Jatkuva kiireellisyys tai rauhallinen palautuminen, ken on trendeistä mielenkiintoisin? Itse vastaan palautumisen, mutta jokin kiirellisyydessä ihastuttaa valtaosaa. Jatkuvasti kiireinen ihminen tunnetaan tunnollisena ja reippaana tekijänä. ‘’Ihanaa että jaksat tehdä töitä niin paljon, saat varmasti kaiken mitä haluat’’. Vai onko nyt kuitenkaan näinkään? Itsensä loppuun polttaminen on ennen kaikkea muuta, kuin siisti trendi. Palautumisen laiminlyöminen ja siitä toipuminen voi viedä aikaa enemmän kuin se, että olisin ollut itsellesi armollinen ja antanut aikaa pelkälle möllöttämiselle tai muulle itseään miellyttävälle vapaa-ajan vietteelle. Sen sijaan tulevien vuosien trendi voisi olla paremman palautumisen tavoittelu sekä tasapainoinen elämäntyyli. Tässä reflektiossa haluan jakaa omia havaintojani ja kantapään kautta opittuja asioita psykologisesta palautumisesta sekä siitä miten aion itse edistää tätä tulevaisuuden toive trendiä.  

Omien voimavarojen käyttö  

Omien voimavarojen käytön hallinta on yksi tärkeimmistä taidoista. Mutta miksi kuitenkin sen tunnistaminen tuntuu toisinaan erityisen vaikealta? Miksi löydän yhä uudelleen itseni perustelemasta itelleni miksi minun tulisi vielä koittaa jaksaa? Aina ei jaksa, eikä tarvitsekkaan. 

Omien voimavarojen laiminlyöminen voi johtaa taistele tai pakene -stressitilaan, jolloin kuormitus on edennyt jo liian pitkälle. Mitä enemmän laiminlyö omaa palautumistaan, sen syvempää kuoppaa itselleen kaivaa. Pitkittynyt stressi johtaa alivireyteen sekä pahimmillaan uupumukseen. Sitä minä en halua itselleni, kenellekään muulle projekti kaverilleni tai tiimiläiselleni. Onneksi havaisen tiimissämme kuitenkin jo jonkinlaista oppimista siitä, mihin omat voimavarat jatkossa riittävät. Toivottavasti jokainen pitää omista rajoistaan jatkossakin kiinni.  

Omalla kohdallani voimavarojeni käyttö on myös edennyt jossakin vaiheessa liian pitkälle oman opiskelu polkuni aikana. Olen ollut jonkin asteisessa uupumistilassa, josta palautuminen ei ollut helpoin leikki. Vaikka omalla kohdallani uupuminen ei ole ollut sairaslomaa vaativalla tasolla, en silti halua joutua kohtaamaan sitä enää uudelleen minkäänlaisella tasolla. Toki eteeni varmasti tulee elämäntilanteita, jossa olen uupuneempi kuin olen hetkeen ollut. Silloin on pysähdyttävä hetkeksi ja karsittava pois jostain ja antaa tilaa rauhoitumiselle. Mistä tämä sitten johtuu? Haluaisin olla monenkinlaisessa jutussa mukana suunnittelemassa ja tekemässä, mutta omat resurssini eivät vain riitä. Minun tulee priorisoina itselle tärkeitä projekteja ja pohtia mistä saan kaikkein eniten irti tällä hetkellä. Tämä on myös suuri syy sille, miksi olen ollut pitkään ainoastaan LYS studiosin parissa sekä muutaman matalan kynnyksen hommassa mukana.  

Mieleeni on jäänyt minun ja valmentajani yksityiskeskustelusta se, että olisi hyvä olla kokeilemassa muitakin juttuja. Onhan se totta, mutta miksi mennä suuntaan jossa näen henkilökohtaisien voimavarojeni päätepysäkin olevan lähempänä kuin uuden projektin maaliin viemisen?  On hyvä muistaa, että ulkopuolelta kukaan ei voi määritellä, mitä pitäisi jaksaa tällä hetkellä tehdä.

