, joku muu olisi jo varmasti tehnyt sen aiemmin”, ”Ei tämä voi toimia, koska…” Kriittinen ajattelu pitäisi pystyä sivuuttamaan aina välillä, jotta olisi helpompi kokeilla ideoita.

Jotta saan asioita käytäntöön,tulee minun pysyä uteliaana ja ihmetellä. Asioita ei kannata ottaa annettuina vaan täytyy kysellä ja kyseenalaistaa. Ongelman kohdatessa ei kannata alkaa valittaa ja voivotella, vaan sen sijaan kannattaisi etsiä ratkaisuja, erilaisia toimintatapoja ja nähdä mahdollisuuksia ympärilläni. Kokeilla asioita rohkeammin ja hyväksyä ettei kaikki toimi aina niin kuin ajattelisi. Ei kannata päättää etukäteen onko kokeilu suuri tai pieni, sitä ei vielä tiedä, sen sijaan on havainnoin ja reagoin, tarvittaessa nopeastikin.

Tää oli kolmas Saku Tuomisen kirja, minkä luin. Oli hyvä. Kirjoitettu todella mielekkäällä tavalla. Kirja sai kyllä pysähtymään monta kertaa ja sen kautta oli mielenkiintoista reflektoida itseään samalla kun lukee.