Barbapapa organisaatio ja ketterä oppiminen

Lavan yllä olevalle valkokankaalle ilmestyy hymyilevän barbapapann kuva. Vaaleanpunainen, hymyilevä ja käsiään kuin halaukseen levittävä.  Barbapapa on alun perin ranskalainen lastenkirja sarja. Jos vastaan tulee ongelmia barbapapat kykevät muuttamaan muotoaan pulman ratkaisemiseksi. Piirroshahmot ovat värikkäitä ja pehmeä rajaisia, sekä pystyvät muuttamaan muotoaan erilaisissa tilanteissa.

Mitäs ihmettä oikein tarkoittaa, kun puhutaan Barbapapa-organisaatiosta? Tästä aiheesta keynote puhetta pitämässä oli Karoliina Jarenko Tiimiakatemian 30v-juhlaseminaarissa. Karoliina Jarenko on yksi Filosofian akatemian perustajista, tietokirjailija ja organisaatiokonsultti. Hän on tehnyt uraa oppivien organisaatioiden parissa. Keskeisiä teemoja ovat itseohjautuvuus, ketterä oppiminen ja yhteisöohjautuva yrityskulttuuri.

Miten muuntautua barbapapaksi?

Haluan olla yhtä ketterä, kuin barbapapa, joka löytää paikkansa tilanteesta kuin tilanteesta. Jos jossain, niin Tiimiakatemialla tämän taidon oppii. Ketterässä oppimisessa tavoitteena ei ole oppiminen, vaan työtehtävän suorittaminen. Oppiminen on kaiken tämän sivutuote. Oppiminen on niin paljon muutakin, kuin pelkän tiedon sisäistämistä ja pänttäämistä. Se on kykyä sopeutua ja muuntautua. Oppiminen on valmiutta tarttua ongelmaan ja tuijottaa sitä tarpeeksi monesta näkökulmasta. Ketteryys on kykyä soveltaa ja uskallusta testata.

Organisaation tasolla tämä tarkoittaa sitä, että ollaan muutoskyvykkäitä. Kaiken keskellä on yksilön itseohjautuvuus. Jotta organisaatio on tuloksellinen ja työntekijä itseohjautuva, täytyy pystyä luomaan oikeita toimintatapoja. Tällainen organisaatio kykenee tekemään päätöksiä nopealla tahdilla, tämä vaatii myös sitä että pystytään liikkumaan eteenpäin yhtä vikkelästi.

Jarenko kuvaili tavoitejohtamista, jossa Jos organisaatio ei pysty tukemaan yksilön kehitystä ja sisäistä motivaatiota, itseohjautuminen harvoin toteutuu. Tiimiakatemialla itseohjautuvuus on usein kaiken keskellä. Usein tekemiseen heittäydytään täysillä ilman ohjeita, eikä aina ole varmuutta mihin oikein päädytään. Kaaoksessa toiminen haastaa ja pakottaa kehittymään. Koen itsekin olevani nykyään aika sopeutuvainen. Kyky sietää ja toimia haastavissa tilanteissa kehittyy jatkuvasti parempaan suuntaan.

Onko Hohke muuttunut barbapapaksi? Millaisissa organisaatioissa haluamme tulevaisuudessa työskennellä?

Barbapapajuus vaatii myös tiimissä opettelemista. Olemme viimein Hohkeena alkaneet todella päästä vauhtiin. Tärkeä teema tälle vuodelle on ollut se, että jokainen löytää oman urapolkunsa alun. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että projektit ovat taloudellisesti kannattavia, innostavia ja tarpeeksi haastavia. Tämä on vaatinut vuoden alussa ponnisteluja, kun moni on etsinyt vielä suuntaansa ja osa on ollut jo täyttä höyryä menossa.

Miten pidämme huolta siitä, että jokaisen oppiminen kiihtyy tarpeeksi, kun toinen syttyy hitaammin ja toinen on jo ihan liekeissä? Ainakin niin, että jokaiselle annetaan tilaa toimia omien vahvuuksiensa kautta. Tämä ei aina kaikissa tilanteissa toimi, mutta roolien tarkastelu voi auttaa saamaan paremman kuvan etenemisestä.

 Yhtenä keskeisenä teemana meille on edelleen verkostojen kasvattaminen. Viime vuoden asiakaskäyntihaaste on auttanut meitä ymmärtämään verkostojen todellisen hyödyn, vaikka aikaisemmin tehty työ alkaa nyt vasta tuottamaan tulosta.  

Oman ja tiimin oppimisen johtaminen on välillä haastavaa. Yhteisöllisen oppimisen pitäisi myös olla kaiken tämän tukena. Toisen tiimin toiminnan tarkastelu on kuin tuijottaisi peiliin. Niin monet ongelmat ratkeavat nopeammin, kun etsii peilauspintaa yhteisön sisältä. Tärkeää olisi myös, se että saamme yhteistä oppimista kiihdytettyä entisestään, jotta viimeinen vuosi toimii kunnon ponnistuslautana tulevaisuuteen. Ketteryys ja muutoskyvykkyys ovat kuitenkin kiihtyvän ja epävarman maailman kehityksen keskellä kilpailuetu.

Elisa Häkkinen

Osuuskunta Hohke