Nyt minulla kuitenkin on sellainen tilanne, että voin kokeilla enemmän uusiakin juttuja. Kesällä tietoisesti vähensin vakituisen työni tuntimäärää, jotta minulle jäisi enemmän aikaa oman yritystoiminnan kehittämiselle, mutta ennen kaikkea palautumiselle. Arvatkaa mitä, onnistuin tässä. Lopputuloksena on ei niin väsynyt ja ilosempi minä. Voin taas antaa LYS studiosille enemmän uusia ideoita, mutta myös ideoita uusia projekteja. Palautunut minä muistaa enemmeän asioita, jaksaa antaa aikaa läheisilleen, jaksaa olla innovativisempi, eikä stressaannu tai kuormitu yhtä helposti. Kiitos minä, joka jaksoin keväällä pitää omat puoleni ja toimin omaehtoisesti sanomalla ei. Kiitos myös minä, joka tein hieman vaikeamman valinnan siitä, mistä sillä hetkellä piti luopua. Nyt voin mennä taas lujaa, mutta itseäni samalla kunnioittaen.

Mainittakoon vielä yhden upean asian, jonka olen saavuttanut hyvällä palautumisella – flowtilaan pääseminen! Ehkä päälläni on nyt aikaa päästä paremmin kiinni flowtilaan, kun mieli on levänneempi. Muistan, että flowtilaan pääseminen on ollut minulle hankalaa viime syksyn ja tämän vuoden kevään aikana. Nyt huomaan olevani yhä enemmän uppoutuneempi projekteissa sekä vapaa-ajan touhuissani.  Siisti tunne!

Palautuminen 

Kirjassa palautumista käsiteltiin seuraavanlaisen mallin avulla, joka kertoo palautumisen kuusi eri vaihetta. Näistä moneen pystyin samaistumaan, mutta uusia asioita opin erityisesti taidonhallinan, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kannalta.  

DRAMMA-malli 

1. Työstä irrottautuminen eli detachment 

2. Rentoutuminen eli relaxation 

3. Omaehtoisuus tai autonomia eli autonomy 

4. Taidonhallinta eli mastery 

5. Merkityksellisyys eli meaning 

6. Yhteenkuuluvuus eli affiliation 

Tässä linkki aiheeseen, josta ilmenee mitä kaikki käsitteet tarkoittavat: https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita

Käsittelen näitä nyt omasta näkökulmastani. Ensimmäinen näkökulma – palautuminen on vaikea laji. Se vaatii meiltä hyvää itsekuria pysähtyä lepäämään. Joskus olla tekemättä jopa mitään. Levon ei kuitenkaan aina tule olla pelkkää paikallaan makoilua, sillä tarvitsemme tasapainottelua arkeemme. Palauttava toiminto voi olla esimerkiksi kirjan lukeminen, maalaaminen, jooga tai juoksulenkki. Tämä riippuu siitä, minkälainen työnkuvamme on. Me tiimiyrittäjät istumme suhteellisen paljon tietokoneen ääressä. Ehkä juoksulenkki on meille hyväksi päivän jälkeen? Kuplafutikset vetäjät ovat varmasti paljon jaloillaan, heillä voisi toimia kirjanluku tai jokin muu joka ei tarvitse fyysistä uhrautumista. Niinkuin mielemme, kehommekin huutavat sitä, mitä meillä vielä ei ole. Näin ollen palautuminen on taitoa saada arki tasapainoikseksi.  

Tähän kuuluisaan tasapainoon kuuluu kaikki kuusi edellä mainittua elementtiä. Itse lisään tähän malliin seitsemännen kohdan eli unen, josta Miia Soranto eräissä treeneissä puhui. Kaikki tiet vievät myöskin uneen. Työpäivän aikana pidetyt tauot katkaisetvat ylikierrokset, joka vaikuttaa uneen. Liikunta vaikutaa uneen. Töistä irtaantuminen päivän jälkeen vaikuttaa uneen. Merkityksellisyyden kokeminen vaikuttaa uneen. Yhteenkuuluvuuden tunne ja tärkeät ihmissuhteet vaikuttavat uneen. Niinkuin aiemmin mainitsin, palautuminen on vaikea laji. Kun omaehtoisuuden alla omista rajoista kiinni pitäminen sakkaa, yöunien laatu voi kärsiä, kun tarvittavaa palautumista päivässä ei ole tapahtunut. Riittävät yöunet määrittelevät paljon sitä, millainen seuraava päivä tulee olemaan. Tässä paletissa on paljon pyörittelemistä ja väitän sen täydellisen hallinnan olevan mahdotonta. Niinpä itse kannatan sen tarkastelua pienissä paloissa.  

Kirja sisälsi paljon erilaisia harjotteita joita kokeilin tätä lukiessani. Niiden äärellä oli hyvä pysähtyä miettimään, mikä omassa palautumisessani jarruttelee. Opin itsestäni uusia puolia palautumisen suhteen. Ensimmäinen asia jonka vein käytäntöön oli se, että en vastaa työhön koskeviin viesteihin enää kello viiden jälkeen. Seuraavana päivänä ajattelen huomattavasti selkeämmin taas asioita, kun samat asiat eivät ole pyörineet mielessäni ympäri vuorokauden. Huomaan, että tarvitsen paljon luovuutta vaativien töiden jälkeen mielellistä lepoa, mikä saa ajatukset pois työasioista. Juokseminen on osoittaunut hyväksi vaihtoehdoksi. Tuntuu hyvältä liikkua paljon istutun päivän jälkeen. Yllätyin että pitkän päivän jälkeen tehty juoksulenkki tuntui piristävän minua. Ennakkooletus omalla kohdallani on ollut se, että olisin aivan rikki näin paksusta päiväohjelmasta. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Ehkä tämä johtuu juurikin siitä, että olen saanut nollattua päivän tasapainoittamalla sen. Stressaamiselle ei jää niin paljon valtaa, kun päässä ei pyöri miljoona hoidettavaa asiaa.

Miten jakaa palautumisen ilosanomaa? 

Ehdottomasti tulen pitämään kiinni projekteja tehdessäni riittävistä tauoista. Silloin kun itse pidän taukoa, pitävät todennäköisesti muutkin. Everybody wins. Toivottavasti voin myös omalla toiminnallani olla jollain tavalla esimerkillinen muille. Minut iloiseksi teki mm. kun eräs tiimiläiseni kertoi arvostavansa elettäni hoitaa työasioita, kun kello lähestyi viittä ja kerroin palaavani seuraavana aamuna asiaan. Tämä auttoi minua huomaamaan oman edistykseni, mutta toivottavasti myös jakamaan ajatusta siitä, että on ihan ok olla hoitamatta juuri nyt asiaa, johon on mahdollisuus palata takaisin työajalla.  

Lopuksi 

Työstä voi nauttia, kun sen oikein taitaa. Toisinsanoen osaamme kuunnella itseämme ja toimia sen mukaisesti omia voimavaroja kuunnellen. Tärkeintä palautumisen ja työnvälillä on löytää tasapaino, jota pystyy noudattamaan enemmän kuin pienen hetken. Sujuva arki on prosessi, joka voi muuttua erilaisten elämäntilanteiden mukana. Rentoudu, koe merkityksellisyyden tunteita läheisien kanssa, ota omaa aikaa, liiku ja nuku hyvin – näitä jokainen meistä tarvitsee. Psykologinen palautuminen ja tasapainon löytäminen on olennainen osa hyvinvointiamme jokapäiväisessä arjessa. Mutta ennenkaikkea – ole lempeä itsellesi.